Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 02 Apr 2013 11:00:30 +0300 fi Sensorit ja väärentäjät keskuudessamme http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136884-sensorit-ja-vaarentajat-keskuudessamme <p>Olen pitkään kauhistellut sananvapauden rapautumista Suomessa. Suuri osa ns. virallisesta mediasta on erilaisten kytkösten kautta tiukassa kontrollissa. Kirjassani Renkien kaappaus (<a href="http://www.pusa.fi" title="www.pusa.fi">www.pusa.fi</a>) kuvasin noita kytköksiä. Maamme ns. hyvä veli verkostolla on kontrollissaan sekä puolueet että media. Tuo sidoksellisuus näkyy uutisoinnissa varsin hyvin.</p><p>&nbsp;</p><p> Toisaalta demokratian pohjimmainen tae on sananvapaus. Siihen kuuluu myös oikeus esittää erilaisia mielipiteitä. Kun virallinen media on yhden valtaryhmittymän kontrollissa, demokratia ontuu pahasti. Sananvapauden kontorollissa on hyvä veli verkostolla yksi aukko: netti. Sen kirjoituksia ei ole kyetty sensuroimaan yhtä kattavasti, kuin virallisen median kirjoituksia. </p><p>&nbsp;</p><p>Pyrkimystä toki on. Nettikirjoittelua on yritetty karsia rikossyytteillä, hupipakinoista on tehty valtavia kohujuttuja. Puheenvuoron kontrolli on ollut toimituksen / ylläpidon asiana. Se on sitä hoitanut omalla tyylillään. En ylläpidon toimintaa sen enempää käy pohtimaan, se toimii omilla valtuuksillaan.</p><p>&nbsp;</p><p> Keskuudessamme on myös innokkaita sensuurin vaatijoita. Heidän mielestään ylläpidon pitää poistaa asianomaisille epämiellyttäviä kirjoituksia. Yksi innokkaimmista ylläpidon sensuurin vaatijoita, on ollut Pekka Siikala. Millainen sitten olisi sellainen sensuuri, jota Pekka Siikala vaatii? Kokeillakseni Siikalan hermojen kestoa kirjoitin hänen sensuuria vaativaan blogiinsa seuraavan kommentin: </p><p>&nbsp;</p><p>"Uusi Suomi. Meillä on ongelma: ongelman nimi on Pekka Siikala, joka vähän väliä rähjää siitä, kun jotkut kirjoittavat erilaisia mielipiteitä, kuin hänellä itsellään on. Ja vähän väliä Pekka Siikala vaatii ylläpitoa sensuroimaan kanssaan eri mieltä olevat. </p><p>&nbsp;</p><p>En ole ko. kirjoitusta ehtinyt edes lukemaan. Mutta näitä Siikalan uhoja tulee nyt viikottain milloin mistäkin asiasta. Ylläpidon tähänastinen toiminta on ollut ihan linjakasta. Siikala saa räksyttää itsekseen. </p><p>&nbsp;</p><p> Siikalalle elämän keskipiste on saada huomiota ja korostaa itseään. Huomio ratkaisee, oli jutuissa tolkkua tai ei. Ja Siikala ei ole ajattelija vaan saarnaaja ja ajatusta jutuissa on varsin vähän. Lainaus Siikalan omasta kirjoituksesta:</p><p>&nbsp;</p><p> "Olen luontaisesti hyvin vaatimaton, mutta voin silti kysyä kuka pystyy samaan kuin minä; siis siihen että kun kirjoittaa erilaisista teelaaduista niin kerää välittömästi kymmenituhansia lukijoita ja satoja kommentteja." </p><p>&nbsp;</p><p> Ja miten&nbsp;vaatimattomuuden perikuva Pekka Siikalan blogissa tätä syöttiä käsiteltiin? Kommentti poistettiin, mutta vastaukset siihen sekä sen herättämät muut kommentit jätettiin. Koko ajatusketju siis väärennettiin. Tekikö sen Siikala? Mitä se kertoo hänen sanavapauskäsityksestään? Vai tekikö sen ylläpito? Mitä silloin pitäisi päätellä Puheenvuoron tulevaisuudesta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen pitkään kauhistellut sananvapauden rapautumista Suomessa. Suuri osa ns. virallisesta mediasta on erilaisten kytkösten kautta tiukassa kontrollissa. Kirjassani Renkien kaappaus (www.pusa.fi) kuvasin noita kytköksiä. Maamme ns. hyvä veli verkostolla on kontrollissaan sekä puolueet että media. Tuo sidoksellisuus näkyy uutisoinnissa varsin hyvin.

 

Toisaalta demokratian pohjimmainen tae on sananvapaus. Siihen kuuluu myös oikeus esittää erilaisia mielipiteitä. Kun virallinen media on yhden valtaryhmittymän kontrollissa, demokratia ontuu pahasti. Sananvapauden kontorollissa on hyvä veli verkostolla yksi aukko: netti. Sen kirjoituksia ei ole kyetty sensuroimaan yhtä kattavasti, kuin virallisen median kirjoituksia.

 

Pyrkimystä toki on. Nettikirjoittelua on yritetty karsia rikossyytteillä, hupipakinoista on tehty valtavia kohujuttuja. Puheenvuoron kontrolli on ollut toimituksen / ylläpidon asiana. Se on sitä hoitanut omalla tyylillään. En ylläpidon toimintaa sen enempää käy pohtimaan, se toimii omilla valtuuksillaan.

 

Keskuudessamme on myös innokkaita sensuurin vaatijoita. Heidän mielestään ylläpidon pitää poistaa asianomaisille epämiellyttäviä kirjoituksia. Yksi innokkaimmista ylläpidon sensuurin vaatijoita, on ollut Pekka Siikala. Millainen sitten olisi sellainen sensuuri, jota Pekka Siikala vaatii? Kokeillakseni Siikalan hermojen kestoa kirjoitin hänen sensuuria vaativaan blogiinsa seuraavan kommentin:

 

"Uusi Suomi. Meillä on ongelma: ongelman nimi on Pekka Siikala, joka vähän väliä rähjää siitä, kun jotkut kirjoittavat erilaisia mielipiteitä, kuin hänellä itsellään on. Ja vähän väliä Pekka Siikala vaatii ylläpitoa sensuroimaan kanssaan eri mieltä olevat.

 

En ole ko. kirjoitusta ehtinyt edes lukemaan. Mutta näitä Siikalan uhoja tulee nyt viikottain milloin mistäkin asiasta. Ylläpidon tähänastinen toiminta on ollut ihan linjakasta. Siikala saa räksyttää itsekseen.

 

Siikalalle elämän keskipiste on saada huomiota ja korostaa itseään. Huomio ratkaisee, oli jutuissa tolkkua tai ei. Ja Siikala ei ole ajattelija vaan saarnaaja ja ajatusta jutuissa on varsin vähän. Lainaus Siikalan omasta kirjoituksesta:

 

"Olen luontaisesti hyvin vaatimaton, mutta voin silti kysyä kuka pystyy samaan kuin minä; siis siihen että kun kirjoittaa erilaisista teelaaduista niin kerää välittömästi kymmenituhansia lukijoita ja satoja kommentteja."

 

Ja miten vaatimattomuuden perikuva Pekka Siikalan blogissa tätä syöttiä käsiteltiin? Kommentti poistettiin, mutta vastaukset siihen sekä sen herättämät muut kommentit jätettiin. Koko ajatusketju siis väärennettiin. Tekikö sen Siikala? Mitä se kertoo hänen sanavapauskäsityksestään? Vai tekikö sen ylläpito? Mitä silloin pitäisi päätellä Puheenvuoron tulevaisuudesta?

]]>
40 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136884-sensorit-ja-vaarentajat-keskuudessamme#comments Tue, 02 Apr 2013 08:00:30 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136884-sensorit-ja-vaarentajat-keskuudessamme
Kysymyksenasettelu EU-kansanäänestyksessä http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133950-kysymyksenasettelu-eu-kansanaanestyksessa <p>Kun kirjoitin jutun EU-kansanäänestyksen välttämättömyydestä, kaksi kysymystä nousi<br />esille. </p><p>Ensiksi on kysytty, milloin kansanäänestys tulisi pitää? </p><p>Ja toinen kysymys on ollut mitkä ovat äänestyksen vaihtoehdot? Kysymyksenasettelulla voidaan olennaisesti vaikuttaa äänestyksen tulokseen&nbsp; ja&nbsp;manipuloida&nbsp;tulosta.</p><p>1. Äänestyksen ajankohta</p><p>Milloin kansanäänestys EU:sta pitäisi järjestää? Pääministeri Katainen on selvästi ilmaissut vastustavansa koko kansanäänestystä. Niiden tuloksethan ovat vaikeasti ennustettavissa. Oletettavasti tämä linja pitää, vaikka EK vaihtaisikin Kataisen johonkin toiseen. Muu hallitus on ollut silmiinpistävään hiljaa asiasta.</p><p>Oppositiopuolueista suurempi eli persut ovat ilmoittaneet kannattavansa kansanäänestystä EU:sta. Mutta ajankohdasta tai äänestyksen konkreettisista vaihtoehdoista ei ole paljoa kerrottu. Puheenjohtaja Soini on kannattanut Britannian linjaa. Siellä halutaan neuvotella ehdot uusiksi ja sitten järjestää kansanäänestys EU:ssa pysymisestä.</p><p>Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on ilmoittanut vaativansa kansanäänestystä, jos EU:sta tehdään liittovaltiota. Mutta auki on kysymys milloin? &nbsp;Keskusteluissa on paljon pohdittu sitä, että EU:sta tehdään liittovaltiota huomaamatta ottamalla pieniä askeleita kohti liittovaltiota, mutta kertomatta mitä oikeasti ollaan tekemässä:</p><p><a href="http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12">http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12</a></p><p>Tässä asiassa jää epäselväksi, milloin Sipilän mukaan pitäisi järjestää kansanäänestys ja ottaa kantaa liittovaltioon? Jos liittovaltio virallisesti julistetaan joskus vuosien päästä, ollaan ehkä jo niin pitkällä, että sitoumusten purkaminen käy vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Joudutaan<br />liittovaltioon huomaamatta, vaikka sinne ei haluttaisi.</p><p>Jos tällainen on Sipilän käsitys EU-kansanäänestyksestä, on se melko puhdasta huijausta ja populismia. Liittovaltioon pitää ottaa kantaa ennen kuin sinne on peruuttamattomasti ajauduttu ja tuon kannanoton tulee olla johtavana teemana Suomen toiminnassa EU:ssa.</p><p>Kun EU:ssa on jo keskusteltu ja vaadittu liittovaltiorakenteiden vahvistamista euron pelastamiseksi, on tuon kansanäänestyksen aika nyt mahdollisimman pian. Sen tulos olisi ohjenuorana Suomen johdon ja neuvottelijoiden toiminnalle tulevaisuudessa.</p><p>2. Kansanäänestyksen vaihtoehdot</p><p>Kansaäänestyksessä olisi eri vaihtoehtoja, joiden sisältö kuvattaisiin kansalaisille laajasti.<br />Sitä varten varattaisiin aikaa eri vaihtoehtojen esittelyyn. Seuraavassa esittelen kolme erilaista vaihtoehtoa, jotka voisivat olla vaihtoehtoina kansanäänestyksessä:</p><p>A) Suomi eroaa EU:sta ja hakeutuu samanlaiseen ETA-jäsenyyteen tai vastaavaan sopimukseen kuin Norja ja Sveitsi.</p><p>Tässä vaihtoehdossa Suomi ei osallistu EU:n päätöksentekoon. Kauppa- , tulli- ym. sopimusten vastapainoksi Suomi joutuu maksamaan jonkinlaisen korvauksen EU:lle. Korvaus olisi oletettavasti joitakin satoja miljoonia euroja vuodessa. EU:n direktiivit eivät suoraan koske Suomea, mutta voivat vaikuttaa Suomeenkin tehtyjen sopimusten kautta. Tässä vaihtoehdossa Suomi luopuu eurosta ja ottaa käyttöön oman valuutan.</p><p>B) &nbsp;EU valtioiden välisenä liittona. Perusrakenteeltaan EU pysyisi valtioiden välisenä liittona. Suomi olisi jäsen ja sitä kautta osallistuisi päätöksentekoon omalla (hyvin pienellä) painollaan.<br />EU:n budjetti pidetään pienenä suhteessa BKT:hen ja vaihtoehdossa Suomi pysyy EU:ssa nettomaksajana. Suomen nettomaksuosuus pysynee aika pitkään alle 1 miljardia euroa vuodessa. Jos euroa käyttäviä maita velvoitetaan sitoutumaan vaihtoehtoon C), Suomi eroaa eurosta ja ottaa käyttöön oman valuutan.</p><p>Tämän vaihtoehdon yksityiskohtia ei tiedetä, koska Britannia vaatii neuvotteluja juuri tästä vaihtoehdosta ja aikoo järjestää kansanäänestyksen nimenomaan vaihtoehtojen A) ja B) välillä. Britannian vaatimat muutokset merkitsevät oletettavasti EU:n byrokratian karsimista ja vastaavasti sen jäsenmaille antamien yksityiskohtaisten määräysten vähentämistä.</p><p>Yksityiskohdat vaihtoehdosta tiedetään vasta, kun Britannian kanssa on käyty neuvottelut. Mahdollisesti malliin kuuluu, että joidenkin asioiden suhteen jäsenmaille jäisi valinnan mahdollisuus kuuluvatko järjestelyyn vai eivät (esim. Schengen sopimus). Tätä vastaavassa tilanteessa ovat nyt mm. Britannia, Ruotsi ja Tanska.</p><p>C) EU:sta tehdään liittovaltio. Mitä tässä konkreettisesti tarkoitetaan liittovaltiolla? En nyt puhu muodollisista symboleista kuten lipuista ja hymneistä vaan konkreettisemmista asioista. Yritän kuvata liittovaltiota tarkemmin kuin muita vaihtoehtoja, koska sen sisältö on aina jätetty kertomatta. Liittovaltio ei tällaiseksi tulisi kerralla vaan ajan kuluessa pienempinä askelina.</p><p>Ensisijassa liittovaltio olisi taloudellinen unioni. Sillä olisi yhteinen valuutta ja keskuspankki (kuten euroalueella on jo nyt). Mutta sen lisäksi sillä olisi yhteinen talouspolitiikka, jonka linjoista päätettäisiin Brysselissä. Päätöksenteossa häviäisi yksittäisten valtioiden sananvalta (kuten esimerkiksi Suomi on luopunut sanavallastaan EVM:n päätöksiin). Päätöksen sanelevat<br />demokratian hengessä asukkaiden enemmistö. EU:ssa ja erityisesti euroalueella, joka tulisi käytännössä olemaan liittovaltion alue, asukkaiden enemmistä asuu välimeren maissa eli siellä päätettäisiin asioista.</p><p>EU:n budjetti on nyt n. 1% BKT:sta, mutta&nbsp;liittovaltion budjetin voi arvioida nousevan n. 25%:iin BKT:sta. Suomessa valtion budjetti on 25% BKT:sta ja samaa suuruusluokkaa se on myös<br />USA:n liittovaltiossa. Tulonsa liittovaltio keräisi suoraan veroina ja maksuina ohi osavaltioiden. Jos tulot eivät riitä menoihin, liittovaltio ottaa velkaa esim. eurobondeilla.</p><p>Liittovaltion tehtäviä ovat sosiaalipolitiikka, veropolitiikka, alueiden kehittämiskysymykset, työmarkkinat, asuntopolitiikka, energiapolitiikka jne.</p><p>Osavaltiolle jää paikallisia tehtäviä, joita ne rahoittavat perimällä joitakin veroja ja maksuja kuten esim. kiinteistövero. Sen sijaan Suomen kuntien kaltaista tulojen verotusoikeutta osavaltioille ei varmaankaan jää. Se on suomalainen kummajainen, jota muualla euroalueella ei tunneta. Sen sijaan liittovaltio voi maksaa osavaltioille avustuksia joidenkin tehtävien hoidosta harkintansa mukaan.</p><p>Osavaltioiden velanotto ja velanhoitokyky on varsin rajallista. Analogia muistuttaa USA:ta, jossa osavaltiot voivat ottaa lainaa vain omissa nimissään, eivät liittovaltion nimissä. Kalifornia ei voi ottaa lainaa liittovaltion bondeilla. Siis euroliittovaltiossa osavaltiot eivät voi ottaa lainaa yhteisvastuullisilla eurobondeilla. Se on liittovaltion väline.</p><p>Mitä sitten tehdään osavaltioiden olemassa oleville veloille? Esimerkiksi Kreikassa on velkaa niin paljon, ettei maa itse pysty niitä hoitamana nytkään saati sitten kun verotulot menevät<br />liittovaltiolle? Eikä Italian, Espanjan ja Portugalin tilanne ole paljon parempi. Ratkaisu on yksinkertainen. Samalla kuin verotusoikeus siirtyy liittovaltiolle, sille siirretään myös maiden velat. Niitähän on jo nyt paljolti yhteisellä vastuulla vakaushimmeleissä.</p><p>Kun velat on siirretty liittovaltion vastuulle, niiden korot ja lyhennykset maksetaan asukkaiden veroilla ja maksuilla liittovaltiolle. Suomalaiset maksavat niitä maksuosuutensa suhteessa. Jos laskettaisiin suoraan asukasluvun suhteessa, suomalaisten velkarasitus kasvaisi lähes kaksinkertaiseksi. Suomen valtion velka on n. 50% BKT:sta, kun se euroalueella on pian lähes 100%. Lisäksi suomalaiset maksaisivat liittovaltion veloista suuremman osan kuin asukaslukukaan edellyttäisi, koska keskimääräistä vauraampana osavaltiona se maksaisi enemmän liittovaltion kuluista. Kun suomalaisten vastuulla on nyt n. 100 miljardin valtion velat, tuo velkamäärä kaksinkertaistuisi eli kasvaisi 100 miljardilla.</p><p>Sen lisäksi euroliittovaltio harrastaisi alue- ja sosiaalipolitiikkaa, jossa se tukisi heikkojen alueiden kehitystä vauraampien kustannuksella. Sen mitä alueita tuettaisiin, päättäisi tietenkin enemmistö liittovaltion asukkaista, käytännössä välimerenmaiden asukkaat. Mitähän alueita he suosisivat päätöksiä tehtäessä?</p><p>Miten suuria nuo tulonsiirrot sitten olisivat? Se on varmaan monelle varsin keskeinen kysymys. Nyt EU:n budjetti on 1% BKT:sta. Tällä budjetilla Suomen nettomaksu EU:lle (tulonsiirto) on n. 600-800 miljoonaa euroa? Suuruus vaihtelee sen mukaan, millä tavalla nettomaksu lasketaan ja otetaanko siihen esimerkiksi mukaan tullimaksut, jotka Suomi tulouttaa suoraan EU:lle.</p><p>Jos EU:n budjetti kasvaa 25%:iin BKT:sta, kasvaako Suomen / suomalaisten nettomaksu<br />(tulonsiirto muille liittovaltion alueille)&nbsp;25 kertaa nykyistä suuremmaksi? Silloin se olisi 15-20 miljardia vuodessa. Tuskin. Max Planck instituutti arvioi pari vuotta sitten, että Suomen / suomalaisten tulonsiirto liittovaltion muille osille olisi 10 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa n. 20% valtion budjetista. Tietenkin lopullisesti tuon määrän päättää euromaiden enemmistö eli …</p><p>Entä turvallisuuspolitiikka, josta paljon keskustellaan? Euroliittovaltiohan koostuu pääosin maista, jotka ovat Naton jäseniä. Merkittävimmät poikkeukset ovat Itävalta ja Suomi. Noista maista Itävalta on euroliittovaltion maiden ja Nato-maiden ympäröimä (unohtaen Sveitsin, jota Itävallassa ei pidetä uhkana). Sinne hyökkääminen voisi tapahtua vain Naton alueen kautta ja siis olisi samalla hyökkäys Natoa vastaan.</p><p>Suomi on poikkeus, kuten hyvin tiedämme. Euroliittovaltiossa ei ole olemassa minkäänlaisia suunnitelmia yhteisen puolustuksen rakentamiseksi, koska lähes kaikki maat ovat Naton jäseniä. Rakennelmat olisivat päällekkäisiä. Turvallisuuskysymys voidaan silloin hoitaa niinkin, että euroliittovaltio kokonaisuutena liittyy Naton jäseneksi. Silloin Suomikin on todellisuudessa Naton jäsen. Toki hinta tästä jäsenyydestä on aika suuri. Jos liittovaltio maksaisi Suomen<br />puolustusvoimien kulut, se olisi nyt hieman yli 2 miljardia vuodessa. Sen vastapainoksi Suomi maksaisi 10 miljardia vuodessa tulonsiirtoa liittovaltion muille osille ja ottaa 100 miljardia ylimääräistä velkaa. Olisihan se Nato jäsenyys saatu ehkä halvemmallakin.</p><p><br />Tässä on alustavaa pohdintaa kansanäänestyksen aikataulukysymykseen ja vaihtoehtoihin. Täydennyksiä, korjauksia, parannuksia? Ja mitä noista vaihtoehdoista itse äänestäisitte<br />kansanäänestyksessä? Periaatteessahan kansanäänestys voisi olla sellainenkin, että ensin äänestettäisiin kolmesta vaihtoehdosta ja sitten toinen kierros kahdesta eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta samaan tapaan kuin presidentinvaalissa. Ottaen huomioon se, että presidentin rooli on nykyään selvästi kaventunut maan johtamisessa, tuskin olisi ylivoimasta ottaa kantaa EU:n asiaan samanlaisella tavallakaan.</p><p>Mahdollisesti&nbsp;joku haluaa väittää, että emme voi perääntyä EU:n ytimistä. Jos perääntyismme. kostoksi EU-maat eivät hyväksyisi mitään järkeviä sopimuksia Suomen kanssa.&nbsp;Tällaista esittävä kertokoon samalla, miksi meidän pitäisi pysyä tiiviissä liittossa tuollaisten epäluotettavien kumppanien kanssa?</p><p>&nbsp;</p><p>Päivitys 28.2.2013 klo 10.30</p><p>&nbsp;</p><p>Kommenteissa annetut äänet eri vaihtoehdoille jakautuvat seuraavasti:</p><p>&nbsp;</p><p>A)&nbsp;&nbsp; Eroon EU:sta, ETA:n jäseneksi&nbsp;&nbsp;&nbsp; 69%</p><p>B)&nbsp;&nbsp; Väljä EU&nbsp;siivottuna kelpaa&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 15%</p><p>C)&nbsp;&nbsp; EU:n liittovatioon haluavat&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8%</p><p>Muut, joiden kanta ei selvinnyt&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Osa on jouduttu sijoittamaan asteikolle hieman pakottamalla, mutta se ei vaikuta olennaisesti äänestyksen lopputulokseen.&nbsp;Useammat empivät vaihtoehtojen A) ja B) välillä. B)&nbsp;jäi monilta pois kahdesta syystä. Ensiksi vaihtoehto on sisällöltään&nbsp;vaikeimmin täsmennettävissä,&nbsp;siitä mahdollisesti vasta neuvotellaan.&nbsp;Toiseksi epäiltiin, että&nbsp;jos B) valitaan, hetken päästä sen byrokraatit aloittavat uudelleen liittovaltiovouhotuksen.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun kirjoitin jutun EU-kansanäänestyksen välttämättömyydestä, kaksi kysymystä nousi
esille.

Ensiksi on kysytty, milloin kansanäänestys tulisi pitää?

Ja toinen kysymys on ollut mitkä ovat äänestyksen vaihtoehdot? Kysymyksenasettelulla voidaan olennaisesti vaikuttaa äänestyksen tulokseen  ja manipuloida tulosta.

1. Äänestyksen ajankohta

Milloin kansanäänestys EU:sta pitäisi järjestää? Pääministeri Katainen on selvästi ilmaissut vastustavansa koko kansanäänestystä. Niiden tuloksethan ovat vaikeasti ennustettavissa. Oletettavasti tämä linja pitää, vaikka EK vaihtaisikin Kataisen johonkin toiseen. Muu hallitus on ollut silmiinpistävään hiljaa asiasta.

Oppositiopuolueista suurempi eli persut ovat ilmoittaneet kannattavansa kansanäänestystä EU:sta. Mutta ajankohdasta tai äänestyksen konkreettisista vaihtoehdoista ei ole paljoa kerrottu. Puheenjohtaja Soini on kannattanut Britannian linjaa. Siellä halutaan neuvotella ehdot uusiksi ja sitten järjestää kansanäänestys EU:ssa pysymisestä.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on ilmoittanut vaativansa kansanäänestystä, jos EU:sta tehdään liittovaltiota. Mutta auki on kysymys milloin?  Keskusteluissa on paljon pohdittu sitä, että EU:sta tehdään liittovaltiota huomaamatta ottamalla pieniä askeleita kohti liittovaltiota, mutta kertomatta mitä oikeasti ollaan tekemässä:

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12

Tässä asiassa jää epäselväksi, milloin Sipilän mukaan pitäisi järjestää kansanäänestys ja ottaa kantaa liittovaltioon? Jos liittovaltio virallisesti julistetaan joskus vuosien päästä, ollaan ehkä jo niin pitkällä, että sitoumusten purkaminen käy vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Joudutaan
liittovaltioon huomaamatta, vaikka sinne ei haluttaisi.

Jos tällainen on Sipilän käsitys EU-kansanäänestyksestä, on se melko puhdasta huijausta ja populismia. Liittovaltioon pitää ottaa kantaa ennen kuin sinne on peruuttamattomasti ajauduttu ja tuon kannanoton tulee olla johtavana teemana Suomen toiminnassa EU:ssa.

Kun EU:ssa on jo keskusteltu ja vaadittu liittovaltiorakenteiden vahvistamista euron pelastamiseksi, on tuon kansanäänestyksen aika nyt mahdollisimman pian. Sen tulos olisi ohjenuorana Suomen johdon ja neuvottelijoiden toiminnalle tulevaisuudessa.

2. Kansanäänestyksen vaihtoehdot

Kansaäänestyksessä olisi eri vaihtoehtoja, joiden sisältö kuvattaisiin kansalaisille laajasti.
Sitä varten varattaisiin aikaa eri vaihtoehtojen esittelyyn. Seuraavassa esittelen kolme erilaista vaihtoehtoa, jotka voisivat olla vaihtoehtoina kansanäänestyksessä:

A) Suomi eroaa EU:sta ja hakeutuu samanlaiseen ETA-jäsenyyteen tai vastaavaan sopimukseen kuin Norja ja Sveitsi.

Tässä vaihtoehdossa Suomi ei osallistu EU:n päätöksentekoon. Kauppa- , tulli- ym. sopimusten vastapainoksi Suomi joutuu maksamaan jonkinlaisen korvauksen EU:lle. Korvaus olisi oletettavasti joitakin satoja miljoonia euroja vuodessa. EU:n direktiivit eivät suoraan koske Suomea, mutta voivat vaikuttaa Suomeenkin tehtyjen sopimusten kautta. Tässä vaihtoehdossa Suomi luopuu eurosta ja ottaa käyttöön oman valuutan.

B)  EU valtioiden välisenä liittona. Perusrakenteeltaan EU pysyisi valtioiden välisenä liittona. Suomi olisi jäsen ja sitä kautta osallistuisi päätöksentekoon omalla (hyvin pienellä) painollaan.
EU:n budjetti pidetään pienenä suhteessa BKT:hen ja vaihtoehdossa Suomi pysyy EU:ssa nettomaksajana. Suomen nettomaksuosuus pysynee aika pitkään alle 1 miljardia euroa vuodessa. Jos euroa käyttäviä maita velvoitetaan sitoutumaan vaihtoehtoon C), Suomi eroaa eurosta ja ottaa käyttöön oman valuutan.

Tämän vaihtoehdon yksityiskohtia ei tiedetä, koska Britannia vaatii neuvotteluja juuri tästä vaihtoehdosta ja aikoo järjestää kansanäänestyksen nimenomaan vaihtoehtojen A) ja B) välillä. Britannian vaatimat muutokset merkitsevät oletettavasti EU:n byrokratian karsimista ja vastaavasti sen jäsenmaille antamien yksityiskohtaisten määräysten vähentämistä.

Yksityiskohdat vaihtoehdosta tiedetään vasta, kun Britannian kanssa on käyty neuvottelut. Mahdollisesti malliin kuuluu, että joidenkin asioiden suhteen jäsenmaille jäisi valinnan mahdollisuus kuuluvatko järjestelyyn vai eivät (esim. Schengen sopimus). Tätä vastaavassa tilanteessa ovat nyt mm. Britannia, Ruotsi ja Tanska.

C) EU:sta tehdään liittovaltio. Mitä tässä konkreettisesti tarkoitetaan liittovaltiolla? En nyt puhu muodollisista symboleista kuten lipuista ja hymneistä vaan konkreettisemmista asioista. Yritän kuvata liittovaltiota tarkemmin kuin muita vaihtoehtoja, koska sen sisältö on aina jätetty kertomatta. Liittovaltio ei tällaiseksi tulisi kerralla vaan ajan kuluessa pienempinä askelina.

Ensisijassa liittovaltio olisi taloudellinen unioni. Sillä olisi yhteinen valuutta ja keskuspankki (kuten euroalueella on jo nyt). Mutta sen lisäksi sillä olisi yhteinen talouspolitiikka, jonka linjoista päätettäisiin Brysselissä. Päätöksenteossa häviäisi yksittäisten valtioiden sananvalta (kuten esimerkiksi Suomi on luopunut sanavallastaan EVM:n päätöksiin). Päätöksen sanelevat
demokratian hengessä asukkaiden enemmistö. EU:ssa ja erityisesti euroalueella, joka tulisi käytännössä olemaan liittovaltion alue, asukkaiden enemmistä asuu välimeren maissa eli siellä päätettäisiin asioista.

EU:n budjetti on nyt n. 1% BKT:sta, mutta liittovaltion budjetin voi arvioida nousevan n. 25%:iin BKT:sta. Suomessa valtion budjetti on 25% BKT:sta ja samaa suuruusluokkaa se on myös
USA:n liittovaltiossa. Tulonsa liittovaltio keräisi suoraan veroina ja maksuina ohi osavaltioiden. Jos tulot eivät riitä menoihin, liittovaltio ottaa velkaa esim. eurobondeilla.

Liittovaltion tehtäviä ovat sosiaalipolitiikka, veropolitiikka, alueiden kehittämiskysymykset, työmarkkinat, asuntopolitiikka, energiapolitiikka jne.

Osavaltiolle jää paikallisia tehtäviä, joita ne rahoittavat perimällä joitakin veroja ja maksuja kuten esim. kiinteistövero. Sen sijaan Suomen kuntien kaltaista tulojen verotusoikeutta osavaltioille ei varmaankaan jää. Se on suomalainen kummajainen, jota muualla euroalueella ei tunneta. Sen sijaan liittovaltio voi maksaa osavaltioille avustuksia joidenkin tehtävien hoidosta harkintansa mukaan.

Osavaltioiden velanotto ja velanhoitokyky on varsin rajallista. Analogia muistuttaa USA:ta, jossa osavaltiot voivat ottaa lainaa vain omissa nimissään, eivät liittovaltion nimissä. Kalifornia ei voi ottaa lainaa liittovaltion bondeilla. Siis euroliittovaltiossa osavaltiot eivät voi ottaa lainaa yhteisvastuullisilla eurobondeilla. Se on liittovaltion väline.

Mitä sitten tehdään osavaltioiden olemassa oleville veloille? Esimerkiksi Kreikassa on velkaa niin paljon, ettei maa itse pysty niitä hoitamana nytkään saati sitten kun verotulot menevät
liittovaltiolle? Eikä Italian, Espanjan ja Portugalin tilanne ole paljon parempi. Ratkaisu on yksinkertainen. Samalla kuin verotusoikeus siirtyy liittovaltiolle, sille siirretään myös maiden velat. Niitähän on jo nyt paljolti yhteisellä vastuulla vakaushimmeleissä.

Kun velat on siirretty liittovaltion vastuulle, niiden korot ja lyhennykset maksetaan asukkaiden veroilla ja maksuilla liittovaltiolle. Suomalaiset maksavat niitä maksuosuutensa suhteessa. Jos laskettaisiin suoraan asukasluvun suhteessa, suomalaisten velkarasitus kasvaisi lähes kaksinkertaiseksi. Suomen valtion velka on n. 50% BKT:sta, kun se euroalueella on pian lähes 100%. Lisäksi suomalaiset maksaisivat liittovaltion veloista suuremman osan kuin asukaslukukaan edellyttäisi, koska keskimääräistä vauraampana osavaltiona se maksaisi enemmän liittovaltion kuluista. Kun suomalaisten vastuulla on nyt n. 100 miljardin valtion velat, tuo velkamäärä kaksinkertaistuisi eli kasvaisi 100 miljardilla.

Sen lisäksi euroliittovaltio harrastaisi alue- ja sosiaalipolitiikkaa, jossa se tukisi heikkojen alueiden kehitystä vauraampien kustannuksella. Sen mitä alueita tuettaisiin, päättäisi tietenkin enemmistö liittovaltion asukkaista, käytännössä välimerenmaiden asukkaat. Mitähän alueita he suosisivat päätöksiä tehtäessä?

Miten suuria nuo tulonsiirrot sitten olisivat? Se on varmaan monelle varsin keskeinen kysymys. Nyt EU:n budjetti on 1% BKT:sta. Tällä budjetilla Suomen nettomaksu EU:lle (tulonsiirto) on n. 600-800 miljoonaa euroa? Suuruus vaihtelee sen mukaan, millä tavalla nettomaksu lasketaan ja otetaanko siihen esimerkiksi mukaan tullimaksut, jotka Suomi tulouttaa suoraan EU:lle.

Jos EU:n budjetti kasvaa 25%:iin BKT:sta, kasvaako Suomen / suomalaisten nettomaksu
(tulonsiirto muille liittovaltion alueille) 25 kertaa nykyistä suuremmaksi? Silloin se olisi 15-20 miljardia vuodessa. Tuskin. Max Planck instituutti arvioi pari vuotta sitten, että Suomen / suomalaisten tulonsiirto liittovaltion muille osille olisi 10 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa n. 20% valtion budjetista. Tietenkin lopullisesti tuon määrän päättää euromaiden enemmistö eli …

Entä turvallisuuspolitiikka, josta paljon keskustellaan? Euroliittovaltiohan koostuu pääosin maista, jotka ovat Naton jäseniä. Merkittävimmät poikkeukset ovat Itävalta ja Suomi. Noista maista Itävalta on euroliittovaltion maiden ja Nato-maiden ympäröimä (unohtaen Sveitsin, jota Itävallassa ei pidetä uhkana). Sinne hyökkääminen voisi tapahtua vain Naton alueen kautta ja siis olisi samalla hyökkäys Natoa vastaan.

Suomi on poikkeus, kuten hyvin tiedämme. Euroliittovaltiossa ei ole olemassa minkäänlaisia suunnitelmia yhteisen puolustuksen rakentamiseksi, koska lähes kaikki maat ovat Naton jäseniä. Rakennelmat olisivat päällekkäisiä. Turvallisuuskysymys voidaan silloin hoitaa niinkin, että euroliittovaltio kokonaisuutena liittyy Naton jäseneksi. Silloin Suomikin on todellisuudessa Naton jäsen. Toki hinta tästä jäsenyydestä on aika suuri. Jos liittovaltio maksaisi Suomen
puolustusvoimien kulut, se olisi nyt hieman yli 2 miljardia vuodessa. Sen vastapainoksi Suomi maksaisi 10 miljardia vuodessa tulonsiirtoa liittovaltion muille osille ja ottaa 100 miljardia ylimääräistä velkaa. Olisihan se Nato jäsenyys saatu ehkä halvemmallakin.


Tässä on alustavaa pohdintaa kansanäänestyksen aikataulukysymykseen ja vaihtoehtoihin. Täydennyksiä, korjauksia, parannuksia? Ja mitä noista vaihtoehdoista itse äänestäisitte
kansanäänestyksessä? Periaatteessahan kansanäänestys voisi olla sellainenkin, että ensin äänestettäisiin kolmesta vaihtoehdosta ja sitten toinen kierros kahdesta eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta samaan tapaan kuin presidentinvaalissa. Ottaen huomioon se, että presidentin rooli on nykyään selvästi kaventunut maan johtamisessa, tuskin olisi ylivoimasta ottaa kantaa EU:n asiaan samanlaisella tavallakaan.

Mahdollisesti joku haluaa väittää, että emme voi perääntyä EU:n ytimistä. Jos perääntyismme. kostoksi EU-maat eivät hyväksyisi mitään järkeviä sopimuksia Suomen kanssa. Tällaista esittävä kertokoon samalla, miksi meidän pitäisi pysyä tiiviissä liittossa tuollaisten epäluotettavien kumppanien kanssa?

 

Päivitys 28.2.2013 klo 10.30

 

Kommenteissa annetut äänet eri vaihtoehdoille jakautuvat seuraavasti:

 

A)   Eroon EU:sta, ETA:n jäseneksi    69%

B)   Väljä EU siivottuna kelpaa          15%

C)   EU:n liittovatioon haluavat          8%

Muut, joiden kanta ei selvinnyt          8%      

 

Osa on jouduttu sijoittamaan asteikolle hieman pakottamalla, mutta se ei vaikuta olennaisesti äänestyksen lopputulokseen. Useammat empivät vaihtoehtojen A) ja B) välillä. B) jäi monilta pois kahdesta syystä. Ensiksi vaihtoehto on sisällöltään vaikeimmin täsmennettävissä, siitä mahdollisesti vasta neuvotellaan. Toiseksi epäiltiin, että jos B) valitaan, hetken päästä sen byrokraatit aloittavat uudelleen liittovaltiovouhotuksen.        

 

 

]]>
89 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133950-kysymyksenasettelu-eu-kansanaanestyksessa#comments Wed, 27 Feb 2013 11:36:25 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133950-kysymyksenasettelu-eu-kansanaanestyksessa
Kansanäänestys EU:sta on välttämätön http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132764-kansanaanestys-eusta-on-valttamaton <p>Eduskunnassa käytiin surkea keskustelu EU-kansanäänestyksestä. Erityisen hämmästynyt olen pääministeri Kataisen vastauksista asiaan. Ensiksikin hämmentävää oli pääministerin totaalinen<br />hermojen menetys kysymysten takia. Miten pääministeri, joka ei hallitse hermojaan edes omassa eduskunnassa, kykenisi tiukasti ajamaan suomalaisten etuja EU:n neuvottelupöydissä?</p><p>Kaikkein surkeinta oli perustelut miksi EU:n tulevaisuudesta ei saisi järjestää kansanäänestystä. Katainen pilkkasi asiallisia kysymyksiä ja vaatimuksia ala-arvoisella tavalla. Kansanäänestys EU:n tulevaisuudesta olisi sama kuin muutaman vuoden välein äänestettäisiin Suomen kaikista mahdollista kansainvälisistä sopimuksista.</p><p>Viimeisten parin vuoden aikana on EU:ssa ja erityisesti euroalueella tehty ratkaisuja, jotka ovat olennaisesti poikenneet aikaisemmista suunnitelmista ja linjauksista. Itse esimerkiksi äänestin aikoinaan EU-jäsenyyden puolesta. Mutta onko nyt hahmottumassa oleva EU&nbsp;se EU, mitä meille kerrottiin silloin äänestettäessä? Ei ole.</p><p>En edes kokenut aikoinani euron jäsenyyttä kauhean ongelmallisena siksi, että eri mailta oli nimenomaan sopimuksissa kielletty ottamasta vastuita toisten maiden puolesta. Se esimerkiksi esti sen, että Suomi ei joudu maksamaan välimerenmaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien kuluja. Noita järjestelmiä pitivät esimerkiksi luottoluokittajat konkurssikypsinä jo pari vuosikymmentä sitten. Kielto oli tarkoitettu viestiksi, ettei vastuuta muiden menoista saa edes vaatia. Ja tulkitsin sen viestiksi eurokansalaisille, että sitä ei tulla vaatimaankaan.</p><p>Sitten eurosekoilut karkasivat käsistä. Ja mistään sopimuksista ei ole pidetty kiinni. Euron rajoja ei ole noudatettu eikä sopimusten rikkomisista ole kukaan ollut kiinnostunut. Lopuksi luovuttiin sopimusten nimenomaisesta no bailout periaatteesta. Sen myötä Suomi maksaa mm. kriisimaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien kuluja. Ja lopuksi laitettiin lähinnä hintavakauden valvomista varten perustettu EKP painamaan seteleitä kriisimaille. Sitä<br />selitetään pakolla, joka useimmissa maissa (Kreikka, Espanja, Kypros, Italia...) on perustunut käytännössä rikolliseen toimintaan.</p><p>Ja nyt selitetään, että pitää saada tiukempi integraatio, jotta voidaan valvoa asioita tarkemmin. Mutta tuota integraatiota vaatii taho, joka on nimenomaan osoittanut käytännön toimissa, ettei se piittaa tehdyistä sopimuksista. Siis mistään osasta integraatiota Suomi ei voi suojautua sopimuksilla. Ei yhteisvastuullisista veloista, ei yhteisestä verotuksesta, ei nykyistä olennaisesti suuremmista tulonsiirroista ("nettomaksuista"), ei liittovaltiosta.</p><p>Kun jokin tuollainen askel halutaan ottaa, EU:ssa keksitään akuutti hätä, jonka hoitaminen vaatii tuota askelta. Ja sopimuksista vähät välitetään. Askel askeleelta marssitaan kohti liittovaltiota. Asia on kyllä suomalaisessakin mediassa analysoitu ja toivoisin US:nkin asiaa oikeasti tutkivan.</p><p><a href="http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12">http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12</a></p><p>Meille tavallisille äänestäjille ei missään vaiheessa ole kerrottu, että Suomea viedään kohti liittovaltiota. Päinvastoin meidän poliitikkomme kiistävät menon liittovaltiota kohti samalla kun hokevat unionin tiivistämistä ja vievät Suomea kohti liittovaltiota pienin askelin. EU-kansanäänestys ei koskenut Suomen sulauttamista EU-liittovaltioon (jossa ovat välimeren maat, mutta ei esim. meille paljon läheisemmät Britannia, Ruotsi ja Tanska). Minä EU-jäsenyyden puolesta silloin äänestäneenä en katso antaneeni poliitikoille valtakirjaa viedä Suomea liittovaltioon ja varsinkaan sellaiseen, josta puuttuvat meidän kannaltamme läheisimmät maat.</p><p>Miksi olisi kohtuutonta, että tästä liittovaltiokehityksestä järjestetään avoin kansanäänestys? Eikö ole kansalaisten halveksuntaa ja huiputtamista viedä pienin askelin Suomi liittovaltioon ja sitten selitetään, että hups ollaan näin pitkällä ja prosessia ei voi enää peruuttaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnassa käytiin surkea keskustelu EU-kansanäänestyksestä. Erityisen hämmästynyt olen pääministeri Kataisen vastauksista asiaan. Ensiksikin hämmentävää oli pääministerin totaalinen
hermojen menetys kysymysten takia. Miten pääministeri, joka ei hallitse hermojaan edes omassa eduskunnassa, kykenisi tiukasti ajamaan suomalaisten etuja EU:n neuvottelupöydissä?

Kaikkein surkeinta oli perustelut miksi EU:n tulevaisuudesta ei saisi järjestää kansanäänestystä. Katainen pilkkasi asiallisia kysymyksiä ja vaatimuksia ala-arvoisella tavalla. Kansanäänestys EU:n tulevaisuudesta olisi sama kuin muutaman vuoden välein äänestettäisiin Suomen kaikista mahdollista kansainvälisistä sopimuksista.

Viimeisten parin vuoden aikana on EU:ssa ja erityisesti euroalueella tehty ratkaisuja, jotka ovat olennaisesti poikenneet aikaisemmista suunnitelmista ja linjauksista. Itse esimerkiksi äänestin aikoinaan EU-jäsenyyden puolesta. Mutta onko nyt hahmottumassa oleva EU se EU, mitä meille kerrottiin silloin äänestettäessä? Ei ole.

En edes kokenut aikoinani euron jäsenyyttä kauhean ongelmallisena siksi, että eri mailta oli nimenomaan sopimuksissa kielletty ottamasta vastuita toisten maiden puolesta. Se esimerkiksi esti sen, että Suomi ei joudu maksamaan välimerenmaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien kuluja. Noita järjestelmiä pitivät esimerkiksi luottoluokittajat konkurssikypsinä jo pari vuosikymmentä sitten. Kielto oli tarkoitettu viestiksi, ettei vastuuta muiden menoista saa edes vaatia. Ja tulkitsin sen viestiksi eurokansalaisille, että sitä ei tulla vaatimaankaan.

Sitten eurosekoilut karkasivat käsistä. Ja mistään sopimuksista ei ole pidetty kiinni. Euron rajoja ei ole noudatettu eikä sopimusten rikkomisista ole kukaan ollut kiinnostunut. Lopuksi luovuttiin sopimusten nimenomaisesta no bailout periaatteesta. Sen myötä Suomi maksaa mm. kriisimaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien kuluja. Ja lopuksi laitettiin lähinnä hintavakauden valvomista varten perustettu EKP painamaan seteleitä kriisimaille. Sitä
selitetään pakolla, joka useimmissa maissa (Kreikka, Espanja, Kypros, Italia...) on perustunut käytännössä rikolliseen toimintaan.

Ja nyt selitetään, että pitää saada tiukempi integraatio, jotta voidaan valvoa asioita tarkemmin. Mutta tuota integraatiota vaatii taho, joka on nimenomaan osoittanut käytännön toimissa, ettei se piittaa tehdyistä sopimuksista. Siis mistään osasta integraatiota Suomi ei voi suojautua sopimuksilla. Ei yhteisvastuullisista veloista, ei yhteisestä verotuksesta, ei nykyistä olennaisesti suuremmista tulonsiirroista ("nettomaksuista"), ei liittovaltiosta.

Kun jokin tuollainen askel halutaan ottaa, EU:ssa keksitään akuutti hätä, jonka hoitaminen vaatii tuota askelta. Ja sopimuksista vähät välitetään. Askel askeleelta marssitaan kohti liittovaltiota. Asia on kyllä suomalaisessakin mediassa analysoitu ja toivoisin US:nkin asiaa oikeasti tutkivan.

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/23/otit-vain-pienia-askeleita-ja-olet-liittovaltiossa/201236102/12

Meille tavallisille äänestäjille ei missään vaiheessa ole kerrottu, että Suomea viedään kohti liittovaltiota. Päinvastoin meidän poliitikkomme kiistävät menon liittovaltiota kohti samalla kun hokevat unionin tiivistämistä ja vievät Suomea kohti liittovaltiota pienin askelin. EU-kansanäänestys ei koskenut Suomen sulauttamista EU-liittovaltioon (jossa ovat välimeren maat, mutta ei esim. meille paljon läheisemmät Britannia, Ruotsi ja Tanska). Minä EU-jäsenyyden puolesta silloin äänestäneenä en katso antaneeni poliitikoille valtakirjaa viedä Suomea liittovaltioon ja varsinkaan sellaiseen, josta puuttuvat meidän kannaltamme läheisimmät maat.

Miksi olisi kohtuutonta, että tästä liittovaltiokehityksestä järjestetään avoin kansanäänestys? Eikö ole kansalaisten halveksuntaa ja huiputtamista viedä pienin askelin Suomi liittovaltioon ja sitten selitetään, että hups ollaan näin pitkällä ja prosessia ei voi enää peruuttaa.

]]>
196 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132764-kansanaanestys-eusta-on-valttamaton#comments Thu, 14 Feb 2013 09:49:38 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132764-kansanaanestys-eusta-on-valttamaton
Irtisanoudun yhteisistä eurooppalaisista arvoista http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131350-irtisanoudun-yhteisista-eurooppalaista-arvoista <p>Päätoimittaja Huuskon blogikirjoitus 29.1 pisti miettimään. Siinä hän perusteli EU ja europolitiikkaa mm. seuraavasti:</p><p>"Minä kannatan Euroopan unionia, yhteistyötä sitä eteenpäin vieneiden suurten ja pienempien eurooppalaisten maiden kanssa ja yhteistä arvopohjaa."</p><p>Aloin miettiä, mikä oikeastaan kuvastaa parhaiten tuota "yhteistä arvopohjaa". Siksi kokosin kymmenen kohdan ohjelman "yhteisistä eurooppalaisista arvoista" (tai ainakin aihetta sivuavista kohdista)- Siis:</p><p>&nbsp;</p><p>1) Eurossa on tuettu ”euromaita” sadoilla miljardeilla. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin tiedostaneet, että tuki on mennyt pääasiassa Kreikan velkojille ja kriisimaiden poliitikoille. Ei&nbsp;ole ollut kyse&nbsp;kriisimaiden tukemisesta vaan niitä rahoittaneiden pankkien pelastamisesta.</p><p>2) Kreikassa vedätys ja korruptio on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. On aika vaikea selitellä, kuinka Kreikan entisen pääministerin Papandreoun äidillä on sveitsiläisessä pankissa yli 500 miljoonaa euroa?</p><p>3) Kreikan viranomaiset ovat sensuroineet listaa hämärän tilin omistajista. Papandreoun<br />äiti unohtui poistaa listalta, kun hän oli ottanut tyttönimensä ja muuttanut Israeliin.</p><p>4) Espanjan kriisin taustoista esitettiin TV:ssä jokin aika sitten elokuva ”Kuka maksaa”.<br />Siinä Espanjan ongelmien taustalla oleva korruptio vyöryy päälle. Aika monet katsoivat ohjelman.</p><p>5) Kyproksen pankkeja on pelastettava keinottelutappioilta. Kypros on ollut veroparatiisi<br />EU:n sisällä ja erikoistunut hämärän venäläisen rahan pesemiseen.</p><p>6) Italian kehitystä odotetaan kauhulla. Useilla on selvä käsitys Mafian vallasta maassa<br />ja esimerkiksi useiden pääministereiden kytköksistä Mafiaan (Anderotti? Berlusconi?)</p><p>7) Paljastuu, että LIbor korkohuijaus on ollut kaikkien aikojen suurin taloushuijaus. Siihen on<br />syyllistyneet pankit.</p><p>8) Pankkeja eurokriisissä nimenomaan on pelastettu, ei valtioita</p><p>9) Miten poliitikot uskottavasti selittävät toimintansa pankkien ja korruptioveijareiden<br />juoksupoikana?</p><p>10) Ei mitenkään.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Jokeri: Veroparatiisit </em></p><p><em>(päivitetty 31.1 klo 10) Henri Myllyniemen ehdotuksesta lisäsin listaan yhden kohdan. EUssa on itsessään&nbsp;veroparatiiseja, joita mm. valtiovarainministeri Urpilainen on ilmoittanut kiivaasti vastustavansa (Kypros, Luxemburg, Kanaalin saaret...)&nbsp;. Ei&nbsp;tarvittaisi kuin yksi periaatepäätös ja sen lisäksi toimeenpanevia päätöksiä EU:lta, että tämä veroparatiisijuttu EU:ssa lopetetaan. </em></p><p><em>Onko kukaan vaatinut näiden veroparatiisien lopettamista EU:ssa, kun yksi niistä eli Kypros on kerjäämässä rahaa suomalaisiltakin veronmaksajilta pelastaakseen venäläisten ologarkkien sinne piilottamat pimeät rahat?&nbsp;</em></p><p><em>En ole nähnyt muuta kuin ympäripyöreää höpinää avoimuudesta. Jos Kyproksella sijoitusseikkailuissa pimitetyt rahansa&nbsp;menettäneiden oligarkkien omaisuus pelastetaan veronmaksajien laskuun, olettaisi ehtona edes olevan kaikkien veroparatiisien lopettaminen EU:ssa? Tai muuten veroparatiisit on katsottava eurooppalaisten arvojen mukaisiksi ja EU:n suojelemiksi. Eikö euron pitänyt olla niin suuri siunaus, että en puolustamiseksi tuollaiset uhraukset ovat kohtuullisia?</em></p><p><em>Mielenkiintoista nähdä, miten asiaa käsittelevät Katainen ja Urpilainen. Veroparatiisien puolesta vai niitä vastaan?</em></p><p>&nbsp;</p><p>Ja mitä tällä touhulla on saatu aikaan? Kriisimaat ovat saaneet lisää lainaa, velkaantuminen kasvaa&nbsp;ja niiden talous on täydellisessä syöksykierteessä. Kreikassa ja Espanjassa työttömyysprosentti on yli&nbsp;25 ja nuorisotyöttömyysprosentti yli 50. Portugali ei paljoa näistä luvuista jää.</p><p>Innostuksen taustalla on se, että kriisimaiden&nbsp;lainakorot ovat hieman laskeneet ja pahimman korkopiikin aikaan lainoja (EKP:n rahalla) ostaneet kreikkalaiset, espanjalaiset ym. pankit ovat saattaneet saada operaatiosta kymmenien tai satojen miljardien voitot. Veronmaksajien pussista.</p><p>Joitakin riskisijoittajia on ilmeisesti lähtenyt ostamaan lainoja. Niitä rohkaisee Mario Draghin lausahdus viime vuodelta, jossa hän lupaa EKP:n pitävän huolen, että markkinat eivät mätäne käsiin "Whatever it takes" ja EKP siis pelastaa ne suurilta tappioilta.</p><p>Kun tuo optimismi perustuu siihen, että me (saksalaiset, suomalaiset,... veronmaksajat) maksamme tarvittaessa nuo lainat, en oikein jaksa innostua asioista. Maineestaan varovainen Sixten Korkman onkin ehtinyt varoitella, että tilanne voi kriisiytyä muutaman kuukauden kuluttua.</p><p>Johtopäätökset tästä? En väitä olevani sankari enkä pyhimys enkä yritä esiintyä esikuvana. Mutta minun arvoihini tuo meno ei sovi. Huusko katsoi, että yhteinen arvopohja perustelee europolitiikkaa. Minä haluan osaltani irtisanoutua yllä kuvatuista "yhteisistä eurooppalaisista arvoista".</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päätoimittaja Huuskon blogikirjoitus 29.1 pisti miettimään. Siinä hän perusteli EU ja europolitiikkaa mm. seuraavasti:

"Minä kannatan Euroopan unionia, yhteistyötä sitä eteenpäin vieneiden suurten ja pienempien eurooppalaisten maiden kanssa ja yhteistä arvopohjaa."

Aloin miettiä, mikä oikeastaan kuvastaa parhaiten tuota "yhteistä arvopohjaa". Siksi kokosin kymmenen kohdan ohjelman "yhteisistä eurooppalaisista arvoista" (tai ainakin aihetta sivuavista kohdista)- Siis:

 

1) Eurossa on tuettu ”euromaita” sadoilla miljardeilla. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin tiedostaneet, että tuki on mennyt pääasiassa Kreikan velkojille ja kriisimaiden poliitikoille. Ei ole ollut kyse kriisimaiden tukemisesta vaan niitä rahoittaneiden pankkien pelastamisesta.

2) Kreikassa vedätys ja korruptio on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. On aika vaikea selitellä, kuinka Kreikan entisen pääministerin Papandreoun äidillä on sveitsiläisessä pankissa yli 500 miljoonaa euroa?

3) Kreikan viranomaiset ovat sensuroineet listaa hämärän tilin omistajista. Papandreoun
äiti unohtui poistaa listalta, kun hän oli ottanut tyttönimensä ja muuttanut Israeliin.

4) Espanjan kriisin taustoista esitettiin TV:ssä jokin aika sitten elokuva ”Kuka maksaa”.
Siinä Espanjan ongelmien taustalla oleva korruptio vyöryy päälle. Aika monet katsoivat ohjelman.

5) Kyproksen pankkeja on pelastettava keinottelutappioilta. Kypros on ollut veroparatiisi
EU:n sisällä ja erikoistunut hämärän venäläisen rahan pesemiseen.

6) Italian kehitystä odotetaan kauhulla. Useilla on selvä käsitys Mafian vallasta maassa
ja esimerkiksi useiden pääministereiden kytköksistä Mafiaan (Anderotti? Berlusconi?)

7) Paljastuu, että LIbor korkohuijaus on ollut kaikkien aikojen suurin taloushuijaus. Siihen on
syyllistyneet pankit.

8) Pankkeja eurokriisissä nimenomaan on pelastettu, ei valtioita

9) Miten poliitikot uskottavasti selittävät toimintansa pankkien ja korruptioveijareiden
juoksupoikana?

10) Ei mitenkään.

 

Jokeri: Veroparatiisit

(päivitetty 31.1 klo 10) Henri Myllyniemen ehdotuksesta lisäsin listaan yhden kohdan. EUssa on itsessään veroparatiiseja, joita mm. valtiovarainministeri Urpilainen on ilmoittanut kiivaasti vastustavansa (Kypros, Luxemburg, Kanaalin saaret...) . Ei tarvittaisi kuin yksi periaatepäätös ja sen lisäksi toimeenpanevia päätöksiä EU:lta, että tämä veroparatiisijuttu EU:ssa lopetetaan.

Onko kukaan vaatinut näiden veroparatiisien lopettamista EU:ssa, kun yksi niistä eli Kypros on kerjäämässä rahaa suomalaisiltakin veronmaksajilta pelastaakseen venäläisten ologarkkien sinne piilottamat pimeät rahat? 

En ole nähnyt muuta kuin ympäripyöreää höpinää avoimuudesta. Jos Kyproksella sijoitusseikkailuissa pimitetyt rahansa menettäneiden oligarkkien omaisuus pelastetaan veronmaksajien laskuun, olettaisi ehtona edes olevan kaikkien veroparatiisien lopettaminen EU:ssa? Tai muuten veroparatiisit on katsottava eurooppalaisten arvojen mukaisiksi ja EU:n suojelemiksi. Eikö euron pitänyt olla niin suuri siunaus, että en puolustamiseksi tuollaiset uhraukset ovat kohtuullisia?

Mielenkiintoista nähdä, miten asiaa käsittelevät Katainen ja Urpilainen. Veroparatiisien puolesta vai niitä vastaan?

 

Ja mitä tällä touhulla on saatu aikaan? Kriisimaat ovat saaneet lisää lainaa, velkaantuminen kasvaa ja niiden talous on täydellisessä syöksykierteessä. Kreikassa ja Espanjassa työttömyysprosentti on yli 25 ja nuorisotyöttömyysprosentti yli 50. Portugali ei paljoa näistä luvuista jää.

Innostuksen taustalla on se, että kriisimaiden lainakorot ovat hieman laskeneet ja pahimman korkopiikin aikaan lainoja (EKP:n rahalla) ostaneet kreikkalaiset, espanjalaiset ym. pankit ovat saattaneet saada operaatiosta kymmenien tai satojen miljardien voitot. Veronmaksajien pussista.

Joitakin riskisijoittajia on ilmeisesti lähtenyt ostamaan lainoja. Niitä rohkaisee Mario Draghin lausahdus viime vuodelta, jossa hän lupaa EKP:n pitävän huolen, että markkinat eivät mätäne käsiin "Whatever it takes" ja EKP siis pelastaa ne suurilta tappioilta.

Kun tuo optimismi perustuu siihen, että me (saksalaiset, suomalaiset,... veronmaksajat) maksamme tarvittaessa nuo lainat, en oikein jaksa innostua asioista. Maineestaan varovainen Sixten Korkman onkin ehtinyt varoitella, että tilanne voi kriisiytyä muutaman kuukauden kuluttua.

Johtopäätökset tästä? En väitä olevani sankari enkä pyhimys enkä yritä esiintyä esikuvana. Mutta minun arvoihini tuo meno ei sovi. Huusko katsoi, että yhteinen arvopohja perustelee europolitiikkaa. Minä haluan osaltani irtisanoutua yllä kuvatuista "yhteisistä eurooppalaisista arvoista".

]]>
381 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131350-irtisanoudun-yhteisista-eurooppalaista-arvoista#comments Wed, 30 Jan 2013 14:31:17 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131350-irtisanoudun-yhteisista-eurooppalaista-arvoista
Laittomuutta eläkejärjestelmässä – mitä tekevät valvojat? http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123918-laittomuutta-elakejarjestelmassa-mita-tekevat-valvojat <p>Päivän lehdet kertovat riitelystä työeläkemaksun määräämisessä. Arvellaan, että maksun määrääminen jää kokonaan vakuutusyhtiöiden harkintaan, koska EK, SAK, STTK ja Akava eivät kykene sopimaan asioista. Tarkastelusta puuttuu vain yksi ulottuvuus eli laillisuusnäkökulma.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen eläkejärjestelmä on varsin ongelmallinen laillisuusnäkökulmasta. Etuudet määritellään laissa, mutta perittävistä maksuista päättää viimekädessä yksityisoikeudelliset vakuutusyhtiöt. Niiden perimät maksut ovat lakisääteisiä ja Suomen kansantalouden kirjanpidossa osa veroastetta. Maksut ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen perustuslain mukaan julkista valtaa voidaan antaa yksityiselle vain lailla ja merkittävää julkista valtaa ei silläkään. Esimerkiksi oikeusasteet ovat tulkinneet muutaman kympin pysäköintimaksun määräämisen merkittäväksi julkisen vallan käytöksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Työeläkeyhtiöt perivät yrityksiltä ja palkansaajilta maksuja yli 10 miljardia vuodessa. Ne voivat kohdistaa perittäviä maksuja eri maksajaryhmille laskuperusteissaan, jotka ne lähettävät sosiaali- ja terveysministeriölle muodollista hyväksymistä varten. STM voi hylätä hakemuksen vain, jos katsoo sen laittomaksi. Tämä on selvä esimerkki merkittävästä julkisen<br />vallan käytöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisen työeläkejärjestelmän perustuslain vastaisuus on kyllä ymmärretty. Esimerkiksi Matti Louekoski totesi kerran selvitysmiesraportissaan, että nykyisen perustuslain mukaisesti ei tällaista työeläkejärjestelmää voisi perustaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta kun se on perustettu, on sen kanssa elettävä. Työeläkejuristit muotoilevat asian niin, että kun työeläkejärjestelmä on perustettu ennen nykyistä perustuslakia, eivät sen säädökset koske työeläkejärjestelmää eikä perustuslaista tarvitse välittää työeläkelakeja<br />muutettaessakaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Millaisia maksuja työeläkeyhtiöt voisivat lain mukaan periä? Itsestään selvää on, että maksut voisivat olla vain todellisia eläkekustannuksiin liittyviä maksuja. Toki ne toiminnan luonteen vuoksi voivat olla turvaavia, mutta vain kohtuudella. Ei eläkeyhtiöillä ole oikeutta periä<br />suoraan ulosottokelpoisia veroasteeseen laskettavia maksuja, joilla ei ole perustetta eläkekustannuksissa. Eikä tuollaiset maksut muutu lailliseksi sillä, että niitä peritään esimerkiksi työkyvyttömyysmaksuiksi naamioituina. Tuollaisten aiheettomien maksujen periminen on yksiselitteisesti vastoin oikeusperiaatteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Toki virheitä voi sattua ja esimerkiksi työkyvyttömyyskuluja varten voidaan kerätä vahingossa liikaa maksuja. Mutta tahallaan niin ei saa tehdä ja jos maksuja peritään liikaa, on liikaa perityt maksut palautettava kohtuullisessa määrin maksajilleen. Kohtuullisuutta eivät vakuutusyhtiöt ole Suomessa halunneet määritellä. Esimerkiksi Norjassa pitää palauttaa 100%,<br />Saksassa 90%. Jos tämä palauttaminen jätetään tekemättä, liikutaan taas lain väärällä puolella, erityisesti jos noin menetellään tahallaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisuudessa on useampaan otteeseen kerrottu siitä, kuinka työeläkeyhtiöt ovat perineet pienyrityksiltä pitkän aikaa liikaa työkyvyttömyysmaksuja. Noita ylijäämiä on nyt kerätty 1,6 miljardia. Pääosin liikaperintä tapahtui jo 1990-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1986 työkyvyttömyyseläkkeeseen lisättiin ns. yksilöllinen varhaiseläke. Se nosti työkyvyttömyysmenon kaksinkertaiseksi, n. 2%sta palkoista n. 4%:iin palkoista. Kun laman jälkeen 1990-luvun puolivälissä tuo eläkemuoto lakkautettiin, putosi työkyvyttömyysmeno taas<br />2%:iin palkoista. Mutta maksua ei laskettukaan vastaavasti ja se aiheutti valtavan ylijäämän syntymisen.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvällä tahdolla voisi kuvitella valtavan ylijäämän syntymisen olleen vahinko. Tilanne on ollut vakuutusyhtiöissä selvillä jo kymmenen vuotta sitten. Mutta yhtiöt eivät olleetkaan halukkaita palauttamaan liikaa keräämiään rahoja. Asiasta nousi julkinen kohu ja lopulta vakuutusyhtiöt<br />lupasivat palauttaa liikaa keräämiään rahoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Pienyritysten työkyvyttömyysmeno on reilu 350 miljoonaa euroa vuodessa. Sen vuosittainen vaihtelu on joitakin kymmeniä miljoonia euroja. Tuon vaihtelun puskurointiin riittäisi esimerkiksi 100 miljoonaa euroa. Mutta varausta on kerätty 1,6 miljardia. Siis aiheetta perittyä maksua pitäisi palauttaa pienyrityksille n. 1,5 miljardia.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 2006 piti siis palautusten alkaa. Ja työeläkeyhtiöt sekä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet esittelivät keväällä eduskunnassa laskelmia, joiden mukaan yli miljardi oli palautettu. Kiusallista vain on, että liikaa perittyjen työkyvyttömyysmaksujen määrä on vuoden 2006 jälkeen vain kasvanut. Kun vuonna 2006 luvattiin palauttaa pienyrityksille 0,6%<br />palkoista, samalla nostettiin maksua 0,7% palkoista. Eli rahat eivät palautuneetkaan. Eduskunnassa keväällä asioita hämmennettiin laskemalla palautettuihin rahoihin myös työttömyyseläkkeestä liikaa perittyjä rahoja. Työttömyyseläkehän on lopetettu, joten sitä varten kerätyille varoille ei ole enää perusteluja.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka maksu olikin 2005 hieman matalampi kuin meno, ei liikaa perittyjä maksuja palautunut pienyrityksille. Syy on se, että liikaa perityille 1,5 miljardille kertyy korkotuloa. Siis 2006 ei myöskään rahaa palautunut eli varaus ei pienentynyt. Hämmentävää on sosiaali- ja terveysministeriön ylimatemaatikon lausunto Iltalehdelle 7.11.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110716299622_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110716299622_uu.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><p>Tuossa ministeriön edustaja toteaa:</p><p>&nbsp;</p><p>”Työkyvyttömyysmaksu nostettiin (suurtyönantajat), mutta samalla annettiin tilapäinen alennus (pientyönantajat). Tällä tavoin pystyttiin pientyönantajien maksu asettamaan suurin piirtein samalle tasolle kuin vuonna 2005”</p><p><br />Siis laillisuusvalvonnasta vastaava ministeriön virkamies tunnustaa julkisesti, että 2006 maksua mitoitettaessa ei edes ollut tarkoituksena palauttaa rahoja. Laskuperusteilla kikkailemalla ylijämät piilotettiin muualle muutamaksi vuodeksi, kuten olen toisessa blogissani kuvannut. Muutenkin tuo haastattelu antaa omituisen kuvan laillisuusvalvontaa suorittavan sosiaali- ja<br />terveysministeriön ajattelusta. Vastauksissa he esiintyvät toimintaa puolustelevina valmistelijoina eikä asioita arvioivina laillisuusvalvojina. Tämä lienee seurausta siitä, että ministeriön virkamiehet ovat kaksoisroolissa. He istuvat valmisteluryhmässä valmistelemassa asioita ja sitten he vaihtavat roolia ja ovat laillisuusvalvojina hyväksymässä ehdotuksia, joita ovat itse olleet valmistelemassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnassa säädettiin keväällä laki, joka sallii vakuutusyhtiöiden laskea nämä varaukset pääomiin, joilla ne kattavat sijoitusriskejä. Siinä yhteydessä eduskunnassa vaadittiin, että liikaa perityt varat on palautettava pienyrityksille. Tästä asiasta piti tehdä selvitys. Ja<br />arvatkaapas, keiden piti tehdä tuo selvitys? Vakuutusyhtiöiden tietenkin. Siis ne, joiden pitäisi palauttaa rahat tekevätkin selvityksen. Luulisi, että työmarkkinatahot ainakin tarkastuttaisivat laskelmat riippumattomilla asiantuntijoilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Selvitystä ei vain ole kuulunut ja aika mahdotonta tuota asiaa olisikaan selittää parhain päin. Niin järjettömiin mittoihin ylijäämät ovat kasvaneet. Ja koko ajan on syytä muistaa, että tuollaisten aiheettomien maksujen kerääminen on laitonta ja niiden palauttaminen on oikeudellinen kysymys.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt olemme sitten saaneet lukea lehdistä, että EK:n ja palkansaajajärjestöjen johto neuvottelevat ensi vuoden maksusta. Ja yksi neuvottelun kohde on se, pitääkö vakuutusyhtiöiden palauttaa pienyrityksille liikaa perimiään maksuja ja jos pitää kuinka paljon?</p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäiseksi on ihmeteltävä, millä valtuuksilla työmarkkinaneuvottelijat neuvottelevat siitä, pitääkö vakuutusyhtiöiden noudattaa lakia vai ei? Liikaa perittyjen rahojen palauttaminen on<br />oikeudellinen kysymys, ei työmarkkinakysymys. Ei noilla neuvottelijoilla ole mitään oikeutta antaa vakuutusyhtiöille lupaa laittomaan menettelyyn. Edelleen asiassa on kokonaan unohdettu jääviyskysymykset. Kaikki työmarkkinajärjestöjen neuvottelijat ovat jonkin työeläkeyhtiön hallituksen jäseniä eli yhtiön virallisia edustajia. He siis ovat antamassa lupaa omille yhtiöilleen laittomaan toimintaan? Eri rooleissa samat henkilöt käsittelevät samaa asiaa<br />useita kertoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Näissä neuvotteluissa EK on esiintynyt tahona, joka haluaa palauttaa liikaa perittyjä työkyvyttömyysmaksuja. Mutta ei EK halua palauttaa pienyrityksille niiltä liikaa perittyä vaan antaa pienen palautuksen kaikille, myös suuryrityksille. EK:han on korostetusti suuryritysten edunvalvoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Palkansaajajärjestöt ja erityisesti SAK esiintyvät palautusten vastustajina. Toki EK:n muotoilema suuryrityksiä suosiva palautuslinja on kyseenalainen, mutta miksi SAK on vastustamassa lain edellyttämää toimenpidettä? On syytä olettaa, että tässä toimii työmarkkinamiesten luottamukselliset suhteet. Ennenkin on tapahtunut, että EK on pyytänyt SAK:ta tai STTK:ta vastustamaan jotakin asiaa, jota se itse ei uskalla vastustaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt siis kuulemma ollaan umpikujassa ja työmarkkinamiehet ovat pesemässä käsiään ja siirtämässä asiasta päättämisen vakuutusyhtiöille. Kun kyseessä on työmarkkinanäytelmä, tuollaisesta ei voi olla varma, ennen kuin niin todella tapahtuu. Mutta jos asian päättäminen siirtyy vakuutusyhtiöille, kuka sitä päätöstä on tekemässä? Samat työmarkkinamiehet, työeläkeyhtiöiden hallituksen jäseninä ovat taas päättämässä haettavista laskuperusteista.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikään järjestely ei poista sitä asiaa, että pienyrityksiltä liikaa perittyä 1,5 miljardia ei vieläkään ole palautettu. Laiton tilanne työeläkejärjestelmässä jatkuu tältä osin edelleen. Ja laillisuusvalvoja sosiaali- ja terveysministeriö ei kykene pistämään asioita lain mukaiselle<br />tolalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisiko valtakunnan muiden laillisuusvalvojien kuten oikeuskanslerin aika puuttua tähän laittomaan toimintaan? Oikeuskanslerilta voi vaatia linjausta järjestelmän laillisuudesta. Ei kai tuollaista ratkaisua voi jättää vakuutusyhtiöiden ratkaistavaksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päivän lehdet kertovat riitelystä työeläkemaksun määräämisessä. Arvellaan, että maksun määrääminen jää kokonaan vakuutusyhtiöiden harkintaan, koska EK, SAK, STTK ja Akava eivät kykene sopimaan asioista. Tarkastelusta puuttuu vain yksi ulottuvuus eli laillisuusnäkökulma.

 

Suomen eläkejärjestelmä on varsin ongelmallinen laillisuusnäkökulmasta. Etuudet määritellään laissa, mutta perittävistä maksuista päättää viimekädessä yksityisoikeudelliset vakuutusyhtiöt. Niiden perimät maksut ovat lakisääteisiä ja Suomen kansantalouden kirjanpidossa osa veroastetta. Maksut ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöksiä.

 

Suomen perustuslain mukaan julkista valtaa voidaan antaa yksityiselle vain lailla ja merkittävää julkista valtaa ei silläkään. Esimerkiksi oikeusasteet ovat tulkinneet muutaman kympin pysäköintimaksun määräämisen merkittäväksi julkisen vallan käytöksi.

 

Työeläkeyhtiöt perivät yrityksiltä ja palkansaajilta maksuja yli 10 miljardia vuodessa. Ne voivat kohdistaa perittäviä maksuja eri maksajaryhmille laskuperusteissaan, jotka ne lähettävät sosiaali- ja terveysministeriölle muodollista hyväksymistä varten. STM voi hylätä hakemuksen vain, jos katsoo sen laittomaksi. Tämä on selvä esimerkki merkittävästä julkisen
vallan käytöstä.

 

Suomalaisen työeläkejärjestelmän perustuslain vastaisuus on kyllä ymmärretty. Esimerkiksi Matti Louekoski totesi kerran selvitysmiesraportissaan, että nykyisen perustuslain mukaisesti ei tällaista työeläkejärjestelmää voisi perustaa, koska se on niin pahasti ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta kun se on perustettu, on sen kanssa elettävä. Työeläkejuristit muotoilevat asian niin, että kun työeläkejärjestelmä on perustettu ennen nykyistä perustuslakia, eivät sen säädökset koske työeläkejärjestelmää eikä perustuslaista tarvitse välittää työeläkelakeja
muutettaessakaan.

 

Millaisia maksuja työeläkeyhtiöt voisivat lain mukaan periä? Itsestään selvää on, että maksut voisivat olla vain todellisia eläkekustannuksiin liittyviä maksuja. Toki ne toiminnan luonteen vuoksi voivat olla turvaavia, mutta vain kohtuudella. Ei eläkeyhtiöillä ole oikeutta periä
suoraan ulosottokelpoisia veroasteeseen laskettavia maksuja, joilla ei ole perustetta eläkekustannuksissa. Eikä tuollaiset maksut muutu lailliseksi sillä, että niitä peritään esimerkiksi työkyvyttömyysmaksuiksi naamioituina. Tuollaisten aiheettomien maksujen periminen on yksiselitteisesti vastoin oikeusperiaatteita.

 

Toki virheitä voi sattua ja esimerkiksi työkyvyttömyyskuluja varten voidaan kerätä vahingossa liikaa maksuja. Mutta tahallaan niin ei saa tehdä ja jos maksuja peritään liikaa, on liikaa perityt maksut palautettava kohtuullisessa määrin maksajilleen. Kohtuullisuutta eivät vakuutusyhtiöt ole Suomessa halunneet määritellä. Esimerkiksi Norjassa pitää palauttaa 100%,
Saksassa 90%. Jos tämä palauttaminen jätetään tekemättä, liikutaan taas lain väärällä puolella, erityisesti jos noin menetellään tahallaan.

 

Julkisuudessa on useampaan otteeseen kerrottu siitä, kuinka työeläkeyhtiöt ovat perineet pienyrityksiltä pitkän aikaa liikaa työkyvyttömyysmaksuja. Noita ylijäämiä on nyt kerätty 1,6 miljardia. Pääosin liikaperintä tapahtui jo 1990-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1986 työkyvyttömyyseläkkeeseen lisättiin ns. yksilöllinen varhaiseläke. Se nosti työkyvyttömyysmenon kaksinkertaiseksi, n. 2%sta palkoista n. 4%:iin palkoista. Kun laman jälkeen 1990-luvun puolivälissä tuo eläkemuoto lakkautettiin, putosi työkyvyttömyysmeno taas
2%:iin palkoista. Mutta maksua ei laskettukaan vastaavasti ja se aiheutti valtavan ylijäämän syntymisen.

 

Hyvällä tahdolla voisi kuvitella valtavan ylijäämän syntymisen olleen vahinko. Tilanne on ollut vakuutusyhtiöissä selvillä jo kymmenen vuotta sitten. Mutta yhtiöt eivät olleetkaan halukkaita palauttamaan liikaa keräämiään rahoja. Asiasta nousi julkinen kohu ja lopulta vakuutusyhtiöt
lupasivat palauttaa liikaa keräämiään rahoja.

 

Pienyritysten työkyvyttömyysmeno on reilu 350 miljoonaa euroa vuodessa. Sen vuosittainen vaihtelu on joitakin kymmeniä miljoonia euroja. Tuon vaihtelun puskurointiin riittäisi esimerkiksi 100 miljoonaa euroa. Mutta varausta on kerätty 1,6 miljardia. Siis aiheetta perittyä maksua pitäisi palauttaa pienyrityksille n. 1,5 miljardia.

 

Vuonna 2006 piti siis palautusten alkaa. Ja työeläkeyhtiöt sekä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet esittelivät keväällä eduskunnassa laskelmia, joiden mukaan yli miljardi oli palautettu. Kiusallista vain on, että liikaa perittyjen työkyvyttömyysmaksujen määrä on vuoden 2006 jälkeen vain kasvanut. Kun vuonna 2006 luvattiin palauttaa pienyrityksille 0,6%
palkoista, samalla nostettiin maksua 0,7% palkoista. Eli rahat eivät palautuneetkaan. Eduskunnassa keväällä asioita hämmennettiin laskemalla palautettuihin rahoihin myös työttömyyseläkkeestä liikaa perittyjä rahoja. Työttömyyseläkehän on lopetettu, joten sitä varten kerätyille varoille ei ole enää perusteluja.

 

Vaikka maksu olikin 2005 hieman matalampi kuin meno, ei liikaa perittyjä maksuja palautunut pienyrityksille. Syy on se, että liikaa perityille 1,5 miljardille kertyy korkotuloa. Siis 2006 ei myöskään rahaa palautunut eli varaus ei pienentynyt. Hämmentävää on sosiaali- ja terveysministeriön ylimatemaatikon lausunto Iltalehdelle 7.11. 

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110716299622_uu.shtml

 

Tuossa ministeriön edustaja toteaa:

 

”Työkyvyttömyysmaksu nostettiin (suurtyönantajat), mutta samalla annettiin tilapäinen alennus (pientyönantajat). Tällä tavoin pystyttiin pientyönantajien maksu asettamaan suurin piirtein samalle tasolle kuin vuonna 2005”


Siis laillisuusvalvonnasta vastaava ministeriön virkamies tunnustaa julkisesti, että 2006 maksua mitoitettaessa ei edes ollut tarkoituksena palauttaa rahoja. Laskuperusteilla kikkailemalla ylijämät piilotettiin muualle muutamaksi vuodeksi, kuten olen toisessa blogissani kuvannut. Muutenkin tuo haastattelu antaa omituisen kuvan laillisuusvalvontaa suorittavan sosiaali- ja
terveysministeriön ajattelusta. Vastauksissa he esiintyvät toimintaa puolustelevina valmistelijoina eikä asioita arvioivina laillisuusvalvojina. Tämä lienee seurausta siitä, että ministeriön virkamiehet ovat kaksoisroolissa. He istuvat valmisteluryhmässä valmistelemassa asioita ja sitten he vaihtavat roolia ja ovat laillisuusvalvojina hyväksymässä ehdotuksia, joita ovat itse olleet valmistelemassa.

 

Eduskunnassa säädettiin keväällä laki, joka sallii vakuutusyhtiöiden laskea nämä varaukset pääomiin, joilla ne kattavat sijoitusriskejä. Siinä yhteydessä eduskunnassa vaadittiin, että liikaa perityt varat on palautettava pienyrityksille. Tästä asiasta piti tehdä selvitys. Ja
arvatkaapas, keiden piti tehdä tuo selvitys? Vakuutusyhtiöiden tietenkin. Siis ne, joiden pitäisi palauttaa rahat tekevätkin selvityksen. Luulisi, että työmarkkinatahot ainakin tarkastuttaisivat laskelmat riippumattomilla asiantuntijoilla.

 

Selvitystä ei vain ole kuulunut ja aika mahdotonta tuota asiaa olisikaan selittää parhain päin. Niin järjettömiin mittoihin ylijäämät ovat kasvaneet. Ja koko ajan on syytä muistaa, että tuollaisten aiheettomien maksujen kerääminen on laitonta ja niiden palauttaminen on oikeudellinen kysymys.

 

Nyt olemme sitten saaneet lukea lehdistä, että EK:n ja palkansaajajärjestöjen johto neuvottelevat ensi vuoden maksusta. Ja yksi neuvottelun kohde on se, pitääkö vakuutusyhtiöiden palauttaa pienyrityksille liikaa perimiään maksuja ja jos pitää kuinka paljon?

 

Ensimmäiseksi on ihmeteltävä, millä valtuuksilla työmarkkinaneuvottelijat neuvottelevat siitä, pitääkö vakuutusyhtiöiden noudattaa lakia vai ei? Liikaa perittyjen rahojen palauttaminen on
oikeudellinen kysymys, ei työmarkkinakysymys. Ei noilla neuvottelijoilla ole mitään oikeutta antaa vakuutusyhtiöille lupaa laittomaan menettelyyn. Edelleen asiassa on kokonaan unohdettu jääviyskysymykset. Kaikki työmarkkinajärjestöjen neuvottelijat ovat jonkin työeläkeyhtiön hallituksen jäseniä eli yhtiön virallisia edustajia. He siis ovat antamassa lupaa omille yhtiöilleen laittomaan toimintaan? Eri rooleissa samat henkilöt käsittelevät samaa asiaa
useita kertoja.

 

Näissä neuvotteluissa EK on esiintynyt tahona, joka haluaa palauttaa liikaa perittyjä työkyvyttömyysmaksuja. Mutta ei EK halua palauttaa pienyrityksille niiltä liikaa perittyä vaan antaa pienen palautuksen kaikille, myös suuryrityksille. EK:han on korostetusti suuryritysten edunvalvoja.

 

Palkansaajajärjestöt ja erityisesti SAK esiintyvät palautusten vastustajina. Toki EK:n muotoilema suuryrityksiä suosiva palautuslinja on kyseenalainen, mutta miksi SAK on vastustamassa lain edellyttämää toimenpidettä? On syytä olettaa, että tässä toimii työmarkkinamiesten luottamukselliset suhteet. Ennenkin on tapahtunut, että EK on pyytänyt SAK:ta tai STTK:ta vastustamaan jotakin asiaa, jota se itse ei uskalla vastustaa.

 

Nyt siis kuulemma ollaan umpikujassa ja työmarkkinamiehet ovat pesemässä käsiään ja siirtämässä asiasta päättämisen vakuutusyhtiöille. Kun kyseessä on työmarkkinanäytelmä, tuollaisesta ei voi olla varma, ennen kuin niin todella tapahtuu. Mutta jos asian päättäminen siirtyy vakuutusyhtiöille, kuka sitä päätöstä on tekemässä? Samat työmarkkinamiehet, työeläkeyhtiöiden hallituksen jäseninä ovat taas päättämässä haettavista laskuperusteista.

 

Mikään järjestely ei poista sitä asiaa, että pienyrityksiltä liikaa perittyä 1,5 miljardia ei vieläkään ole palautettu. Laiton tilanne työeläkejärjestelmässä jatkuu tältä osin edelleen. Ja laillisuusvalvoja sosiaali- ja terveysministeriö ei kykene pistämään asioita lain mukaiselle
tolalle.

 

Olisiko valtakunnan muiden laillisuusvalvojien kuten oikeuskanslerin aika puuttua tähän laittomaan toimintaan? Oikeuskanslerilta voi vaatia linjausta järjestelmän laillisuudesta. Ei kai tuollaista ratkaisua voi jättää vakuutusyhtiöiden ratkaistavaksi?

]]>
22 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123918-laittomuutta-elakejarjestelmassa-mita-tekevat-valvojat#comments Thu, 08 Nov 2012 17:22:22 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123918-laittomuutta-elakejarjestelmassa-mita-tekevat-valvojat
Eduskunta II – Satiiri veljeskunnista http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123740-eduskunta-ii-satiiri-veljeskunnista <p>Syyskuun lopulla oli Ryhmäteatterin uuden Eduskunta II näytelmän ensi-ilta. Kun näytelmän teemana on eläkejärjestelmä, oli tietenkin jo ammatillisen kiinnostuksenkin vuoksi mentävä katsomaan esitys.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunta-näytelmät eivät edusta tavallista näytelmää tyyliin Nummisuutarit. Ne ovat dokumenttiteatteria, jossa näyttämöllä esitettävät kommentit perustuvat eduskunnan pöytäkirjoihin, poliisikuulustelupöytäkirjoihin, median uutisiin tai tekijöiden syväkurkkujen lausuntoihin.Dokumentaarisuutta tuo myös se, kun näyttämölle heijastetaan videopätkiä tai salissa kuuluu ääninauhoituksia puhelinkeskusteluista.</p><p>&nbsp;</p><p>Teemana työeläkejärjestelmän ympärille muodostunut hyvä veli verkosto on minulle tuttu jo kaukaa. Puolitoista vuotta sitten kirjoitin teemasta nettikirjan Renkien kaappaus (<a href="http://www.pusa.fi">www.pusa.fi</a>). Siinä yritin muodostaa laajempaa kuvaa hyvä veli verkostosta. Sitten verkosto on esiintynyt ahkerasti julkisuudessa arveluttavissa asiayhteyksissä. Olettaisin, että sekä kirjani että nämä tapahtumat ovat ehkä olleet inspiroimassa tekijöitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Näytelmän tekijöiden taustatyön laajuus on kuitenkin häkellyttävää. Minunkin esille nostamistani teemoista he ovat kaivaneet esiin piirteitä, jotka ovat minulle uusia. Perusteellisuus ja dokumenttipohjaisuus luovat asioille niiden uskottavuuden. Toisaalta raskas asia on saatu esitettyä paikoins uorastaan hervottoman hauskalla tavalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Teemoja käsitellään virallisten pelureiden osalta avoimesti nimeltä mainiten. Kerrotaan, kuinka Matti Vuoria on Kari Stadighin esimies ja samalla Stadigh Vuorian esimies. Yleisöllä on hauskaa, kun lavalle heijastetaan Matti Vuorian kieltämättä sekavaa selitystä asialle TV-ohjelma MOT:ssa. Samankaltainen esimies-alainen-esimies suhde on myös asuntokauppiailla Mika Vehviläinen ja Harri Sailas. </p><p>&nbsp;</p><p>Varsin suorasukaisesti kuvataan myös, millaiset välit ovat hyvä veli verkoston ay-edustajilla ja työnantajan edustajilla. Vuosien toiminta samoissa pienissä piireissä on tehnyt heistä henkilökohtaisia kavereita, jotka ovat tarvittaessa yhdessä puolustamassa omaa hiekkalaatikkoaan ulkopuolisilta. &nbsp;Ilmiselvästi entinen pitkäaikainen SAK:npuheenjohtaja Lauri Ihalainen, ei ole ollut ohjelman tekijöiden suosiossa. Luokkavihollinen taisi olla termi, jolla häntä näytelmässä luonnehdittiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Näytelmässä on kohtaus, joka perustuu Finnairin ja Ilmarisen kohukauppojen poliisikuulustelupöytäkirjoihin. Kohtauksesta saa havainnollisen kuvan vastuun kantamisesta. Mitä muistivatkaan Christoffer Taxell ja Harri Sailas noissa poliisikuulusteluissa?</p><p>&nbsp;</p><p>Poliitikoista kuva ei ole mitenkään imarteleva. Onneksi se on tasapuolisen piruileva. Näytelmästä käy ilmi, kuinka poliitikot ovat asioista pihalla kuin lumiukot. Todelliset asiat on piilotettu heiltä monimutkaisten kaavojen ja asiantuntijaslangin taakse. Poliitikot ovat puhuvia päitä. jotka hokevat omia fraasejaan muualta annettujen ohjeiden mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvä esimerkki tekijöiden selvittelytyön perusteellisuudesta on keväällä paljon esillä ollut miljardikaappaus.&nbsp; Siinä työeläkeyhtiöt siirtävät miljardeja pienyrityksiltä liikaa perittyjä työkyvyttömyysmaksuja pääomiinsa.Itsekin kirjoitin siitä useammassa blogissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustalla oli asiaa koskevaa lakia käsiteltäessä eduskunnan valiokuntavaiheessa herännyt keskustelu ns. tasoitusvastuusta (nimeä on useita kertoja muutettu ilmeisesti sekoittamismielessä). Sillä varaudutaan siihen, että eläkemaksu ja eläkemeno eivät ole yhtä suuria. Jos maksu on suurempi kuin meno, ylijäämä parkkeerataan varaukseen ja jos käy päinvastoin, vaje otetaan varauksesta. Tämä varaus on tarkoitettu ainoastaan vakuutusriskien tasoittamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnalle ei lakiesityksen yhteydessä juurikaan toimitettu asiaa koskevaa aineistoa, mutta käsittelyn kuluessa kävi ilmi, että pienyrityksiltä oli kerätty työkyvyttömyysmenoa varten varausta 1,6 miljardia. Vuotuinen meno on 300-400 miljoonaa euroa ja se on vaihdellut vuodesta toiseen muutaman kymmenen miljoonaa. Siis riskiin nähden varaus on järjettömän suuri. 100-150 miljoonaa olisi aivan riittävä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuodesta 2006 alkaen työeläkeyhtiöt lupasivat palauttaa liikaa perityt maksut pienyrityksille. Työeläkeyhtiöt ja sosiaali- ja terveysministeriö väittivät, että niin olikin tehty. Mutta asiassa paljastui<br />eduskuntavaiheessa kummallisia piirteitä. Vuonna 2006 pienyrityksille piti palauttaa liikaa perittyä maksua 0,6% palkoista. Mutta samalla perittävää maksua nostettiin 0,7% palkoista eli enemmän. Todellisuudessa varausta ei palautettukaan ja sen määrä kasvoi entisestään. Palauttaminen olikin bluffia.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja eduskunnassa keväällä oli käsittelyssä laki, jonka avulla nuo rahat kaapattiin vakuutusyhtiöiden pääomiin. Laki vietiin läpi hallituksen ryhmäkurilla, mutta ilmaan jäi leijumaan kansanedustajien vaatimus liíkaa perittyjen rahojen palauttamisesta pienyrityksille.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraava episodi kuvaa Ryhmäteatterin selvitystyön perusteellisuutta. He olivat, ilmeisesti useamman tinkaamiskierroksen jälkeen, saaneet Eläketurvakeskukselta lukusarjan. joka kuvasi euroina pienyritysten työkyvyttömyysmenoa viime vuosilta. Käsikirjoitusryhmä oli myös vaatinut saada&nbsp;vastaavalta ajalta sarjan pienyritysten tasoitusvastuun kehityksestä. Siis tuon varauksen, jonka liikaperinnän työeläkeyhtiöt olivat väittäneet palauttaneensa. Siitä lukusarjasta olisi tapahtumien kulku käynyt ilmi. Tämän tiedon luovuttamisesta Eläketurvakeskus kieltäytyi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ryhmäteatterin tiimi pyysi minulta vakuutusmatemaatikkona arvioita saamastaan lukusarjasta. Siitä saattoi havaita joitakin asioita. Vuoteen 2005 asti työkyvyttömyysmenon kehitys oli ollut varsin tasaista, vuotuinen vaihtelu jotakin kymmeniä miljoonia euroja. Mutta vuodesta 2006 alkaen työkyvyttömyysmeno oli alkanut heilahdella huomattavasti enemmän. Siihenkin nähden 1,6 miljardin tasoitusvastuu oli tasoltaan järjettömän suuri, mutta mistä tällainen kasvanut vaihtelu oli tullut?</p><p>&nbsp;</p><p>Ensiksi tarkistin myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrät. Niissä ei esiintynyt mitään sellaista vaihtelua, joka oli työkyvyttömyysmenossa. Siis vaihtelu ei voinut johtua todellisista<br />työkyvyttömyystapauksista. Asian lisäselvittämiseksi oli kaivauduttava työeläkeyhtiöiden laskuperusteisiin. Ne löytyvät Eläketurvakeskuksen nettisivuilta kohdasta:</p><p><a href="http://www.etk.fi/fi/service/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t/1337/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t">http://www.etk.fi/fi/service/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t/1337/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t</a></p><p>Ja sieltä erityisperusteet.</p><p>&nbsp;</p><p>Näitä perusteita tutkimalla selvisi, mistä vaihtelu johtui. Työkyvyttömyysmenoon laskettiin kaksi varausta. Toinen tunnetaan nimellä tuntemattomien varaus ja se on summittainen varaus, joka on tehty jo toteutuneiden mutta ei vielä tiedossa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden varalta. Toinen varaus on ns. työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu. Kun suomalainen käytäntö rahastoida työkyvyttömyyseläkkeen varat eläkkeen alkuhetkellä oli muodostumassa ongelmaksi kansainvälisissä kirjanpitokäytännöissä, alettiin kerätä summittaista työkyvyttömyysvarausta vielä työsuhteessa olevilta. Työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuun määräytyminen on kuvattu esimerkiksi vuoden 2010 laskuperusteiden kohdassa 5.2.1.2 kaavassa (30) ja lukuarvoja on määritelty mm. liitteissä 1.2 ja 2.6. Tuntemattomien varaus on kuvattu samojen perusteiden kohdassa 5.3.1.2 kaavassa (50) ja lukuarvoja on annettu liitteissä 1.2 ja 2.1.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun näitä lukuarvoja jäljitti vuodesta 2006 alkaen, muodostui selkeä kuva, kuinka pienyritysten tasoitusvastuun kanssa oli pelattu. Vuonna 2006 palautettiin siis laskennallisesti 0,6% palkoista työkyvyttömyyseläkkeen liikaa perittyä maksua pienyrityksille. Samalla kuitenkin manipuloitiin maksuja niin, että tariffi nousi 0,7% palkoista. Samalla muokattiin myös kaavojen lukuarvoja siten, että tuntemattomien varaus ja työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu kasvoivat. Tasoitusvastuun kasvu kyllä pysähtyi ja nämä varaukset kasvoivat voimakkaasti. Summa oli satoja miljoonia.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten päästään vuoteen 2010. Silloin oli jo linjattu, että tasoitusvastuu siirretään vakuutusyhtiöiden pääomiin. Silloin taas manipuloitiin kaavojen kertoimia, nyt niin että varaukset pienenivät.<br />Vapautunut raha näkyi vakuutusyhtiöiden työkyvyttömyysliikkeen ylijäämän kasvuna. Perusteiden mukaan tuo ylijäämä siirrettiin – tasoitusvastuuseen. Taas summa lasketaan sadoissa miljoonissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Eli tiivistetysti. Vuonna 2006 ei rahaa todellisuudessa palautettu pienyrityksille. Irtonainen raha piilotettiin kaavojen lukuja muokkaamalla muutamaksi vuodeksi näihin varauksiin. Vuonna 2010 noita varauksia purettiin ja vapautuneet rahat siirrettiin tasoitusvastuuseen ja sitä kautta vakuutusyhtiöiden pääomiin. Varausten kasvattaminen 2006 näkyi Ryhmäteatterin saamissa Eläketurvakeskuksen eläkemenon lukusarjoissa menojen voimakkaana kasvuna ja varausten purkaminen 2010 näkyi menojen romahtamisena. Siis menojen heilahtelu johtui näistä varausten siirroista.</p><p>&nbsp;</p><p>Toki ongelmana on se, että tällaiset laskuperusteissa tehtävät hallinnolliset varausten järjestelyt eivät periaatteessa ole tasoitusvastuulla katettavaa vakuutusliikettä. Ja toisaalta tällaiset temput<br />varausten muutoksilla eivät ole olleet yleensä hyväksyttäviä. Esimerkiksi verottajan mielestä ne ovat todellisuudessa verosuunnittelun osia ja siihen ei kokonaan verotuksesta vapautettua eläkerahastointia saisi käyttää. Asiaa ei vain kukaan valvo, koska sosiaali- ja terveysministeriön ja finanssivalvonnan edustaja on mukana perusteita miettivässä ryhmässä ja muut viranomaiset eivät<br />asioita ymmärrä. Tämä myös selittää, miksi ryhmäteatterille ei suostuttu antamaan pienyritysten tasoitusvastuun kehittymistä kuvaavaa lukusarjaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Asia on vieläkin varsin ajankohtainen. Parhaillaan keskustellaan vuoden 2013 työeläkemaksusta. Yksi merkittävä osa maksua koskevista riidoista on tuo tasoitusvastuun palauttaminen. Asiasta nousi<br />keväällä eduskunnassa ja julkisuudessa niin iso kohu, että jotakin pitää tehdä. Eihän eläkeyhtiöt likaa perittyä 1,5 miljardia halua palauttaa, mutta jokin symbolinen summa lienee pakko palauttaa jo eduskunnan kasvojen säilyttämiseksi. Ehkä joitakin satoja miljoonia. Parhaillaan yritetään työryhmässä keksiä perusteita sille, jotta mahdollisimman vähän varausta tarvitsisi palauttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntyneen julkisen kohun vuoksi on työnantajajärjestöille vaikeaa vastustaa aiheetta perittyjen varojen palauttamista pienyrityksille. Niinpä on turvauduttu työeläkejärjestelmässä tyypilliseen ratkaisuun: työnantajat ovat ulkoistaneet vastustamisen ay-johtajille. Tämä työeläkejärjestelmän kummajainen, jossa työmarkkinatahot pyytävät toisiltaan virka-apua, kun itse eivät voi kasvojaan<br />menettämättä vastustaa jotakin, on aina jaksanut hämmentää. Turhaan ei näytelmä hehkuta osapuolten henkilökohtaisia kaveruuksia ja suhteiden luottamuksellisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä ehkä raskas esimerkki kuvaa minusta hyvin sitä perusteellisuutta, jolla dokumenttiteatteri toimii. Tuostakin selvittelystä näyttämöllä näkyy vain pieni hipaisu.</p><p>&nbsp;</p><p>Tekijöiden taitoa kuvaa se, että raskaatkin asiat saadaan esitettyä hauskalla tavalla. Eduskunnan vaatimuksesta on asetettu ryhmä vakuutusyhtiöiden virkailijoita, joka selvittää pitääkö vakuutusyhtiöiden<br />palauttaa liikaa perimänsä maksut. Käsikirjoitustiimi oli soittanut asiasta tietävälle sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehelle ja kysynyt keitä ryhmään kuului. Keskustelu oli nauhoitettu. Jääköön tässä kertomatta, millaisen vastauksen kysymykseensä teatteriryhmä sai. Yleisöä se ainakin viihdytti naurunremakkaan asti. </p><p>&nbsp;</p><p>En ala yksityiskohtaisemmin selvittelemään näytelmän juonta. Jokainen tulkitkoon itse, onko se teatteria, dokumenttiteatteria vai tutkivaa journalismia. Hauskalla tavalla saadaan kerrottua muuten vaikeat asiat ja avattua veljeskuntien Suomen toimintatavat ymmärrettävään muotoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Suosittelen näytelmän katsomista. Sen jälkeen saattaa nähdä asiat uudenlaisessa valossa. Näytelmä jatkuu Ryhmäteatterissa vielä kuukauden ja kuulopuheiden mukaan voi jatkua muualla, mutta ehkä eri tekijöiden toimesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syyskuun lopulla oli Ryhmäteatterin uuden Eduskunta II näytelmän ensi-ilta. Kun näytelmän teemana on eläkejärjestelmä, oli tietenkin jo ammatillisen kiinnostuksenkin vuoksi mentävä katsomaan esitys.

 

Eduskunta-näytelmät eivät edusta tavallista näytelmää tyyliin Nummisuutarit. Ne ovat dokumenttiteatteria, jossa näyttämöllä esitettävät kommentit perustuvat eduskunnan pöytäkirjoihin, poliisikuulustelupöytäkirjoihin, median uutisiin tai tekijöiden syväkurkkujen lausuntoihin.Dokumentaarisuutta tuo myös se, kun näyttämölle heijastetaan videopätkiä tai salissa kuuluu ääninauhoituksia puhelinkeskusteluista.

 

Teemana työeläkejärjestelmän ympärille muodostunut hyvä veli verkosto on minulle tuttu jo kaukaa. Puolitoista vuotta sitten kirjoitin teemasta nettikirjan Renkien kaappaus (www.pusa.fi). Siinä yritin muodostaa laajempaa kuvaa hyvä veli verkostosta. Sitten verkosto on esiintynyt ahkerasti julkisuudessa arveluttavissa asiayhteyksissä. Olettaisin, että sekä kirjani että nämä tapahtumat ovat ehkä olleet inspiroimassa tekijöitä.

 

Näytelmän tekijöiden taustatyön laajuus on kuitenkin häkellyttävää. Minunkin esille nostamistani teemoista he ovat kaivaneet esiin piirteitä, jotka ovat minulle uusia. Perusteellisuus ja dokumenttipohjaisuus luovat asioille niiden uskottavuuden. Toisaalta raskas asia on saatu esitettyä paikoins uorastaan hervottoman hauskalla tavalla.

 

Teemoja käsitellään virallisten pelureiden osalta avoimesti nimeltä mainiten. Kerrotaan, kuinka Matti Vuoria on Kari Stadighin esimies ja samalla Stadigh Vuorian esimies. Yleisöllä on hauskaa, kun lavalle heijastetaan Matti Vuorian kieltämättä sekavaa selitystä asialle TV-ohjelma MOT:ssa. Samankaltainen esimies-alainen-esimies suhde on myös asuntokauppiailla Mika Vehviläinen ja Harri Sailas.

 

Varsin suorasukaisesti kuvataan myös, millaiset välit ovat hyvä veli verkoston ay-edustajilla ja työnantajan edustajilla. Vuosien toiminta samoissa pienissä piireissä on tehnyt heistä henkilökohtaisia kavereita, jotka ovat tarvittaessa yhdessä puolustamassa omaa hiekkalaatikkoaan ulkopuolisilta.  Ilmiselvästi entinen pitkäaikainen SAK:npuheenjohtaja Lauri Ihalainen, ei ole ollut ohjelman tekijöiden suosiossa. Luokkavihollinen taisi olla termi, jolla häntä näytelmässä luonnehdittiin.

 

Näytelmässä on kohtaus, joka perustuu Finnairin ja Ilmarisen kohukauppojen poliisikuulustelupöytäkirjoihin. Kohtauksesta saa havainnollisen kuvan vastuun kantamisesta. Mitä muistivatkaan Christoffer Taxell ja Harri Sailas noissa poliisikuulusteluissa?

 

Poliitikoista kuva ei ole mitenkään imarteleva. Onneksi se on tasapuolisen piruileva. Näytelmästä käy ilmi, kuinka poliitikot ovat asioista pihalla kuin lumiukot. Todelliset asiat on piilotettu heiltä monimutkaisten kaavojen ja asiantuntijaslangin taakse. Poliitikot ovat puhuvia päitä. jotka hokevat omia fraasejaan muualta annettujen ohjeiden mukaan.

 

Hyvä esimerkki tekijöiden selvittelytyön perusteellisuudesta on keväällä paljon esillä ollut miljardikaappaus.  Siinä työeläkeyhtiöt siirtävät miljardeja pienyrityksiltä liikaa perittyjä työkyvyttömyysmaksuja pääomiinsa.Itsekin kirjoitin siitä useammassa blogissa.

 

Taustalla oli asiaa koskevaa lakia käsiteltäessä eduskunnan valiokuntavaiheessa herännyt keskustelu ns. tasoitusvastuusta (nimeä on useita kertoja muutettu ilmeisesti sekoittamismielessä). Sillä varaudutaan siihen, että eläkemaksu ja eläkemeno eivät ole yhtä suuria. Jos maksu on suurempi kuin meno, ylijäämä parkkeerataan varaukseen ja jos käy päinvastoin, vaje otetaan varauksesta. Tämä varaus on tarkoitettu ainoastaan vakuutusriskien tasoittamiseen.

 

Eduskunnalle ei lakiesityksen yhteydessä juurikaan toimitettu asiaa koskevaa aineistoa, mutta käsittelyn kuluessa kävi ilmi, että pienyrityksiltä oli kerätty työkyvyttömyysmenoa varten varausta 1,6 miljardia. Vuotuinen meno on 300-400 miljoonaa euroa ja se on vaihdellut vuodesta toiseen muutaman kymmenen miljoonaa. Siis riskiin nähden varaus on järjettömän suuri. 100-150 miljoonaa olisi aivan riittävä.

 

Vuodesta 2006 alkaen työeläkeyhtiöt lupasivat palauttaa liikaa perityt maksut pienyrityksille. Työeläkeyhtiöt ja sosiaali- ja terveysministeriö väittivät, että niin olikin tehty. Mutta asiassa paljastui
eduskuntavaiheessa kummallisia piirteitä. Vuonna 2006 pienyrityksille piti palauttaa liikaa perittyä maksua 0,6% palkoista. Mutta samalla perittävää maksua nostettiin 0,7% palkoista eli enemmän. Todellisuudessa varausta ei palautettukaan ja sen määrä kasvoi entisestään. Palauttaminen olikin bluffia.

 

Ja eduskunnassa keväällä oli käsittelyssä laki, jonka avulla nuo rahat kaapattiin vakuutusyhtiöiden pääomiin. Laki vietiin läpi hallituksen ryhmäkurilla, mutta ilmaan jäi leijumaan kansanedustajien vaatimus liíkaa perittyjen rahojen palauttamisesta pienyrityksille.

 

Seuraava episodi kuvaa Ryhmäteatterin selvitystyön perusteellisuutta. He olivat, ilmeisesti useamman tinkaamiskierroksen jälkeen, saaneet Eläketurvakeskukselta lukusarjan. joka kuvasi euroina pienyritysten työkyvyttömyysmenoa viime vuosilta. Käsikirjoitusryhmä oli myös vaatinut saada vastaavalta ajalta sarjan pienyritysten tasoitusvastuun kehityksestä. Siis tuon varauksen, jonka liikaperinnän työeläkeyhtiöt olivat väittäneet palauttaneensa. Siitä lukusarjasta olisi tapahtumien kulku käynyt ilmi. Tämän tiedon luovuttamisesta Eläketurvakeskus kieltäytyi.

 

Ryhmäteatterin tiimi pyysi minulta vakuutusmatemaatikkona arvioita saamastaan lukusarjasta. Siitä saattoi havaita joitakin asioita. Vuoteen 2005 asti työkyvyttömyysmenon kehitys oli ollut varsin tasaista, vuotuinen vaihtelu jotakin kymmeniä miljoonia euroja. Mutta vuodesta 2006 alkaen työkyvyttömyysmeno oli alkanut heilahdella huomattavasti enemmän. Siihenkin nähden 1,6 miljardin tasoitusvastuu oli tasoltaan järjettömän suuri, mutta mistä tällainen kasvanut vaihtelu oli tullut?

 

Ensiksi tarkistin myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrät. Niissä ei esiintynyt mitään sellaista vaihtelua, joka oli työkyvyttömyysmenossa. Siis vaihtelu ei voinut johtua todellisista
työkyvyttömyystapauksista. Asian lisäselvittämiseksi oli kaivauduttava työeläkeyhtiöiden laskuperusteisiin. Ne löytyvät Eläketurvakeskuksen nettisivuilta kohdasta:

http://www.etk.fi/fi/service/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t/1337/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t

Ja sieltä erityisperusteet.

 

Näitä perusteita tutkimalla selvisi, mistä vaihtelu johtui. Työkyvyttömyysmenoon laskettiin kaksi varausta. Toinen tunnetaan nimellä tuntemattomien varaus ja se on summittainen varaus, joka on tehty jo toteutuneiden mutta ei vielä tiedossa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden varalta. Toinen varaus on ns. työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu. Kun suomalainen käytäntö rahastoida työkyvyttömyyseläkkeen varat eläkkeen alkuhetkellä oli muodostumassa ongelmaksi kansainvälisissä kirjanpitokäytännöissä, alettiin kerätä summittaista työkyvyttömyysvarausta vielä työsuhteessa olevilta. Työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuun määräytyminen on kuvattu esimerkiksi vuoden 2010 laskuperusteiden kohdassa 5.2.1.2 kaavassa (30) ja lukuarvoja on määritelty mm. liitteissä 1.2 ja 2.6. Tuntemattomien varaus on kuvattu samojen perusteiden kohdassa 5.3.1.2 kaavassa (50) ja lukuarvoja on annettu liitteissä 1.2 ja 2.1.

 

Kun näitä lukuarvoja jäljitti vuodesta 2006 alkaen, muodostui selkeä kuva, kuinka pienyritysten tasoitusvastuun kanssa oli pelattu. Vuonna 2006 palautettiin siis laskennallisesti 0,6% palkoista työkyvyttömyyseläkkeen liikaa perittyä maksua pienyrityksille. Samalla kuitenkin manipuloitiin maksuja niin, että tariffi nousi 0,7% palkoista. Samalla muokattiin myös kaavojen lukuarvoja siten, että tuntemattomien varaus ja työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu kasvoivat. Tasoitusvastuun kasvu kyllä pysähtyi ja nämä varaukset kasvoivat voimakkaasti. Summa oli satoja miljoonia.

 

Sitten päästään vuoteen 2010. Silloin oli jo linjattu, että tasoitusvastuu siirretään vakuutusyhtiöiden pääomiin. Silloin taas manipuloitiin kaavojen kertoimia, nyt niin että varaukset pienenivät.
Vapautunut raha näkyi vakuutusyhtiöiden työkyvyttömyysliikkeen ylijäämän kasvuna. Perusteiden mukaan tuo ylijäämä siirrettiin – tasoitusvastuuseen. Taas summa lasketaan sadoissa miljoonissa.

 

Eli tiivistetysti. Vuonna 2006 ei rahaa todellisuudessa palautettu pienyrityksille. Irtonainen raha piilotettiin kaavojen lukuja muokkaamalla muutamaksi vuodeksi näihin varauksiin. Vuonna 2010 noita varauksia purettiin ja vapautuneet rahat siirrettiin tasoitusvastuuseen ja sitä kautta vakuutusyhtiöiden pääomiin. Varausten kasvattaminen 2006 näkyi Ryhmäteatterin saamissa Eläketurvakeskuksen eläkemenon lukusarjoissa menojen voimakkaana kasvuna ja varausten purkaminen 2010 näkyi menojen romahtamisena. Siis menojen heilahtelu johtui näistä varausten siirroista.

 

Toki ongelmana on se, että tällaiset laskuperusteissa tehtävät hallinnolliset varausten järjestelyt eivät periaatteessa ole tasoitusvastuulla katettavaa vakuutusliikettä. Ja toisaalta tällaiset temput
varausten muutoksilla eivät ole olleet yleensä hyväksyttäviä. Esimerkiksi verottajan mielestä ne ovat todellisuudessa verosuunnittelun osia ja siihen ei kokonaan verotuksesta vapautettua eläkerahastointia saisi käyttää. Asiaa ei vain kukaan valvo, koska sosiaali- ja terveysministeriön ja finanssivalvonnan edustaja on mukana perusteita miettivässä ryhmässä ja muut viranomaiset eivät
asioita ymmärrä. Tämä myös selittää, miksi ryhmäteatterille ei suostuttu antamaan pienyritysten tasoitusvastuun kehittymistä kuvaavaa lukusarjaa.

 

Asia on vieläkin varsin ajankohtainen. Parhaillaan keskustellaan vuoden 2013 työeläkemaksusta. Yksi merkittävä osa maksua koskevista riidoista on tuo tasoitusvastuun palauttaminen. Asiasta nousi
keväällä eduskunnassa ja julkisuudessa niin iso kohu, että jotakin pitää tehdä. Eihän eläkeyhtiöt likaa perittyä 1,5 miljardia halua palauttaa, mutta jokin symbolinen summa lienee pakko palauttaa jo eduskunnan kasvojen säilyttämiseksi. Ehkä joitakin satoja miljoonia. Parhaillaan yritetään työryhmässä keksiä perusteita sille, jotta mahdollisimman vähän varausta tarvitsisi palauttaa.

 

Syntyneen julkisen kohun vuoksi on työnantajajärjestöille vaikeaa vastustaa aiheetta perittyjen varojen palauttamista pienyrityksille. Niinpä on turvauduttu työeläkejärjestelmässä tyypilliseen ratkaisuun: työnantajat ovat ulkoistaneet vastustamisen ay-johtajille. Tämä työeläkejärjestelmän kummajainen, jossa työmarkkinatahot pyytävät toisiltaan virka-apua, kun itse eivät voi kasvojaan
menettämättä vastustaa jotakin, on aina jaksanut hämmentää. Turhaan ei näytelmä hehkuta osapuolten henkilökohtaisia kaveruuksia ja suhteiden luottamuksellisuutta.

 

Tämä ehkä raskas esimerkki kuvaa minusta hyvin sitä perusteellisuutta, jolla dokumenttiteatteri toimii. Tuostakin selvittelystä näyttämöllä näkyy vain pieni hipaisu.

 

Tekijöiden taitoa kuvaa se, että raskaatkin asiat saadaan esitettyä hauskalla tavalla. Eduskunnan vaatimuksesta on asetettu ryhmä vakuutusyhtiöiden virkailijoita, joka selvittää pitääkö vakuutusyhtiöiden
palauttaa liikaa perimänsä maksut. Käsikirjoitustiimi oli soittanut asiasta tietävälle sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehelle ja kysynyt keitä ryhmään kuului. Keskustelu oli nauhoitettu. Jääköön tässä kertomatta, millaisen vastauksen kysymykseensä teatteriryhmä sai. Yleisöä se ainakin viihdytti naurunremakkaan asti.

 

En ala yksityiskohtaisemmin selvittelemään näytelmän juonta. Jokainen tulkitkoon itse, onko se teatteria, dokumenttiteatteria vai tutkivaa journalismia. Hauskalla tavalla saadaan kerrottua muuten vaikeat asiat ja avattua veljeskuntien Suomen toimintatavat ymmärrettävään muotoon.

 

Suosittelen näytelmän katsomista. Sen jälkeen saattaa nähdä asiat uudenlaisessa valossa. Näytelmä jatkuu Ryhmäteatterissa vielä kuukauden ja kuulopuheiden mukaan voi jatkua muualla, mutta ehkä eri tekijöiden toimesta.

]]>
31 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123740-eduskunta-ii-satiiri-veljeskunnista#comments Tue, 06 Nov 2012 19:31:30 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123740-eduskunta-ii-satiiri-veljeskunnista
Pankkiunioni ja valehtelijoiden klubi http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121778-pankkiunioni-ja-valehtelijoiden-klubi <p>Torstaina eurojohtajat löivät kiinni pankkiunionin aikatauluja. Aluksi meille suomalaisille on kerrottu, että kyseessä on pankkivalvonnan yhdistäminen kansallisilta viranomaisilta EKP:n alaisuuteen. Kummallista asiassa oli se valtava kiire, jolla tuota pankkivalvontaa haluttiin<br />ajaa eteenpäin. Sen olisi pitänyt astua voimaan vuodenvaihteessa. Siihen on kaksi kuukautta ja ammattilaiset niin Suomessa kuin muualla ovat kauhistelleet aikataulutusta. Tuossa ajassa pankkivalvonnan saaminen kuntoon on täysin mahdotonta. Se vaatisi useita vuosia.</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi pankkivalvonnan toteuttamisella on kiire? Sillähän kuulemma torjutaan pankkikriisejä tulevaisuudessa. Meillähän on jo päällä akuutti kriisi, joka uhkaa levitä käsiin. Syy tuohon kiireeseen on se, että ei kukaan ole oikeasti kiinnostunut pankkivalvonnan kehittämisestä. Se on pelkkä kulissi EU:n liittovaltiohankkeen ajamiselle. Samalla kun meidän ministerimme<br />höpisevät pankkivalvonnan kehittämisestä, torstaina päätettiin muustakin. Euroalueen vakausmekanismia EVM:ää voidaan käyttää jo ensi vuoden alusta kriisipankkien pääomittamiseen. Samalla Suomessa ministerit väittävät, ettei mitään päätöksiä pankkituesta ja talletussuojarahastojen yhdistämisestä ole tehty. Ja todellisuudessa ainoa, mitä vuodenvaihteessa tapahtuu, on se että EVM:ää aletaan käyttää suoraan pankkitukeen. Espanjan tapauksessa se päätettiin toteuttaa valtion kautta. Pyrkivätkö pääministeri Katainen ja Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen näillä höpinöillään valehtelijoiden klubin kunniajäseniksi?</p><p>&nbsp;</p><p>Hallitus ja Liikanen ovat selittäneet, että on järkevää irrottaa pankkien kohtalo valtioiden kohtalosta. Siksi pitää mahdollistaa suora pankkituki ohi valtioiden. Herää vain kysymys, kenelle tämä on järkevää? Ei ainakaan suomalaiselle veronmaksajalle. Jos esimerkiksi espanjalaiset poliitikot ja pankkiirit ovat sulassa sovussa aiheuttaneet pankkikriisin<br />Espanjassa, miksi suomalaiselle veronmaksajalle on edullista, että Espanja pesee kätensä ja kriisi kaadetaan meidän maksettavaksemme? Ajatushan on täysin absurdi.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokin aika sitten pitivät Saksan, Hollannin ja Suomen valtiovarainministerit kokousta Suomessa. Julkilausumana ilmoittivat, että EVM:ää ei saa käyttää kuin tulevien pankkikriisien hoitoon, ei nykyisen. Missään ei vain ole kerrottu, mitä he tarkoittavat tulevilla pankkikriiseillä ja mitä nykyisellä? Kun torstaina päätettiin, että EVM:stä voidaan jakaa pankkitukea jo heti ensi vuoden alusta, tuskin tätä päätöstä tarvittiin tulevien pankkikriisien takia? Pankkikriisihän yleensä vaatii kehittyäkseen useampia vuosia. Siis sillä tarkoitetaankin ilmeisesti, että EVM:stä voidaan rahoittaa jo nyt syntyneitä pankkikriisejä, joita ei kuitenkaan vielä ole virallisesti<br />julkistettu. Eli eri puolilla euroaluetta asiansa sotkeneet valtiot voivat kaataa sotkunsa meidänkin maksettavaksemme. Siis Katainen ja Urpilainen tässä ilmeisesti tavoittelevat kunniajäsenyyttä valehtelijoiden klubissa?</p><p>&nbsp;</p><p>TV:n ykkösaamu haastatteli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta. Toimittaja kysyi, millaisia tappiota eurokriisistä voi aiheutua Suomelle ja kuka ne maksaa? Liikanen jatkoi ponnisteluaan valehtelijoiden klubin jäseneksi toteamalla, että Suomen Pankki on kerännyt hyvinä aikoina riskipuskureita ja riskianalyysien mukaan ne riittävät. Kysymys on vain siitä,<br />että Suomen Pankki vanhan europropagandan hengessä katsoo, ettei euromaihin sisälly riskiä. Siksi riski on pieni. Mutta Suomen Pankki on tehnyt kriisimaiden lainojen tukiostoja miljardeilla hyväksyen vakuudeksi mitä tahansa roskaa. Juhani Huopainen kuvasi ongelmaa blogissaan. Lisäksi Suomen Pankilla on lähes 100 miljardin Target-saamiset EKP:ltä. Kriisitilanteessa on auki, kuka nuo maksaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkiksi nuo Target-saatavat ovat Liikasen propagandassa riskittömiä. Sixten Korkman mainitsi ne riskinä, jos Suomi eroaisi eurosta. Siis jossakin tilanteessa ne ovat riski ja joskus taas ei. Aina sen mukaan, millaista puppua meille halutaan syöttää.</p><p>&nbsp;</p><p>Edelleen Liikanen väitti, että pankkiunioni mahdollistaa sijoittavavastuun toteuttamisen. Vastineeksi pankkien tukemisesta veronmaksajat voisivat ottaa omistusta pankeista. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, mitä uutta pankkiunioni toisi tässä suhteessa nykytilanteeseen verrattuna? Otetaan esimerkiksi Kreikan lainat vaikkapa saksalaisille ja ranskalaisille pankeille. Nuo lainat olisi voitu kirjata alas, josta olisi seurannut suuret tappiot noiden maiden pankeissa. Noiden maiden veronmaksajat olisivat joutuneet pääomittamaan pankit ja vastineeksi olisi otettu osakkeet veronmaksajien omistukseen. Ei pankkiunioni tässä mitään uutta toisi. Tuota järjestelyä ei toteutettu kahdesta syystä. Kun tuki naamioitiin tueksi Kreikalle, ei pankkeja otettu yhteiskunnan omistukseen, vaikka niiden tappiot tukipakettien myötä siirrettiin eri maiden veronmaksajille. Pankit olivat poliittisesti liian mahtavia pakotettavasti tällaiseen. Toinen syy oli se, että nuo maat saivat ulkopuolisten maiden (kuten Suomi) veronmaksajat maksamaan osan kustannuksista. Ei pankkiunionia tarvita sijoittajavastuun toteuttamiseen. Se tarvitaan sitä varten, että esim. suomalaiset veronmaksajat saadaan maksamaan kustannuksia. Liikanen taas pinnisteli kohti valehtelijoiden klubin kunniajäsenyyttä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sixten Korkman kertoi haastattelussaan, että Kreikka ei lainojaan tule maksamaan takaisin. Harvoin asiaa on näin suoraan kerrottu virallisen ”totuuden” läheltä, vaikka asia on ollut kaikkien todettavissa jo pitemmän aikaa ja asiasta on täälläkin kerrottu useampaan kertaan. Suomella on Kreikan lainoista ja takauksista todellisuudessa jo syntynyt 5-9 miljardia tappiota. Ne ovat virallisessa kirjanpidossa vielä ”tuntemattomia vahinkoja”, koska niitä ei vielä ole näytetty avoimesti. Asiaa peitellään kaatamalla Kreikalle lisää rahaa aikaisempien velkojen maksamiseen. Korkman rinnasti tuon humanitaariseksi avuksi kreikkalaisten ahdingon pienentämiseksi. Sinänsä erikoinen väite, että Katainen ja kumppanit ovat tosiasiassa lahjoittaneet 5-9 miljardia suomalaisten veronmaksajien rahoja humanitaarisena apuna Kreikkaan kertomatta asiasta veronmaksajille. Mutta todellisuudessa nuo rahat eivät ole<br />edes jääneet Kreikkaan. Ne ovat kiertäneet Kreikasta saksalaisiin ja ranskalaisiin pankkeihin. Ne ovat se osuus, joka noiden maiden pankkien tappioista on siirretty suomalaisten veronmaksajien niskaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi osa pankkiunionia on yhteinen talletussuoja. Nythän tilanne on sellainen, että lähinnä pohjoismaissa pankeille on jonkinlainen talletussuojarahasto. Se ei ole valtava, mutta arvioitu riittäväksi suomalaisen pankkijärjestelmän asioiden turvaamiseksi. Suomessa pankkien riskit ovat paremmin hallinnassa kuin useimmissa euromaissa. Sen vastineeksi noissa euromaissa talletussuojarahastot ovat mitättömiä tai puuttuvat kokonaan. Pankkiunionissa nuo talletussuojarahastot yhdistettäisiin ja suomalaisesta talletussuojasta maksettaisiin muualla holtittomasti toimineiden pankkien tallettajilleen aiheuttamia tappioita. Tuon perustelemiseksi pankkivalvonta halutaan ulottaa kaikkiin 6000 euroalueen pankkiin, eikä vain suurimpiin ja systeemisesti vaarallisimpiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Eikä kyse ole pelkästään jo rahastoiduista varoista. Noilla rahastoilla on mahdollisuus kasvattaa volyymiään lainaotolla. Ja tuon kustannukset peritään suomalaisilta asiakkailta pankkien kohonneina maksuina. Mielenkiintoista, että Suomessa Finanssialan keskusliitto on äänekkäästi<br />vastustanut talletussuojan yhdistämistä. Tähän asti EK:n lähipiiri on kritiikittä kannattanut eurotukia, mutta tässä on syntynyt ensimmäinen särö rintamaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Katainen, Urpilainen ja Liikanen puhuvat meille vain pankkivalvonnan yhdistämisestä ja muilla ulottuvuuksilla ”ei ole kiirettä”. Todellisuudessa nimenomaan pankkivalvonnan toteuttaminen nopeasti on mahdotonta ja ainoat nopeasti peliin heitettävät osat ovat pankkituki ja hieman myöhemmin talletussuojan yhdistäminen. Eli meille syötetään taas puppua.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja kaikkea perustellaan sillä, että jos emme maksa, tulee kauhea lama ja Suomi tuhoutuu. Todellisuudessa monilla tahoilla arvioidaan, että juuri euro on pahin lamageneraattori. Lamahan on euroalueelle juuri kaatumassa päälle, kuten talousluvuista hyvin näkee. Ja se kaikki tapahtuu euron olosuhteissa. Mistä löytyisi se potku, joka saa Suomen tuhoa kohti etenevän linjan asiassa muuttumaan? Euroalueen liittovaltiota ajetaan härkäpäisesti peittäen tätä erilaisilla verukkeilla ja hätävalheilla. Kuka uskoo, että kun esimerkiksi Kreikasta kaatuu syliin 5-9 miljardin tappiot, sillä ei olisi mitään vaikutusta Suomen julkiseen talouteen? Ehkä karmea kunnallisvaalitappio kokoomukselle ja demareille voisi käynnistää noissa puolueissa johdon ja politiikan vaihdon. Muuten jatketaan ilmeisesti valheita ladellen kohti katastrofia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Torstaina eurojohtajat löivät kiinni pankkiunionin aikatauluja. Aluksi meille suomalaisille on kerrottu, että kyseessä on pankkivalvonnan yhdistäminen kansallisilta viranomaisilta EKP:n alaisuuteen. Kummallista asiassa oli se valtava kiire, jolla tuota pankkivalvontaa haluttiin
ajaa eteenpäin. Sen olisi pitänyt astua voimaan vuodenvaihteessa. Siihen on kaksi kuukautta ja ammattilaiset niin Suomessa kuin muualla ovat kauhistelleet aikataulutusta. Tuossa ajassa pankkivalvonnan saaminen kuntoon on täysin mahdotonta. Se vaatisi useita vuosia.

 

Miksi pankkivalvonnan toteuttamisella on kiire? Sillähän kuulemma torjutaan pankkikriisejä tulevaisuudessa. Meillähän on jo päällä akuutti kriisi, joka uhkaa levitä käsiin. Syy tuohon kiireeseen on se, että ei kukaan ole oikeasti kiinnostunut pankkivalvonnan kehittämisestä. Se on pelkkä kulissi EU:n liittovaltiohankkeen ajamiselle. Samalla kun meidän ministerimme
höpisevät pankkivalvonnan kehittämisestä, torstaina päätettiin muustakin. Euroalueen vakausmekanismia EVM:ää voidaan käyttää jo ensi vuoden alusta kriisipankkien pääomittamiseen. Samalla Suomessa ministerit väittävät, ettei mitään päätöksiä pankkituesta ja talletussuojarahastojen yhdistämisestä ole tehty. Ja todellisuudessa ainoa, mitä vuodenvaihteessa tapahtuu, on se että EVM:ää aletaan käyttää suoraan pankkitukeen. Espanjan tapauksessa se päätettiin toteuttaa valtion kautta. Pyrkivätkö pääministeri Katainen ja Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen näillä höpinöillään valehtelijoiden klubin kunniajäseniksi?

 

Hallitus ja Liikanen ovat selittäneet, että on järkevää irrottaa pankkien kohtalo valtioiden kohtalosta. Siksi pitää mahdollistaa suora pankkituki ohi valtioiden. Herää vain kysymys, kenelle tämä on järkevää? Ei ainakaan suomalaiselle veronmaksajalle. Jos esimerkiksi espanjalaiset poliitikot ja pankkiirit ovat sulassa sovussa aiheuttaneet pankkikriisin
Espanjassa, miksi suomalaiselle veronmaksajalle on edullista, että Espanja pesee kätensä ja kriisi kaadetaan meidän maksettavaksemme? Ajatushan on täysin absurdi.

 

Jokin aika sitten pitivät Saksan, Hollannin ja Suomen valtiovarainministerit kokousta Suomessa. Julkilausumana ilmoittivat, että EVM:ää ei saa käyttää kuin tulevien pankkikriisien hoitoon, ei nykyisen. Missään ei vain ole kerrottu, mitä he tarkoittavat tulevilla pankkikriiseillä ja mitä nykyisellä? Kun torstaina päätettiin, että EVM:stä voidaan jakaa pankkitukea jo heti ensi vuoden alusta, tuskin tätä päätöstä tarvittiin tulevien pankkikriisien takia? Pankkikriisihän yleensä vaatii kehittyäkseen useampia vuosia. Siis sillä tarkoitetaankin ilmeisesti, että EVM:stä voidaan rahoittaa jo nyt syntyneitä pankkikriisejä, joita ei kuitenkaan vielä ole virallisesti
julkistettu. Eli eri puolilla euroaluetta asiansa sotkeneet valtiot voivat kaataa sotkunsa meidänkin maksettavaksemme. Siis Katainen ja Urpilainen tässä ilmeisesti tavoittelevat kunniajäsenyyttä valehtelijoiden klubissa?

 

TV:n ykkösaamu haastatteli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta. Toimittaja kysyi, millaisia tappiota eurokriisistä voi aiheutua Suomelle ja kuka ne maksaa? Liikanen jatkoi ponnisteluaan valehtelijoiden klubin jäseneksi toteamalla, että Suomen Pankki on kerännyt hyvinä aikoina riskipuskureita ja riskianalyysien mukaan ne riittävät. Kysymys on vain siitä,
että Suomen Pankki vanhan europropagandan hengessä katsoo, ettei euromaihin sisälly riskiä. Siksi riski on pieni. Mutta Suomen Pankki on tehnyt kriisimaiden lainojen tukiostoja miljardeilla hyväksyen vakuudeksi mitä tahansa roskaa. Juhani Huopainen kuvasi ongelmaa blogissaan. Lisäksi Suomen Pankilla on lähes 100 miljardin Target-saamiset EKP:ltä. Kriisitilanteessa on auki, kuka nuo maksaa?

 

Esimerkiksi nuo Target-saatavat ovat Liikasen propagandassa riskittömiä. Sixten Korkman mainitsi ne riskinä, jos Suomi eroaisi eurosta. Siis jossakin tilanteessa ne ovat riski ja joskus taas ei. Aina sen mukaan, millaista puppua meille halutaan syöttää.

 

Edelleen Liikanen väitti, että pankkiunioni mahdollistaa sijoittavavastuun toteuttamisen. Vastineeksi pankkien tukemisesta veronmaksajat voisivat ottaa omistusta pankeista. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, mitä uutta pankkiunioni toisi tässä suhteessa nykytilanteeseen verrattuna? Otetaan esimerkiksi Kreikan lainat vaikkapa saksalaisille ja ranskalaisille pankeille. Nuo lainat olisi voitu kirjata alas, josta olisi seurannut suuret tappiot noiden maiden pankeissa. Noiden maiden veronmaksajat olisivat joutuneet pääomittamaan pankit ja vastineeksi olisi otettu osakkeet veronmaksajien omistukseen. Ei pankkiunioni tässä mitään uutta toisi. Tuota järjestelyä ei toteutettu kahdesta syystä. Kun tuki naamioitiin tueksi Kreikalle, ei pankkeja otettu yhteiskunnan omistukseen, vaikka niiden tappiot tukipakettien myötä siirrettiin eri maiden veronmaksajille. Pankit olivat poliittisesti liian mahtavia pakotettavasti tällaiseen. Toinen syy oli se, että nuo maat saivat ulkopuolisten maiden (kuten Suomi) veronmaksajat maksamaan osan kustannuksista. Ei pankkiunionia tarvita sijoittajavastuun toteuttamiseen. Se tarvitaan sitä varten, että esim. suomalaiset veronmaksajat saadaan maksamaan kustannuksia. Liikanen taas pinnisteli kohti valehtelijoiden klubin kunniajäsenyyttä.

 

Sixten Korkman kertoi haastattelussaan, että Kreikka ei lainojaan tule maksamaan takaisin. Harvoin asiaa on näin suoraan kerrottu virallisen ”totuuden” läheltä, vaikka asia on ollut kaikkien todettavissa jo pitemmän aikaa ja asiasta on täälläkin kerrottu useampaan kertaan. Suomella on Kreikan lainoista ja takauksista todellisuudessa jo syntynyt 5-9 miljardia tappiota. Ne ovat virallisessa kirjanpidossa vielä ”tuntemattomia vahinkoja”, koska niitä ei vielä ole näytetty avoimesti. Asiaa peitellään kaatamalla Kreikalle lisää rahaa aikaisempien velkojen maksamiseen. Korkman rinnasti tuon humanitaariseksi avuksi kreikkalaisten ahdingon pienentämiseksi. Sinänsä erikoinen väite, että Katainen ja kumppanit ovat tosiasiassa lahjoittaneet 5-9 miljardia suomalaisten veronmaksajien rahoja humanitaarisena apuna Kreikkaan kertomatta asiasta veronmaksajille. Mutta todellisuudessa nuo rahat eivät ole
edes jääneet Kreikkaan. Ne ovat kiertäneet Kreikasta saksalaisiin ja ranskalaisiin pankkeihin. Ne ovat se osuus, joka noiden maiden pankkien tappioista on siirretty suomalaisten veronmaksajien niskaan.

 

Yksi osa pankkiunionia on yhteinen talletussuoja. Nythän tilanne on sellainen, että lähinnä pohjoismaissa pankeille on jonkinlainen talletussuojarahasto. Se ei ole valtava, mutta arvioitu riittäväksi suomalaisen pankkijärjestelmän asioiden turvaamiseksi. Suomessa pankkien riskit ovat paremmin hallinnassa kuin useimmissa euromaissa. Sen vastineeksi noissa euromaissa talletussuojarahastot ovat mitättömiä tai puuttuvat kokonaan. Pankkiunionissa nuo talletussuojarahastot yhdistettäisiin ja suomalaisesta talletussuojasta maksettaisiin muualla holtittomasti toimineiden pankkien tallettajilleen aiheuttamia tappioita. Tuon perustelemiseksi pankkivalvonta halutaan ulottaa kaikkiin 6000 euroalueen pankkiin, eikä vain suurimpiin ja systeemisesti vaarallisimpiin.

 

Eikä kyse ole pelkästään jo rahastoiduista varoista. Noilla rahastoilla on mahdollisuus kasvattaa volyymiään lainaotolla. Ja tuon kustannukset peritään suomalaisilta asiakkailta pankkien kohonneina maksuina. Mielenkiintoista, että Suomessa Finanssialan keskusliitto on äänekkäästi
vastustanut talletussuojan yhdistämistä. Tähän asti EK:n lähipiiri on kritiikittä kannattanut eurotukia, mutta tässä on syntynyt ensimmäinen särö rintamaan.

 

Katainen, Urpilainen ja Liikanen puhuvat meille vain pankkivalvonnan yhdistämisestä ja muilla ulottuvuuksilla ”ei ole kiirettä”. Todellisuudessa nimenomaan pankkivalvonnan toteuttaminen nopeasti on mahdotonta ja ainoat nopeasti peliin heitettävät osat ovat pankkituki ja hieman myöhemmin talletussuojan yhdistäminen. Eli meille syötetään taas puppua.

 

Ja kaikkea perustellaan sillä, että jos emme maksa, tulee kauhea lama ja Suomi tuhoutuu. Todellisuudessa monilla tahoilla arvioidaan, että juuri euro on pahin lamageneraattori. Lamahan on euroalueelle juuri kaatumassa päälle, kuten talousluvuista hyvin näkee. Ja se kaikki tapahtuu euron olosuhteissa. Mistä löytyisi se potku, joka saa Suomen tuhoa kohti etenevän linjan asiassa muuttumaan? Euroalueen liittovaltiota ajetaan härkäpäisesti peittäen tätä erilaisilla verukkeilla ja hätävalheilla. Kuka uskoo, että kun esimerkiksi Kreikasta kaatuu syliin 5-9 miljardin tappiot, sillä ei olisi mitään vaikutusta Suomen julkiseen talouteen? Ehkä karmea kunnallisvaalitappio kokoomukselle ja demareille voisi käynnistää noissa puolueissa johdon ja politiikan vaihdon. Muuten jatketaan ilmeisesti valheita ladellen kohti katastrofia.

]]>
147 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121778-pankkiunioni-ja-valehtelijoiden-klubi#comments Sun, 21 Oct 2012 13:48:08 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121778-pankkiunioni-ja-valehtelijoiden-klubi
Olli Rehn – Brysselin Bobrikov http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118918-olli-rehn-brysselin-bobrikov <p>Jokin aika sitten Timo Soini aiheutti pientä kohinaa kutsumalla komisaari Olli Rehniä Brysselin Bobrikoviksi. Minusta nimitys tuntui silloin hieman kärjistävältä. Mutta kun tänään kuuntelin Olli Rehnin selityksiä eurobondeista, ei nimitys enää tuntunutkaan niin kummalliselta.</p><p>&nbsp;</p><p> 1. Rehnin ulostulo</p><p>&nbsp;</p><p> Olli Rehn puolusti eurobondeja ja ihmetteli miksi suomalaiset suhtautuvat niihin niin nihkeästi. Rehn vertasi eurobondeja Kuntarahoituksen kunnille välittämiin lainoihin. Suomalaiset eivät niissäkään murehdi heikkojen kuntien aiheuttamaa riskiä. Miksi siis vastustetaan eurobondeja?</p><p>&nbsp;</p><p> Itselläni on ehkä hieman perspektiiviä asiaan, koska toimin Kuntarahoituksen toiminnan alussa sen toimitusjohtajana. Tehtäväni oli kehittää yhtiön liikeidea, palkata toimitusjohtaja ja avainhenkilöt ja laatia yhtiön myyntiesitteet. Kun yhtiölle hankittiin luottoluokitus, olin ”pääkuulusteltavia” Standard,&amp;Poorsin ja Moodysin reittausryhmille. Mitä Rehnin tokaisusta voi päätellä tällaisella taustalla?</p><p>&nbsp;</p><p> 2. Historia lyhyesti</p><p>&nbsp;</p><p> Kuntarahoituksen toiminta laitettiin laajemmin käyntiin 1990, kun lama ja luottokriisi olivat iskemässä Suomeen. Pankkien luottokelpoisuudet olivat romahtaneet ja niiden piirissä oli halua kerätä piilevää pankkitukea perimällä kunnilta ylisuuria lainamarginaaleja. Ulkomaista valuuttaa eivät pankit pystyneet saamaan paljoakaan. Silti kuntien piti saada rahoitusta, jotta rattaat olisi saatu pyörimään ja palvelut toimimaan. Kunnat olivat ennen kriisiä melkein velattomia eikä velkamäärä kriisin jälkeenkään ollut valtava. Toiminnan laajuuteen nähden volyymit olivat varsin vaatimattomia.</p><p>&nbsp;</p><p> Syntyi rahoitusteoreettisesti omituinen tilanne. Kunnat, jotka verotusoikeutensa vuoksi olivat luottokelpoisempia kuin pankit, ottavat lainaa luottokelvottomammilta pankeilta. Syy tähän kummallisuuteen oli selkeä. Suomalaiset kunnat olivat luottokelpoisia, mutta pieniä. Hyvin harvalla oli sellaista volyymiä, että sillä olisi voinut toimia lainamarkkinoilla. Helsingin kaupunki oli pääkaupunkiasemansa ja kokonsa vuoksi oikeastaan ainoa.</p><p>&nbsp;</p><p> Ideana Kuntarahoituksessa oli koota kuntien volyymi yhteen. Yhdessä ne olisivat riittävän kookkaita kansainvälisille lainamarkkinoille. Idea ei ole ainutkertaisen uusi, samankaltaisia järjestelyjä on muissakin maissa. Tällä tavalla kunnat voisivat ohittaa kriisissä olevat pankit rahoitushuollossaan.</p><p>&nbsp;</p><p> Entä ne riskit? Suomalaista kunnista ei luottotappiota tunnettu. Kuntien eläkevakuutus takasi lainat. Käytännössä se tarkoitti, että eläkevakuutus olisi maksukyvyttömyyden tilanteessa ottanut lainan itselleen, jolloin ulkomaille luottomaine ei olisi kärsinyt. Eläkevakuutus olisi perinyt lainan kunnalta. Kunnan laina eläkevakuutukselta ei mikään kummajainen tuolloin ollut. </p><p>&nbsp;</p><p> Kuntiin liittyvää rahoitusriskiä pohdittiin paljonkin Kuntarahoitusta käynnistettäessä esimerkiksi valmistauduttaessa luottoluokittajien kuulusteluihin ja myyntiesitteitä tehtäessä. Kuntien verotusoikeus oli yksi peruspilari. Mikäli jollakin kunnalla olisi ollut ylivoimaisia vaikeuksia selvitä lainoistaan, olisi valtio joutunut puuttumaan peliin. Elinkelvoton kunta olisi liitetty johonkin toiseen kuntaan. Samaahan tasavallan hallitus parhaillaan suunnittelee suuressa mitassa. </p><p>&nbsp;</p><p> 3. Kuntien yhteisvastuu </p><p>&nbsp;</p><p> Suomessa kunnilla on tietyssä määrin tosiasiallinen yhteisvastuu. Osa valtion tuloista jaetaan kunnille valtionosuuksina, suuruusluokkana 10 miljardia vuodessa. Valtio on linkki kuntien välillä. Kunnan asemaa Suomessa voi jossakin määrin verrata Suomeen liittovaltion osana. Merkittävä osa tuloista menisi liittovaltiolle, joka jakaa sen avustuksina muille ”osavaltioille”.</p><p>&nbsp;</p><p> Miksi Suomessa tämä yhteisvastuu hyväksytään? Onhan viime aikoina pääkaupunkiseudun kunnista kuulunut nurinaa tällaisesta tukijärjestelmästä ja on vaadittu rahoja omaan käyttöön. Pääkaupunkiseudulla valitusten uskottavuutta nakertaa se, että pääkaupunkiseudun asema on yksi nimenomainen syy sen kuntien vahvuuteen. Pääkaupunkiseudulle on keskittynyt yritysten pääkonttorit, hallinnon virat sekä monenlaista taloudellista toimintaa. On hyvä kysymys, kuinka paljon pääkaupunkiseudun vahvuus perustuu tähän ja kuinka paljon muhin vahvuuksiin. </p><p>&nbsp;</p><p> Edelleen väestön muuttoliike on tuottanut pääkaupunkiseudun kunnille edullisia ratkaisuja. Muuttoliikkeen myötä sinne on tullut nuoria opiskelemaan ja töihin. He ovat usein käyneet koulunsa kotipaikkakunnallaan, mutta maksavat veronsa esimerkiksi pääkaupunkiseudulle. Heidän kotipaikkakunnalle jääneet vanhempansa saattavat olla niitä, joiden hoitoon pääkaupunkiseudulla maksetut ja maakuntaan menneet avustukset ovat menneet.</p><p>&nbsp;</p><p> Kuntien osalta luottoriski on merkityksetön sivujuonne. Todellinen kysymys on tulojen tasaaminen kuntien kesken. Toistaiseksi tuo on hyväksytty, vaikka joitakin kriittisiä kommentteja onkin esitetty. Niiden merkitys nähdään tulevaisuudessa. Rehn ei ilmeisesti ymmärrä koko asetelmasta mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; 4. Rehnin todelliset motiivit? Mikä sitten on komissaari Rehnin todelliset motiivit? Hänen tarkoituksensa on markkinoida eurobondeja Suomessa. Ja hän yrittää tehdä sitä vertaamalla asiaa Kuntarahoituksen toimintaan. Rehn selittää, että eurobondeilla saataisiin tasaisella ja kohtuullisella korolla rahaa kaikille euromaille. Myös kaaoksen partaalla olevat Kreikka ja Espanja saisivat rahoitusta halvemmalla kuin nyt ja vastapainoksi Suomi maksaisi lainoistaan enemmän. Mutta Rehn jättää kertomatta yhden ulottuvuuden. Eurobondien myötä asteittain päädyttäisiin yhteisvastuulliseen velkaan. Silloin Suomen velkavastuu ei olisikaan 45% BKT:sta vaan euroalueen keskimääräinen 90% BKT:sta. Suomen velkavastuut kasvaisivat lähes 100 miljardia.</p><p>&nbsp;</p><p> Entä sitten riskit? Kuntarahoituksen taustalla oleva riskit eivät ole ongelma. Velan määrä on kokonaisuuteen nähden vähäinen ja kunnat ovat suomalaiseen tapaan olleet vastuullisia velanhoitajia. Ja kriisitilanteessa kuntaliitokset ja valtion puuttuminen asioihin varmistavat asiat.</p><p>&nbsp;</p><p> Mutta miten on Rehnin hehkuttamissa eurobondeissa? Niissä osa velallisista on maita, joilla on aivan erilainen suhtautuminen velkojen hoitoon kuin Suomessa. Velkasummat suhteessa BKT:hen ovat aivan eri suuruusluokkaa. Ja se avustusjärjestelmä kriisin sattuessa? Tuskin Espanjaa liitetään Ranskaan siksi, että Espanja ei selviä veloistaan. Siis ainoa keino hoitaa kriisimaan tilanne on toteuttaa suomalaisen kuntien valtionapujen kaltainen tulonsiirtojärjestelmä maiden kesken. Siis kriisimaat voivat hoitaa velkansa, koska me osaltamme lahjoitamme rahat heille sitä varten. </p><p>&nbsp;</p><p>Tässä on siis komissaari Rehnin todellinen viesti. Kun euroalueen kriisimaat eivät enää kykene selviämään veloistaan, pitää siirtyä yhteisiin velkakirjoihin, jolloin kaikki euromaat ovat velkansa suhteen samalla viivalla. Jotta siitä ei aiheutuisi liian suuria riskejä, pitää tosiasiassa toteuttaa suomalaisen valtionosuusjärjestelmän kaltainen tulonsiirtojärjestelmä euromaiden välillä. Tulonsiirtounioni, liittovaltio. </p><p>&nbsp;</p><p>Suomen avustusten suuruuttakin on arvioitu. Tuollaisessa tulonsiirtojärjestelmässä Suomen maksamat avustukset kriisimaille ovat vähintään 10 miljardia vuodessa. Siis Suomi joutuisi maksamaan nykyisten vajeidensa lisäksi vuodessa kuntien valtionosuusjärjestelmän verran avustuksia kriisimaille. Ehkä Rehn halusi tällä vertauksella osoittaa, mistä Suomi voi tuon 10 miljardia irrottaa? Lopetetaan kuntien valtionosuudet ja maksetaan ne rahat euroalueen kriisimaille. Enää ei tarvitsisi pohtia vanhusten hoidon mitoituksia, aika hoitaisi asiakkaat mullan alle. Voi tietysti olla hieman kiusallista kunnallisvaalikampanjaansa käynnistävälle keskustalle, että tällainen asia heitetään pöydälle puolueen oman broilerin toimesta. Saa nähdä, sanoutuuko Juha Sipilä irti Rehnin ajatuksista? </p><p>&nbsp;</p><p> Saksalainen entinen EKP:n johtokunnan jäsen Jurgen Stark on todennut haastattelussa, että vuodesta 2010 alkaen EKP on ollut paniikissa. Samanlaista paniikkimielialaa edustanee Rehnin eurobondien myyntipuhe. Mitä tahansa tehdään, jotta saataisiin pidettyä huojuva korttitalo pystyssä edes vähän aikaa. Ja eurotukien ja liittovaltion puolustajilta on argumentit loppumassa. On kai kohteliaisuuden vuoksi oletettava, että Rehn syöttää meille puppua tarkoituksella. Olisihan aika arveluttavaa todeta, että hän on hölmö, joka ei ymmärrä asiasta mitään </p><p>&nbsp;</p><p>Olkoon siis Olli Rehn Brysselin Bobrikov.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokin aika sitten Timo Soini aiheutti pientä kohinaa kutsumalla komisaari Olli Rehniä Brysselin Bobrikoviksi. Minusta nimitys tuntui silloin hieman kärjistävältä. Mutta kun tänään kuuntelin Olli Rehnin selityksiä eurobondeista, ei nimitys enää tuntunutkaan niin kummalliselta.

 

1. Rehnin ulostulo

 

Olli Rehn puolusti eurobondeja ja ihmetteli miksi suomalaiset suhtautuvat niihin niin nihkeästi. Rehn vertasi eurobondeja Kuntarahoituksen kunnille välittämiin lainoihin. Suomalaiset eivät niissäkään murehdi heikkojen kuntien aiheuttamaa riskiä. Miksi siis vastustetaan eurobondeja?

 

Itselläni on ehkä hieman perspektiiviä asiaan, koska toimin Kuntarahoituksen toiminnan alussa sen toimitusjohtajana. Tehtäväni oli kehittää yhtiön liikeidea, palkata toimitusjohtaja ja avainhenkilöt ja laatia yhtiön myyntiesitteet. Kun yhtiölle hankittiin luottoluokitus, olin ”pääkuulusteltavia” Standard,&Poorsin ja Moodysin reittausryhmille. Mitä Rehnin tokaisusta voi päätellä tällaisella taustalla?

 

2. Historia lyhyesti

 

Kuntarahoituksen toiminta laitettiin laajemmin käyntiin 1990, kun lama ja luottokriisi olivat iskemässä Suomeen. Pankkien luottokelpoisuudet olivat romahtaneet ja niiden piirissä oli halua kerätä piilevää pankkitukea perimällä kunnilta ylisuuria lainamarginaaleja. Ulkomaista valuuttaa eivät pankit pystyneet saamaan paljoakaan. Silti kuntien piti saada rahoitusta, jotta rattaat olisi saatu pyörimään ja palvelut toimimaan. Kunnat olivat ennen kriisiä melkein velattomia eikä velkamäärä kriisin jälkeenkään ollut valtava. Toiminnan laajuuteen nähden volyymit olivat varsin vaatimattomia.

 

Syntyi rahoitusteoreettisesti omituinen tilanne. Kunnat, jotka verotusoikeutensa vuoksi olivat luottokelpoisempia kuin pankit, ottavat lainaa luottokelvottomammilta pankeilta. Syy tähän kummallisuuteen oli selkeä. Suomalaiset kunnat olivat luottokelpoisia, mutta pieniä. Hyvin harvalla oli sellaista volyymiä, että sillä olisi voinut toimia lainamarkkinoilla. Helsingin kaupunki oli pääkaupunkiasemansa ja kokonsa vuoksi oikeastaan ainoa.

 

Ideana Kuntarahoituksessa oli koota kuntien volyymi yhteen. Yhdessä ne olisivat riittävän kookkaita kansainvälisille lainamarkkinoille. Idea ei ole ainutkertaisen uusi, samankaltaisia järjestelyjä on muissakin maissa. Tällä tavalla kunnat voisivat ohittaa kriisissä olevat pankit rahoitushuollossaan.

 

Entä ne riskit? Suomalaista kunnista ei luottotappiota tunnettu. Kuntien eläkevakuutus takasi lainat. Käytännössä se tarkoitti, että eläkevakuutus olisi maksukyvyttömyyden tilanteessa ottanut lainan itselleen, jolloin ulkomaille luottomaine ei olisi kärsinyt. Eläkevakuutus olisi perinyt lainan kunnalta. Kunnan laina eläkevakuutukselta ei mikään kummajainen tuolloin ollut.

 

Kuntiin liittyvää rahoitusriskiä pohdittiin paljonkin Kuntarahoitusta käynnistettäessä esimerkiksi valmistauduttaessa luottoluokittajien kuulusteluihin ja myyntiesitteitä tehtäessä. Kuntien verotusoikeus oli yksi peruspilari. Mikäli jollakin kunnalla olisi ollut ylivoimaisia vaikeuksia selvitä lainoistaan, olisi valtio joutunut puuttumaan peliin. Elinkelvoton kunta olisi liitetty johonkin toiseen kuntaan. Samaahan tasavallan hallitus parhaillaan suunnittelee suuressa mitassa.

 

3. Kuntien yhteisvastuu

 

Suomessa kunnilla on tietyssä määrin tosiasiallinen yhteisvastuu. Osa valtion tuloista jaetaan kunnille valtionosuuksina, suuruusluokkana 10 miljardia vuodessa. Valtio on linkki kuntien välillä. Kunnan asemaa Suomessa voi jossakin määrin verrata Suomeen liittovaltion osana. Merkittävä osa tuloista menisi liittovaltiolle, joka jakaa sen avustuksina muille ”osavaltioille”.

 

Miksi Suomessa tämä yhteisvastuu hyväksytään? Onhan viime aikoina pääkaupunkiseudun kunnista kuulunut nurinaa tällaisesta tukijärjestelmästä ja on vaadittu rahoja omaan käyttöön. Pääkaupunkiseudulla valitusten uskottavuutta nakertaa se, että pääkaupunkiseudun asema on yksi nimenomainen syy sen kuntien vahvuuteen. Pääkaupunkiseudulle on keskittynyt yritysten pääkonttorit, hallinnon virat sekä monenlaista taloudellista toimintaa. On hyvä kysymys, kuinka paljon pääkaupunkiseudun vahvuus perustuu tähän ja kuinka paljon muhin vahvuuksiin.

 

Edelleen väestön muuttoliike on tuottanut pääkaupunkiseudun kunnille edullisia ratkaisuja. Muuttoliikkeen myötä sinne on tullut nuoria opiskelemaan ja töihin. He ovat usein käyneet koulunsa kotipaikkakunnallaan, mutta maksavat veronsa esimerkiksi pääkaupunkiseudulle. Heidän kotipaikkakunnalle jääneet vanhempansa saattavat olla niitä, joiden hoitoon pääkaupunkiseudulla maksetut ja maakuntaan menneet avustukset ovat menneet.

 

Kuntien osalta luottoriski on merkityksetön sivujuonne. Todellinen kysymys on tulojen tasaaminen kuntien kesken. Toistaiseksi tuo on hyväksytty, vaikka joitakin kriittisiä kommentteja onkin esitetty. Niiden merkitys nähdään tulevaisuudessa. Rehn ei ilmeisesti ymmärrä koko asetelmasta mitään.

 

  4. Rehnin todelliset motiivit? Mikä sitten on komissaari Rehnin todelliset motiivit? Hänen tarkoituksensa on markkinoida eurobondeja Suomessa. Ja hän yrittää tehdä sitä vertaamalla asiaa Kuntarahoituksen toimintaan. Rehn selittää, että eurobondeilla saataisiin tasaisella ja kohtuullisella korolla rahaa kaikille euromaille. Myös kaaoksen partaalla olevat Kreikka ja Espanja saisivat rahoitusta halvemmalla kuin nyt ja vastapainoksi Suomi maksaisi lainoistaan enemmän. Mutta Rehn jättää kertomatta yhden ulottuvuuden. Eurobondien myötä asteittain päädyttäisiin yhteisvastuulliseen velkaan. Silloin Suomen velkavastuu ei olisikaan 45% BKT:sta vaan euroalueen keskimääräinen 90% BKT:sta. Suomen velkavastuut kasvaisivat lähes 100 miljardia.

 

Entä sitten riskit? Kuntarahoituksen taustalla oleva riskit eivät ole ongelma. Velan määrä on kokonaisuuteen nähden vähäinen ja kunnat ovat suomalaiseen tapaan olleet vastuullisia velanhoitajia. Ja kriisitilanteessa kuntaliitokset ja valtion puuttuminen asioihin varmistavat asiat.

 

Mutta miten on Rehnin hehkuttamissa eurobondeissa? Niissä osa velallisista on maita, joilla on aivan erilainen suhtautuminen velkojen hoitoon kuin Suomessa. Velkasummat suhteessa BKT:hen ovat aivan eri suuruusluokkaa. Ja se avustusjärjestelmä kriisin sattuessa? Tuskin Espanjaa liitetään Ranskaan siksi, että Espanja ei selviä veloistaan. Siis ainoa keino hoitaa kriisimaan tilanne on toteuttaa suomalaisen kuntien valtionapujen kaltainen tulonsiirtojärjestelmä maiden kesken. Siis kriisimaat voivat hoitaa velkansa, koska me osaltamme lahjoitamme rahat heille sitä varten.

 

Tässä on siis komissaari Rehnin todellinen viesti. Kun euroalueen kriisimaat eivät enää kykene selviämään veloistaan, pitää siirtyä yhteisiin velkakirjoihin, jolloin kaikki euromaat ovat velkansa suhteen samalla viivalla. Jotta siitä ei aiheutuisi liian suuria riskejä, pitää tosiasiassa toteuttaa suomalaisen valtionosuusjärjestelmän kaltainen tulonsiirtojärjestelmä euromaiden välillä. Tulonsiirtounioni, liittovaltio.

 

Suomen avustusten suuruuttakin on arvioitu. Tuollaisessa tulonsiirtojärjestelmässä Suomen maksamat avustukset kriisimaille ovat vähintään 10 miljardia vuodessa. Siis Suomi joutuisi maksamaan nykyisten vajeidensa lisäksi vuodessa kuntien valtionosuusjärjestelmän verran avustuksia kriisimaille. Ehkä Rehn halusi tällä vertauksella osoittaa, mistä Suomi voi tuon 10 miljardia irrottaa? Lopetetaan kuntien valtionosuudet ja maksetaan ne rahat euroalueen kriisimaille. Enää ei tarvitsisi pohtia vanhusten hoidon mitoituksia, aika hoitaisi asiakkaat mullan alle. Voi tietysti olla hieman kiusallista kunnallisvaalikampanjaansa käynnistävälle keskustalle, että tällainen asia heitetään pöydälle puolueen oman broilerin toimesta. Saa nähdä, sanoutuuko Juha Sipilä irti Rehnin ajatuksista?

 

Saksalainen entinen EKP:n johtokunnan jäsen Jurgen Stark on todennut haastattelussa, että vuodesta 2010 alkaen EKP on ollut paniikissa. Samanlaista paniikkimielialaa edustanee Rehnin eurobondien myyntipuhe. Mitä tahansa tehdään, jotta saataisiin pidettyä huojuva korttitalo pystyssä edes vähän aikaa. Ja eurotukien ja liittovaltion puolustajilta on argumentit loppumassa. On kai kohteliaisuuden vuoksi oletettava, että Rehn syöttää meille puppua tarkoituksella. Olisihan aika arveluttavaa todeta, että hän on hölmö, joka ei ymmärrä asiasta mitään

 

Olkoon siis Olli Rehn Brysselin Bobrikov.

]]>
97 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118918-olli-rehn-brysselin-bobrikov#comments Sun, 30 Sep 2012 19:44:25 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118918-olli-rehn-brysselin-bobrikov
EVA:n raportti: Kataisen hallitus vienyt Suomen katastrofiin http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117979-evan-raportti-kataisen-hallitus-vienyt-suomen-katastrofiin <p>1. EVA:n hätääntynyt puolustuspuhe eurotukien puolesta</p><p>EVA julkaisi raportin eurokriisistä. Sen uutisoinnissa on nostettu mediassa esiin arvio, jonka mukaan euron hajoaminen maksaisi Suomelle tappioina 89 miljardia euroa. Mm. pääministeri Katainen on hehkuttanut raporttia. Hesari kertoi pääkirjoituksessaan, että raportti antaa tukea mm. Koneen toimitusjohtaja Ala-Huhdalle, joka on vaatinut eurossa pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Ala-Huhta heitti arvostetun yritysjohtajan maineensa peliin euroa puolustaakseen, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Eurotukien puolustajilta ovat argumentit loppumassa ja siksi tarvitaan uusia tarinoita heitettäväksi ihmisten hämäämiseksi.</p><p>Jätän toiseen kertaan EVA:n raportin analysoinnin. Sen sijaan on syytä analysoida loogisesti johtopäätöksiä, joita tämän hengentuotteen ja faktojen perusteella voidaan päätellä Suomen tilanteesta ja eurokriisistä. EVA:n raportti on selvästi tarkoitettu puolustelemaan eurotukia,<br />mutta todellisuudessa se kääntyy tukien puolustajia vastaan.</p><p>2. Euron kaatuminen maksaa 89 miljardia?</p><p>Olettakaamme siis, että euron kaatumisesta aiheutuisi Suomelle EVA:n raportin väittämät 89 miljardien euron tappiot. Arvioiden paikkansapitävyyden arviointi jää toiseen kertaan. Ne tulisivat lainoista ja euron vakaushimmeleille annetuista takauksista sekä Suomen Pankista. Miten Suomi siis on ajautunut tilanteeseen, jossa sille tulisi tuollaiset tappiot? Ne ovat seurausta siitä, että Suomessa on aluksi Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten (ja niiden valtiovarainministeri Kataisen) sekä sittemmin Kataisen sixpack hallitusten toimesta otettu suomalaisten veronmaksajien niskaan tuollaiset riskit.</p><p>Onko tämä tehty tieten ja suomalaisille veronmaksajille asiasta rehellisesti kertoen? Vastaus on kiistatta ei. Tämä riskinotto on tehty veronmaksajilta salaa ja asioiden oikeaa laitaa peitellen ja valehdellen. Vanhanen ja Katainen selittivät Kreikan ensimmäistä lainaa annettaessa, että Suomi suorastaan tienaa kun vähän avittaa kaveria. Nyt noita lainoja arvioidaan mediassa ensimmäisiksi velkasaneerattaviksi.</p><p>Vanhasen ja Kataisen puheet olivat puhdasta puppua. On seurausten kannalta oikeastaan yhdentekevää, perustuivatko puheet tahalliseen valehtelemiseen vai hölmöyteen ja asian ymmärtämättömyyteen. Asiaan liittyvät riskit täytyi heillä kyllä olla tiedossa, koska niistä keskusteltiin julkisuudessakin.</p><p>Sitten jatkui uusien tukipakettien virta. Seuraava Kataisen valhe suomalaisille oli, että ainoa luku, mikä suomalaisten täytyy muistaa, on 2 miljardia. Sitä suuremmaksi Suomen tappiot eivät voi nousta. No nyt EVA kertoo, että tappiot voivat nousta 89 miljardiin. Siitä voimakas sana valehteleminen. Seuraavan sammakon päästi suustaan kokoomuksen kansanedustaja<br />Kimmo Sasi, nykyään mm. valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja. Hänen mukaansa riskit ovat korkeintaan 14 miljardia. Ja nyt siis EVA väittää, että ne ovat 89 miljardia. Valtiovarainministeriö julkisti jossakin vaiheessa tietoja Suomen riskeistä. Budjetissa näkyi vain 400 miljoonan riskit. Ja nyt EVA väittää 89 miljardia.</p><p>Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on hehkuttanut suomalaisille, että Suomi osallistuu tukipaketteihin vain, jos Suomi saa takauksilleen täydet kattavat vakuudet. Noiden vakuuksien sisältö on jäänyt salailun vuoksi osin arvoitukseksi, kyseessä väitetään olevan total<br />return swap johdannaissopimuksia. Niiden arvo voisi parhaimmillaankin olla satoja miljoonia. Ja nyt EVA kertoo, että Suomen riskit ovat 89 miljardia eli EVA:n mukaan Urpilaisen hehkuttamat vakuudet ovat pohjaltaan täydellistä huijausta. Niiden avulla on huiputettu suomalaisia ja vedätetty Suomea yhä syvemmällä katastrofiin.</p><p>Yksi hätävalhe on sentään painettu piiloon. Aikaisemmin uhkailtiin lamalla, jos eurotukiin ei osallistuta. Vielä kesällä eduskunnassa Katainen ja Urpilainen jatkoivat samalla linjalla käyttämällä uhkailuissaan vanhaa Lehman valhetta. Vuoden 2008 lama iski, koska Lehman Brothers investointipankkia ei pelastettu veronmaksajien rahoilla vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Lehmanin konkurssi ei lamaa aiheuttanut, sen konkurssi oli laman seuraus, ei syy. Nyt laman lähestyminen eurotuista huolimatta on YT-uutisineen ja tuotannon Suomesta siirtymisineen niin selvästi näkyvillä, että tätä selitystä on viime aikoina käytetty vähemmän.</p><p>3. Euron mukana katkeraan loppuun asti</p><p>Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa päätettiin sotia katkeraan loppuun asti. Ja sellaisen kyllä saivatkin. Mutta Suomen johto tajusi irrottaa Suomen tästä ennen loppua ja Suomen tappiot jäivät kohtuullisemmiksi. Mutta nyt Kataisen hallitus on päättänyt kulkea tien loppuun Saksan kanssa ja &nbsp;katsoa millaiseen perikatoon euron myötä päädytään.</p><p>EVA:n raportin luku 89 miljardia ei sinänsä ole uutinen. Näilläkin palstoilla kerrottiin jo vuosi sitten, että Suomen riskit valitulla tiellä tulevat kasvamaan yli 50 miljardin. Silloin sitä haukuttiin liioitteluksi, nyt EVA pistää paremmaksi. Eikä tuo arvio kerro todellisia riskejä, koska riskit tulevat vielä kasvamaan.</p><p>Nyt hehkutetaan pankkiunionia ja EKP:n lupaamia kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelmia ja sitä, että niiden avulla kriisimaiden korkotaso on hetkellisesti laskenut. Kovin vahvalla pohjalla kriisin ratkaisu ei siis ole, jos se, että ylivelkaantunut onnistuu keplottelemaan lisää velkaa, on juhlimisen aihe.</p><p>Ainoa todellinen ratkaisu eurokriisiin olisi se, ettäeuromaiden talous kasvaisi erittäin voimakkaasti vuosikymmeniä. Sellaista ei ole näkyvissä jo väestörakenteenkaan takia. Mutta sitä vastaan on myös maailman taloustilanne. Kaikkialla kulutusta on viimeiset 20 vuotta vedätetty velkaa kasvattamalla. Nyt jos velkaantuminen lopetetaan (kuten virallisesti julistetaan), seurauksena on yleismaailmallinen lama. Sen merkkejä näkyy kaikkialla. Siis velkakriisi tulee vain pahentumaan.</p><p>Entä nuo kriisin ratkaisukeinot? Pankkiunionin valvonnan lisääminen ei millään tavalla auta tähän kaaokseen. Tappiot ovat jo sylissä, ne tiedetään todellisuudessa aika hyvin ja ei ne valvomalla häviä. Pankkiunionia huudetaan tähän hätään siksi, että sen avulla halutaan saada meidät tukemaan kriisimaiden pankkeja. Talletussuojalla suomalaiset pankkien asiakkaat maksavat talletusturvaa kriisimaiden pankkien tallettajille. Ja veronmaksajat – puheiden<br />mukaan EVM:n kautta – tukea suurpankkien konkurssien jälkien siivoamiseen. Vain näillä pönkitettäisiin hetkeksi huojuvaa korttitaloa. Mutta meille Katainen ja Liikanen valehtelevat, että nyt ollaan tekemässä vain yhteistä pankkivalvontaa. ”Talletussuojalla ei ole nyt kiire”. Siihen siis palataan kun on ensin saatu pää avattua pankkivalvonnan osalta. Tämä on sitä huijauspolitiikkaa, jolla Suomen hallitus vie Suomea entistä syvemmälle katastrofiin, askel askeleelta.</p><p>Uutiset euroalueelta kuitenkin kertovat karua kieltä asioiden etenemisestä. Kreikan ensimmäisten lainojen saneerausta valmistellaan, Troikka toteaa Kreikan tilanteen niin kamalaksi, ettei uskalla julkistaa tuloksia ennen USA:n presidentinvaaleja. Espanjan tukipakettia valmistellaan, Katalonia haluaa irti Espanjasta eurokriisin seurauksena, Italian talous syöksyy odotettua nopeammin.</p><p><a href="http://www.spiegel.de/international/europe/lenders-discuss-possible-second-debt-relief-measure-for-greece-a-857146.html">http://www.spiegel.de/international/europe/lenders-discuss-possible-second-debt-relief-measure-for-greece-a-857146.html</a></p><p><a href="http://www.reuters.com/article/2012/09/21/us-eurozone-greece-report-idUSBRE88K0P520120921">http://www.reuters.com/article/2012/09/21/us-eurozone-greece-report-idUSBRE88K0P520120921</a></p><p><a href="http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/9556803/Spain-risks-break-up-as-Mariano-Rajoy-stirs-Catalan-fury.html">http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/9556803/Spain-risks-break-up-as-Mariano-Rajoy-stirs-Catalan-fury.html</a></p><p><a href="http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/synkka+talousennuste+italiasta/a840893">http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/synkka+talousennuste+italiasta/a840893</a></p><p>Suomessa poliitikot väittävät, että eurotukien syytämisessä kriisimaille pitää olla tiukat ehdot. EKP:n ilmeisen laittomat kriisimaiden lainaostot voidaan hyväksyä, koska EKP asettaa niille tiukat ehdot saneerata maan talous. Ja Kimmo Sasi, siis hallituspuoluetta edustava valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, julisti, että jokaiselle maalle annetaan vain yksi tukipaketti. Jos ei siitä tilanne oikene, saa pärjätä omillaan.</p><p>Avataanpa hieman tätä asiaa logiikan kannalta. Kriisimaita on tuettava tai euro kaatuu. Mutta Sasi&nbsp;ja Kataisen hallitus väittävät, että EKP:n tuki on ehdollista. Jos maa ei saa asioitaan kuntoon, tuki lopetetaan. Ja yksi tukipaketti maata kohti on maksimi. Ajatusketjua voi havainnollistaa seuraavasti:</p><p>1) Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuva euromaa pitää pelastaa tai koko euro kaatuu, heinäsirkat, raesateet ja rutto tulevat ja talven hiihtokelitkin menevät</p><p>2) Kullekin maalle pitää vaatia tiukka talouden sopeuttamisohjelma. Vain sitä vastaan annetaan tukea tai EKP ostaa maan lainat markkinoilta</p><p>3) Jos maa ei noudatakaan luvattuja säästö- ja sopeutusohjelmia, lopettaa EKP velkapapereiden oston ja jokaiselle maalle yksi lainaohjelma saa riittää.</p><p>4) Maa, joka ei ole noudattanut sovittuja taloustoimia tai tarvitsee toisen tukipaketin,<br />tiputetaan pois tuen piiristä.</p><p>5) Kun maa tiputetaan pois tuen piiristä, se ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja muut euromaat ja EKP kärsivät suuret tappiot.</p><p>6) Kuitenkaan tässä tilanteessa euromaan ajautuminen talousvaikeuksiin ei aiheutakaan euron kaatumista, vaikka aikaisempien ongelmien lisäksi tulee tappiot tukiseikkailuista.</p><p>Edellä olevista uutisista jo näkyy, ettei mitään ratkaisua eurokriisiin ole näkyvissä. Nyt vain hurrataan sille, että joku ylivelkaantunut onnistuu saamaan vipin – euroalueen&nbsp;veronmaksajilta. Eli suomalaisten poliitikkojen höpinässä ei ole mitään järkeä. He valehtelevat meille röyhkeästi. Vai pitääkö katsoa heidät sellaisiksi hölmöiksi, etteivät ymmärrä asiasta mitään?</p><p>Siis kriisi tulee vain pahentumaan, eikä suomalaisten tappiot tällä tiellä tule edes pysähtymään EVA:n ennustamaan 89 miljardiin. Ja tukipaketteja tullaan loputtomasti työntämään kriisimaille, koska aina on pelko, että jos nyt lopetetaan, euro luhistuu.</p><p>4. Liittovaltio</p><p>Nuo askelet yhä syvemmälle eurokaaokseen ovat askelia kohti EU-liittovaltiota. Tuota kehitystä viedään eteenpäin askel kerrallaan. Meille valehdellaan hallituksen toimesta, että liittovaltiota ei haluta ja velkojen yhteisvastuullistamista euromaiden kesken Suomessa vastustetaan. Mutta todellisuudessa meitä viedään kohti tuollaista päämäärää. Muuta ratkaisua euron kriisiin ei periaatteessakaan ole. Sitten Espanja ja Italia pystyvät pyörittämään vekselirulettiaan, kun ne voivat vapaasti laskea liikkeelle liitovaltion yhteisvastuullisia eurobondeja. Esimerkiksi USA:ssa ei Kalifornia voi hankkia velkaa liitovaltion velkaa liikkeelle laskemalla, mutta euroalueella juuri se on tavoitteena.</p><p>Kriisimaiden velkoja yritetään hoitaa työntämällä niille setelirahoitusta. Samaa harrastetaan muuallakin maailmassa, mutta euroalueella sen keskeinen tavoite on kriisimaiden avustaminen. Setelirahoituksella voisi saada aikaan inflaation, jolla velat maksatettaisiin säästäjien, palkansaajien ja eläkeläisten kustannuksella. On suorastaan koomista, että euroa on puolustettu sillä, että se tuo vapautuksen Suomea vuosikymmeniä vaivanneesta inflaatio-devalvaatio kierteestä. Ja todellisuudessa euroalue tuo meille juuri tuon inflaatio-devalvaatiokierteen.</p><p>Entä jos euro sittenkin onnistuttaisiin pelastamaan? Olisiko se siunaus Suomelle? Euron pelastaminen tulee joka tapauksessa aiheuttamaan ankaran inflaation, jossa tämän kriisin lasku maksatetaan kaikkein heikoimmilla, myös Suomessa. Edelleen kriisimaiden velansaannin turvaaminen edellyttää siirtymistä yhteisvastuullisiin velkoihin, eli Suomen vastuu euroalueen veloista nousee nykyisestä n. 45%:sta BTK:sta euroalueen keskiarvoa vastaavaan 90%:iin BKT:sta eli n. 100 miljardia. Edelleen euroalueelle tulee tulonsiirtounioni, jossa Suomi maksaa kriisimaille tukea ainakin 10 miljardia vuodessa. Se tietenkin vähentää niiden&nbsp;velanottotarvetta, koska ne saavat rahaa meiltä avustuksena.</p><p>Meidän hallituksemme täytyy tietää, mihin ollaan menossa. Kun se pimittää noita seurauksia ja väittää vastustavansa liittovaltiota, se valehtelee meille. Meitä viedään tuota kohti askel kerrassaan. Ja EVA tuotti tuon raporttinsa pelotellakseen meitä. Joudutte maksamaan 89 miljardia, jollette suostu liittovaltioon. Tuo 89 miljardia ei tule edes riittämään, kuten<br />edellä kuvattiin, mutta siltikin liittovaltio on suomalaisille kalliimpi vaihtoehto. EVA:n tilausraportti on tehty täydentämään Kataisen hallituksen selityskokoelmaa. Se kertoo myös missä ovat tämän hulluuden alkujuuret. Ne ovat elinkeinoelämän paljon puhutussa hyvä veli verkostossa, jossa tällainen hulluus jostakin syystä on päätetty ja Kataisen hallitus laittaa sitä toimeen.</p><p>Ja mikä kaikkein kauheinta, euroalueen valuviat ovat niin suuria, että siitä ei toimivaa liittovaltiota saada edes noilla valtavilla tulonsiirroilla. Ja tuo liittovaltio on eri asia kuin EU, koska yksikään euroon kuulumaton EU:n valtio ei tule euroalueeseen liittymään. Välimerenmaiden korruptoitunut taloudenpito, valtavat tulonsiirrot sekä kansalaisille valehtelemalla toteutettu liittovaltio, voivat aiheuttaa sellaisia levottomuuksia, että koko tuo hulluus voi kaatua niihin. Silloin lasku on jotakin vielä kauheampaa kuin osaamme kuvitellakaan.</p><p>5. Eurosta eroaminen</p><p>Kummallisesti kaikista suomalaisista analyyseistä jätetään pois eurosta eroamisen vaihtoehto. EVA:n raportin jälkeen nyt tiedämme, että se tulisi Suomelle paljon halvemmaksi kuin mitä muut vaihtoehdot. Kreikalle annetuista lainoista ja takauksista tulisi 5-9 miljardia tappioita. Samoin melkein toinen mokoma muista takauspaketeista. Tuskin saisimme edes takaisin EVM:ään jo Jutan takuuksien vuoksi etukäteen maksettua 1,5 miljardia.</p><p>Mutta Suomen Pankki voisi selvittää velat ja saamiset EKP:n kanssa niin kauan kuin euro valuuttana on olemassa ja vaihtokelpoinen. Silloin&nbsp;pesästä on saatavissa vielä jotakin. Mutta jos odotetaan euron konkurssia tai liittovaltiota, lasku kasvaa moninkertaiseksi.</p><p>Suomi voisi päästä eurosta 10-15 miljardin tappioilla. Nekin ovat turhia, mutta halvempi vaihtoehto kuin muut. Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset olisivat silloinkin aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille suuremmat menetykset, kuin 1990-luvun pankkikriisi. Sen pyykin pesemisen aika on, kunhan eurosta on päästy eroon. Venäläiset kutsuvat hallitustaan varkaiden ja huijareiden hallitukseksi. Onko meillä valehtelijoiden ja pölhöpopulistien hallitus?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1. EVA:n hätääntynyt puolustuspuhe eurotukien puolesta

EVA julkaisi raportin eurokriisistä. Sen uutisoinnissa on nostettu mediassa esiin arvio, jonka mukaan euron hajoaminen maksaisi Suomelle tappioina 89 miljardia euroa. Mm. pääministeri Katainen on hehkuttanut raporttia. Hesari kertoi pääkirjoituksessaan, että raportti antaa tukea mm. Koneen toimitusjohtaja Ala-Huhdalle, joka on vaatinut eurossa pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Ala-Huhta heitti arvostetun yritysjohtajan maineensa peliin euroa puolustaakseen, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Eurotukien puolustajilta ovat argumentit loppumassa ja siksi tarvitaan uusia tarinoita heitettäväksi ihmisten hämäämiseksi.

Jätän toiseen kertaan EVA:n raportin analysoinnin. Sen sijaan on syytä analysoida loogisesti johtopäätöksiä, joita tämän hengentuotteen ja faktojen perusteella voidaan päätellä Suomen tilanteesta ja eurokriisistä. EVA:n raportti on selvästi tarkoitettu puolustelemaan eurotukia,
mutta todellisuudessa se kääntyy tukien puolustajia vastaan.

2. Euron kaatuminen maksaa 89 miljardia?

Olettakaamme siis, että euron kaatumisesta aiheutuisi Suomelle EVA:n raportin väittämät 89 miljardien euron tappiot. Arvioiden paikkansapitävyyden arviointi jää toiseen kertaan. Ne tulisivat lainoista ja euron vakaushimmeleille annetuista takauksista sekä Suomen Pankista. Miten Suomi siis on ajautunut tilanteeseen, jossa sille tulisi tuollaiset tappiot? Ne ovat seurausta siitä, että Suomessa on aluksi Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten (ja niiden valtiovarainministeri Kataisen) sekä sittemmin Kataisen sixpack hallitusten toimesta otettu suomalaisten veronmaksajien niskaan tuollaiset riskit.

Onko tämä tehty tieten ja suomalaisille veronmaksajille asiasta rehellisesti kertoen? Vastaus on kiistatta ei. Tämä riskinotto on tehty veronmaksajilta salaa ja asioiden oikeaa laitaa peitellen ja valehdellen. Vanhanen ja Katainen selittivät Kreikan ensimmäistä lainaa annettaessa, että Suomi suorastaan tienaa kun vähän avittaa kaveria. Nyt noita lainoja arvioidaan mediassa ensimmäisiksi velkasaneerattaviksi.

Vanhasen ja Kataisen puheet olivat puhdasta puppua. On seurausten kannalta oikeastaan yhdentekevää, perustuivatko puheet tahalliseen valehtelemiseen vai hölmöyteen ja asian ymmärtämättömyyteen. Asiaan liittyvät riskit täytyi heillä kyllä olla tiedossa, koska niistä keskusteltiin julkisuudessakin.

Sitten jatkui uusien tukipakettien virta. Seuraava Kataisen valhe suomalaisille oli, että ainoa luku, mikä suomalaisten täytyy muistaa, on 2 miljardia. Sitä suuremmaksi Suomen tappiot eivät voi nousta. No nyt EVA kertoo, että tappiot voivat nousta 89 miljardiin. Siitä voimakas sana valehteleminen. Seuraavan sammakon päästi suustaan kokoomuksen kansanedustaja
Kimmo Sasi, nykyään mm. valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja. Hänen mukaansa riskit ovat korkeintaan 14 miljardia. Ja nyt siis EVA väittää, että ne ovat 89 miljardia. Valtiovarainministeriö julkisti jossakin vaiheessa tietoja Suomen riskeistä. Budjetissa näkyi vain 400 miljoonan riskit. Ja nyt EVA väittää 89 miljardia.

Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on hehkuttanut suomalaisille, että Suomi osallistuu tukipaketteihin vain, jos Suomi saa takauksilleen täydet kattavat vakuudet. Noiden vakuuksien sisältö on jäänyt salailun vuoksi osin arvoitukseksi, kyseessä väitetään olevan total
return swap johdannaissopimuksia. Niiden arvo voisi parhaimmillaankin olla satoja miljoonia. Ja nyt EVA kertoo, että Suomen riskit ovat 89 miljardia eli EVA:n mukaan Urpilaisen hehkuttamat vakuudet ovat pohjaltaan täydellistä huijausta. Niiden avulla on huiputettu suomalaisia ja vedätetty Suomea yhä syvemmällä katastrofiin.

Yksi hätävalhe on sentään painettu piiloon. Aikaisemmin uhkailtiin lamalla, jos eurotukiin ei osallistuta. Vielä kesällä eduskunnassa Katainen ja Urpilainen jatkoivat samalla linjalla käyttämällä uhkailuissaan vanhaa Lehman valhetta. Vuoden 2008 lama iski, koska Lehman Brothers investointipankkia ei pelastettu veronmaksajien rahoilla vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Lehmanin konkurssi ei lamaa aiheuttanut, sen konkurssi oli laman seuraus, ei syy. Nyt laman lähestyminen eurotuista huolimatta on YT-uutisineen ja tuotannon Suomesta siirtymisineen niin selvästi näkyvillä, että tätä selitystä on viime aikoina käytetty vähemmän.

3. Euron mukana katkeraan loppuun asti

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa päätettiin sotia katkeraan loppuun asti. Ja sellaisen kyllä saivatkin. Mutta Suomen johto tajusi irrottaa Suomen tästä ennen loppua ja Suomen tappiot jäivät kohtuullisemmiksi. Mutta nyt Kataisen hallitus on päättänyt kulkea tien loppuun Saksan kanssa ja  katsoa millaiseen perikatoon euron myötä päädytään.

EVA:n raportin luku 89 miljardia ei sinänsä ole uutinen. Näilläkin palstoilla kerrottiin jo vuosi sitten, että Suomen riskit valitulla tiellä tulevat kasvamaan yli 50 miljardin. Silloin sitä haukuttiin liioitteluksi, nyt EVA pistää paremmaksi. Eikä tuo arvio kerro todellisia riskejä, koska riskit tulevat vielä kasvamaan.

Nyt hehkutetaan pankkiunionia ja EKP:n lupaamia kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelmia ja sitä, että niiden avulla kriisimaiden korkotaso on hetkellisesti laskenut. Kovin vahvalla pohjalla kriisin ratkaisu ei siis ole, jos se, että ylivelkaantunut onnistuu keplottelemaan lisää velkaa, on juhlimisen aihe.

Ainoa todellinen ratkaisu eurokriisiin olisi se, ettäeuromaiden talous kasvaisi erittäin voimakkaasti vuosikymmeniä. Sellaista ei ole näkyvissä jo väestörakenteenkaan takia. Mutta sitä vastaan on myös maailman taloustilanne. Kaikkialla kulutusta on viimeiset 20 vuotta vedätetty velkaa kasvattamalla. Nyt jos velkaantuminen lopetetaan (kuten virallisesti julistetaan), seurauksena on yleismaailmallinen lama. Sen merkkejä näkyy kaikkialla. Siis velkakriisi tulee vain pahentumaan.

Entä nuo kriisin ratkaisukeinot? Pankkiunionin valvonnan lisääminen ei millään tavalla auta tähän kaaokseen. Tappiot ovat jo sylissä, ne tiedetään todellisuudessa aika hyvin ja ei ne valvomalla häviä. Pankkiunionia huudetaan tähän hätään siksi, että sen avulla halutaan saada meidät tukemaan kriisimaiden pankkeja. Talletussuojalla suomalaiset pankkien asiakkaat maksavat talletusturvaa kriisimaiden pankkien tallettajille. Ja veronmaksajat – puheiden
mukaan EVM:n kautta – tukea suurpankkien konkurssien jälkien siivoamiseen. Vain näillä pönkitettäisiin hetkeksi huojuvaa korttitaloa. Mutta meille Katainen ja Liikanen valehtelevat, että nyt ollaan tekemässä vain yhteistä pankkivalvontaa. ”Talletussuojalla ei ole nyt kiire”. Siihen siis palataan kun on ensin saatu pää avattua pankkivalvonnan osalta. Tämä on sitä huijauspolitiikkaa, jolla Suomen hallitus vie Suomea entistä syvemmälle katastrofiin, askel askeleelta.

Uutiset euroalueelta kuitenkin kertovat karua kieltä asioiden etenemisestä. Kreikan ensimmäisten lainojen saneerausta valmistellaan, Troikka toteaa Kreikan tilanteen niin kamalaksi, ettei uskalla julkistaa tuloksia ennen USA:n presidentinvaaleja. Espanjan tukipakettia valmistellaan, Katalonia haluaa irti Espanjasta eurokriisin seurauksena, Italian talous syöksyy odotettua nopeammin.

http://www.spiegel.de/international/europe/lenders-discuss-possible-second-debt-relief-measure-for-greece-a-857146.html

http://www.reuters.com/article/2012/09/21/us-eurozone-greece-report-idUSBRE88K0P520120921

http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/9556803/Spain-risks-break-up-as-Mariano-Rajoy-stirs-Catalan-fury.html

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/synkka+talousennuste+italiasta/a840893

Suomessa poliitikot väittävät, että eurotukien syytämisessä kriisimaille pitää olla tiukat ehdot. EKP:n ilmeisen laittomat kriisimaiden lainaostot voidaan hyväksyä, koska EKP asettaa niille tiukat ehdot saneerata maan talous. Ja Kimmo Sasi, siis hallituspuoluetta edustava valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, julisti, että jokaiselle maalle annetaan vain yksi tukipaketti. Jos ei siitä tilanne oikene, saa pärjätä omillaan.

Avataanpa hieman tätä asiaa logiikan kannalta. Kriisimaita on tuettava tai euro kaatuu. Mutta Sasi ja Kataisen hallitus väittävät, että EKP:n tuki on ehdollista. Jos maa ei saa asioitaan kuntoon, tuki lopetetaan. Ja yksi tukipaketti maata kohti on maksimi. Ajatusketjua voi havainnollistaa seuraavasti:

1) Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuva euromaa pitää pelastaa tai koko euro kaatuu, heinäsirkat, raesateet ja rutto tulevat ja talven hiihtokelitkin menevät

2) Kullekin maalle pitää vaatia tiukka talouden sopeuttamisohjelma. Vain sitä vastaan annetaan tukea tai EKP ostaa maan lainat markkinoilta

3) Jos maa ei noudatakaan luvattuja säästö- ja sopeutusohjelmia, lopettaa EKP velkapapereiden oston ja jokaiselle maalle yksi lainaohjelma saa riittää.

4) Maa, joka ei ole noudattanut sovittuja taloustoimia tai tarvitsee toisen tukipaketin,
tiputetaan pois tuen piiristä.

5) Kun maa tiputetaan pois tuen piiristä, se ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja muut euromaat ja EKP kärsivät suuret tappiot.

6) Kuitenkaan tässä tilanteessa euromaan ajautuminen talousvaikeuksiin ei aiheutakaan euron kaatumista, vaikka aikaisempien ongelmien lisäksi tulee tappiot tukiseikkailuista.

Edellä olevista uutisista jo näkyy, ettei mitään ratkaisua eurokriisiin ole näkyvissä. Nyt vain hurrataan sille, että joku ylivelkaantunut onnistuu saamaan vipin – euroalueen veronmaksajilta. Eli suomalaisten poliitikkojen höpinässä ei ole mitään järkeä. He valehtelevat meille röyhkeästi. Vai pitääkö katsoa heidät sellaisiksi hölmöiksi, etteivät ymmärrä asiasta mitään?

Siis kriisi tulee vain pahentumaan, eikä suomalaisten tappiot tällä tiellä tule edes pysähtymään EVA:n ennustamaan 89 miljardiin. Ja tukipaketteja tullaan loputtomasti työntämään kriisimaille, koska aina on pelko, että jos nyt lopetetaan, euro luhistuu.

4. Liittovaltio

Nuo askelet yhä syvemmälle eurokaaokseen ovat askelia kohti EU-liittovaltiota. Tuota kehitystä viedään eteenpäin askel kerrallaan. Meille valehdellaan hallituksen toimesta, että liittovaltiota ei haluta ja velkojen yhteisvastuullistamista euromaiden kesken Suomessa vastustetaan. Mutta todellisuudessa meitä viedään kohti tuollaista päämäärää. Muuta ratkaisua euron kriisiin ei periaatteessakaan ole. Sitten Espanja ja Italia pystyvät pyörittämään vekselirulettiaan, kun ne voivat vapaasti laskea liikkeelle liitovaltion yhteisvastuullisia eurobondeja. Esimerkiksi USA:ssa ei Kalifornia voi hankkia velkaa liitovaltion velkaa liikkeelle laskemalla, mutta euroalueella juuri se on tavoitteena.

Kriisimaiden velkoja yritetään hoitaa työntämällä niille setelirahoitusta. Samaa harrastetaan muuallakin maailmassa, mutta euroalueella sen keskeinen tavoite on kriisimaiden avustaminen. Setelirahoituksella voisi saada aikaan inflaation, jolla velat maksatettaisiin säästäjien, palkansaajien ja eläkeläisten kustannuksella. On suorastaan koomista, että euroa on puolustettu sillä, että se tuo vapautuksen Suomea vuosikymmeniä vaivanneesta inflaatio-devalvaatio kierteestä. Ja todellisuudessa euroalue tuo meille juuri tuon inflaatio-devalvaatiokierteen.

Entä jos euro sittenkin onnistuttaisiin pelastamaan? Olisiko se siunaus Suomelle? Euron pelastaminen tulee joka tapauksessa aiheuttamaan ankaran inflaation, jossa tämän kriisin lasku maksatetaan kaikkein heikoimmilla, myös Suomessa. Edelleen kriisimaiden velansaannin turvaaminen edellyttää siirtymistä yhteisvastuullisiin velkoihin, eli Suomen vastuu euroalueen veloista nousee nykyisestä n. 45%:sta BTK:sta euroalueen keskiarvoa vastaavaan 90%:iin BKT:sta eli n. 100 miljardia. Edelleen euroalueelle tulee tulonsiirtounioni, jossa Suomi maksaa kriisimaille tukea ainakin 10 miljardia vuodessa. Se tietenkin vähentää niiden velanottotarvetta, koska ne saavat rahaa meiltä avustuksena.

Meidän hallituksemme täytyy tietää, mihin ollaan menossa. Kun se pimittää noita seurauksia ja väittää vastustavansa liittovaltiota, se valehtelee meille. Meitä viedään tuota kohti askel kerrassaan. Ja EVA tuotti tuon raporttinsa pelotellakseen meitä. Joudutte maksamaan 89 miljardia, jollette suostu liittovaltioon. Tuo 89 miljardia ei tule edes riittämään, kuten
edellä kuvattiin, mutta siltikin liittovaltio on suomalaisille kalliimpi vaihtoehto. EVA:n tilausraportti on tehty täydentämään Kataisen hallituksen selityskokoelmaa. Se kertoo myös missä ovat tämän hulluuden alkujuuret. Ne ovat elinkeinoelämän paljon puhutussa hyvä veli verkostossa, jossa tällainen hulluus jostakin syystä on päätetty ja Kataisen hallitus laittaa sitä toimeen.

Ja mikä kaikkein kauheinta, euroalueen valuviat ovat niin suuria, että siitä ei toimivaa liittovaltiota saada edes noilla valtavilla tulonsiirroilla. Ja tuo liittovaltio on eri asia kuin EU, koska yksikään euroon kuulumaton EU:n valtio ei tule euroalueeseen liittymään. Välimerenmaiden korruptoitunut taloudenpito, valtavat tulonsiirrot sekä kansalaisille valehtelemalla toteutettu liittovaltio, voivat aiheuttaa sellaisia levottomuuksia, että koko tuo hulluus voi kaatua niihin. Silloin lasku on jotakin vielä kauheampaa kuin osaamme kuvitellakaan.

5. Eurosta eroaminen

Kummallisesti kaikista suomalaisista analyyseistä jätetään pois eurosta eroamisen vaihtoehto. EVA:n raportin jälkeen nyt tiedämme, että se tulisi Suomelle paljon halvemmaksi kuin mitä muut vaihtoehdot. Kreikalle annetuista lainoista ja takauksista tulisi 5-9 miljardia tappioita. Samoin melkein toinen mokoma muista takauspaketeista. Tuskin saisimme edes takaisin EVM:ään jo Jutan takuuksien vuoksi etukäteen maksettua 1,5 miljardia.

Mutta Suomen Pankki voisi selvittää velat ja saamiset EKP:n kanssa niin kauan kuin euro valuuttana on olemassa ja vaihtokelpoinen. Silloin pesästä on saatavissa vielä jotakin. Mutta jos odotetaan euron konkurssia tai liittovaltiota, lasku kasvaa moninkertaiseksi.

Suomi voisi päästä eurosta 10-15 miljardin tappioilla. Nekin ovat turhia, mutta halvempi vaihtoehto kuin muut. Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset olisivat silloinkin aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille suuremmat menetykset, kuin 1990-luvun pankkikriisi. Sen pyykin pesemisen aika on, kunhan eurosta on päästy eroon. Venäläiset kutsuvat hallitustaan varkaiden ja huijareiden hallitukseksi. Onko meillä valehtelijoiden ja pölhöpopulistien hallitus?

]]>
213 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117979-evan-raportti-kataisen-hallitus-vienyt-suomen-katastrofiin#comments Sat, 22 Sep 2012 16:57:27 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117979-evan-raportti-kataisen-hallitus-vienyt-suomen-katastrofiin
Euro tuhoaa suomalaisten eläkkeet http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115944-euro-tuhoaa-suomalaisten-elakkeet <p>Eurokriisin tässä vaiheessa on syytä kaivaa esille niitä taustamotiiveja, jotka todellisuudessa ohjaavat Suomen toimia eurokriisissä. Reilussa kahdessa vuodessa kriisiä on saatu pahennettua siten, että Kreikka on jo tosiasiallisesti konkurssissa, Irlanti, Portugali ja Espanja ajautuneet tai ajautumassa eurotukien piiriin ja Italian romahdusta pelätään eri puolilla. Vaikka Jyrki Katainen sitkeästi väittää vastustavansa velkojen yhteisvastuuta, tuo vastuun siirto on osin tapahtunut euron tukihärveleiden ja EKP:n välityksellä. Lähestyvä yleismaailmallinen lama uhkaa tuhota viimeisetkin kulissit euron pystyssä pitämisestä. Yleisesti on jo myönnetty, että euro voidaan pitää pystyssä vain siten, että kriisimaiden velat tosiasiassa muutetaan yhteisvastuullisiksi. Tiedetään, jo, että tuo lisää suomalaisen veronmaksajan velkakuormaa 100 miljardilla ja sen lisäksi joudumme maksamaan 10 miljardia vuodessa tukea kriisimaille.</p><p>Poliittista tukea velkojen yhteisvastuulle tuskin löytyy. Siksi tuo operaatio tehdään EKP:n kautta setelirahoituksella, jolloin voidaan välttää kiusalliset poliittiset päätökset. EKP lahjoittaa kriisimaille rahat niiden vajeisiin (meidän yhteistä rahaamme) mm. ostamalla rajattomasti niiden velkapapereita. Sen jälkeen kriisimailla ei olekaan enää painetta korjata<br />talouttaan ja setelien kaataminen sinne jatkuu loputtomiin. Bundesbankin pääjohtaja Weidman on taistellut kehitystä vastaan, mutta esimerkiksi meidän Erkki Liikasemme ei ilmeisesti ole ollut samaa mieltä.</p><p>Tuollaisen setelirahoituksen seurauksena on raju inflaatio euroalueella ja tosiasiassa ilman tuota inflaatiota ei euromaiden velkoja saadakaan hävitettyä. Se tarkoittaa, että inflaation myötä kriisimaiden velkojen todellinen arvo laskee ja meidän rahamme arvo vastaavasti heikkenee. Varallisuus siirtyy huomaamatta maasta toiseen. Inflaation tuloon menee hieman aikaa, mutta voimme luottaa sen tuloon. Presidentti Niinistö mm. muistutti siitä nostaessaan<br />setelirahoituksen keskusteluun. Setelirahoituksen ja inflaation vaikutuksia on analysoitu vielä varsin vähän.</p><p>Voittajat ja häviäjät</p><p>Mikäli euro hajoaisi,myös monet suomalaiset sijoittajat pelkäävät kärsivänsä suuria tappiota, vaikka suomalaisilla ei suuria sitoumuksia kriisimaissa olekaan. Siksi sijoittajien piirissä huudetaan apuun suurta sinkoa, EKP:n setelirahoitusta, jolla suuressa määrin rahaa kylvämällä voitaisiin estää sijoitusten arvon heikkeneminen. Eivät nuo sijoittajat mitään hirviöitä ole vaan tavallisia usein vastuullisesti tehtäviinsä suhtautuvia ihmisiä. Heidän näkökulmamsa on kuitenkin rajoittunut.</p><p>Kun esimerkiksi eläkesijoittajat välttävät omaisuusarvojen laskun, ei jouduta selvittelemään konkurssitilanteita. Vuonna 2008 työeläkeyhtiöt olivat ottaneet paljon suunniteltua suurempia riskejä ja osa ajautui selvitystilaan. Se vältettiin valtion poikkeuslailla, mutta monelle pelurille jäi kauhu henkilökohtaisen vastuun realisoitumisesta. Siksi eläkeyhtiöt ovat ajaneet tasavallan hallitusta kannattamaan eurotukitukipaketteja oman korttitalonsa pystyssä pitämiseksi.</p><p>Toimivatko he silloin perustehtävänsä eli eläkkeiden turvaamisen puolesta? Eivät, sillä eläkerahastot ovat vain 20-25% eläkejärjestelmän rahoituksesta. Suurin osa eläkkeistä tullaan maksamaan myöhemmin työssä olevien eläkemaksuilla. Kun inflaatio kiihtyy, eläkerahastojen<br />mahdollisuus saada sijoituksilleen reaalista tuottoa vaikeutuu entisestään. Nimellisesti saadaan tuottoa, niin kauan kuin korttitalo pysyy pystyssä, mutta reaalisesti rahastojen arvo laskee. Järjestelmän rahoitus muuttuu entistäkin vaikeammaksi.</p><p>Toinen puoli on sitten palkansaajien ja eläkkeensaajien näkökulma. Voimakkaan inflaation ja talouskasvun pysähtymisen oloissa palkansaajien mahdollisuus turvata palkkojen reaalinen ostovoima muuttuu ylivoimaisen vaikeaksi. Julkisuudessa olleet heitot sovittujen palkankorotusten peruuttamisesta ovat vain ensimmäinen koepallo asiassa. Tässä tilanteessa on aidosti vaara, että palkkojen reaalinen kehitys on negatiivinen pitemmän aikaa.</p><p>Toisaalta eläkeläistenkään asema ei ole häävi. Teoriassa eläkkeitä nostetaan pääosin inflaatiolla. Mutta eläkeläiset ovat varmaankin jo oppineet taistelussaan eläkeindekseistä sen, että heille on tarjolla sympatiaa, mutta ei rahaa. Ajatus, että eläkkeet nousisivat yhtä nopeasti kuin palkat on utopiaa. Työeläkejärjestelmän koko rahoitus lepää sen oletuksen varassa, että palkat nousevat reaalisesti, mutta eläkkeet eivät. Kun palkat nousevat nopeammin kuin eläkkeet, pysyy palkoista perittävä eläkemaksuprosentti kohtuullisempana.</p><p>Eläkkeiden tason painamiseksi alas ei tarvita kuin se, että indeksikorotuksia leikataan muutamana vuotena. Näinhän Suomessa meneteltiin 1990-luvun lamassa. Jos inflaatio laukkaa 6% vuodessa, muutaman vuoden indeksikorotuksista luopumalla saadaan eläkkeiden reaalista tasoa leikattua helposti viidenneksellä. Varmaan tämän toimenpiteen vaatima kriisi saadaan<br />eurokaaoksessa perusteltua. Lopputulos on siis karu. Palkansaajien ostovoiman säilyttäminen käy ylivoimaiseksi ja eläkeläisten ostovoimaa leikataan reilusti. Harvaa suomalaista lohduttaa se, että välimerenmaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien rahoitusta saadaan turvattua muutaman vuoden ajan suomalaistenkin veronmaksajien rahoilla.</p><p>Näkymä palkansaajille ja eläkeläisille on varsin ankea. Tosiasiassa he maksavat eurokriisin vaatiman setelirahoituksen elintasonsa laskuna. Eikä ole edes selvyyttä siitä, kyetäänkö kriisi näin ratkaisemaan?</p><p>Ketkä tukevat ja miksi?</p><p>On mielenkiintoista ketkä ajavat voimakkaimmin euron tukemista hinnasta välittämättä? Se, että maailmalla optimistisia kannanottoja antavat euroon linkittyvien organisaatioiden johtajat, ei tietenkään ole kummallista. Mutta Kataisen argumenttien loppumisesta kertoo se, että hän on julkisesti kerjännyt europolitiikkaa tukevia lausuntoja työmarkkinatahoilta.</p><p>Yritysmaailman ja EK:n johto on sellaisia runsaasti antanutkin. Viimeksi euroa tukevien lausuntojen antajaksi liittyi SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly. Hän kehui euroa palkansaajien kannalta ja nosti perusteluksi matalat korot ja alhaisen inflaation. Jokin aika sitten Lylyn<br />puoluetoveri valtiosihteeri Raimo Sailas ryttäsi liian matalat korot osoitukseksi häiriötilanteesta. Matalien korkojen hyöty on sitä paitsi lypsetty palkansaajilta moneen kertaan korkeiden asuntojen hintojen kautta. Edellä olevan euron vaatiman setelirahoituksen aiheuttaman voimakkaan inflaation näkökulmasta euron ylistäminen alhaisen inflaation perusteella on lievästi sanottuna kummallista.</p><p>Finanssikriisin puskiessa päälle Jyrki Katainen eri yhteyksissä kauhisteli kriisin vaikutuksia sillä, kuinka suuria tappioita työeläkeyhtiöt siinä kärsivät. Se kertoo, mistä Kataiselle on annettu ohjeet pönkittää euroa loppuun asti. Sattumalta noiden yhtiöiden hallituksissa istuu euroa raivokkaasti puolustavia yritysjohtajia. Samoissa elimissä on myös palkansaajajärjestöjen pomot, esimerkiksi Lauri Lyly on Ilmarisen hallituksen varapuheenjohtaja. Setelirahoituksella ”pelastetussa” eurossa (jonka pelastamisen onnistuminenkin on arvoitus) noissa hallintoelimissä istuvat työmarkkinajohtajat voivat parhaimmillaan pelastaa oman asemansa – eläkeläisten kustannuksella.</p><p>Kylmän sodan tuoksinassa kehitettiin uusi ydinräjähde, neutronipommi. Se tuhosi ihmiset, mutta jätti rakennukset tuhoamatta. Euron tuesta on tulossa uudenlainen ”neutronipommi”. Se tuhoaa eläkeläiset, mutta jättää hyvien veljien valtarakenteet koskemattomiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurokriisin tässä vaiheessa on syytä kaivaa esille niitä taustamotiiveja, jotka todellisuudessa ohjaavat Suomen toimia eurokriisissä. Reilussa kahdessa vuodessa kriisiä on saatu pahennettua siten, että Kreikka on jo tosiasiallisesti konkurssissa, Irlanti, Portugali ja Espanja ajautuneet tai ajautumassa eurotukien piiriin ja Italian romahdusta pelätään eri puolilla. Vaikka Jyrki Katainen sitkeästi väittää vastustavansa velkojen yhteisvastuuta, tuo vastuun siirto on osin tapahtunut euron tukihärveleiden ja EKP:n välityksellä. Lähestyvä yleismaailmallinen lama uhkaa tuhota viimeisetkin kulissit euron pystyssä pitämisestä. Yleisesti on jo myönnetty, että euro voidaan pitää pystyssä vain siten, että kriisimaiden velat tosiasiassa muutetaan yhteisvastuullisiksi. Tiedetään, jo, että tuo lisää suomalaisen veronmaksajan velkakuormaa 100 miljardilla ja sen lisäksi joudumme maksamaan 10 miljardia vuodessa tukea kriisimaille.

Poliittista tukea velkojen yhteisvastuulle tuskin löytyy. Siksi tuo operaatio tehdään EKP:n kautta setelirahoituksella, jolloin voidaan välttää kiusalliset poliittiset päätökset. EKP lahjoittaa kriisimaille rahat niiden vajeisiin (meidän yhteistä rahaamme) mm. ostamalla rajattomasti niiden velkapapereita. Sen jälkeen kriisimailla ei olekaan enää painetta korjata
talouttaan ja setelien kaataminen sinne jatkuu loputtomiin. Bundesbankin pääjohtaja Weidman on taistellut kehitystä vastaan, mutta esimerkiksi meidän Erkki Liikasemme ei ilmeisesti ole ollut samaa mieltä.

Tuollaisen setelirahoituksen seurauksena on raju inflaatio euroalueella ja tosiasiassa ilman tuota inflaatiota ei euromaiden velkoja saadakaan hävitettyä. Se tarkoittaa, että inflaation myötä kriisimaiden velkojen todellinen arvo laskee ja meidän rahamme arvo vastaavasti heikkenee. Varallisuus siirtyy huomaamatta maasta toiseen. Inflaation tuloon menee hieman aikaa, mutta voimme luottaa sen tuloon. Presidentti Niinistö mm. muistutti siitä nostaessaan
setelirahoituksen keskusteluun. Setelirahoituksen ja inflaation vaikutuksia on analysoitu vielä varsin vähän.

Voittajat ja häviäjät

Mikäli euro hajoaisi,myös monet suomalaiset sijoittajat pelkäävät kärsivänsä suuria tappiota, vaikka suomalaisilla ei suuria sitoumuksia kriisimaissa olekaan. Siksi sijoittajien piirissä huudetaan apuun suurta sinkoa, EKP:n setelirahoitusta, jolla suuressa määrin rahaa kylvämällä voitaisiin estää sijoitusten arvon heikkeneminen. Eivät nuo sijoittajat mitään hirviöitä ole vaan tavallisia usein vastuullisesti tehtäviinsä suhtautuvia ihmisiä. Heidän näkökulmamsa on kuitenkin rajoittunut.

Kun esimerkiksi eläkesijoittajat välttävät omaisuusarvojen laskun, ei jouduta selvittelemään konkurssitilanteita. Vuonna 2008 työeläkeyhtiöt olivat ottaneet paljon suunniteltua suurempia riskejä ja osa ajautui selvitystilaan. Se vältettiin valtion poikkeuslailla, mutta monelle pelurille jäi kauhu henkilökohtaisen vastuun realisoitumisesta. Siksi eläkeyhtiöt ovat ajaneet tasavallan hallitusta kannattamaan eurotukitukipaketteja oman korttitalonsa pystyssä pitämiseksi.

Toimivatko he silloin perustehtävänsä eli eläkkeiden turvaamisen puolesta? Eivät, sillä eläkerahastot ovat vain 20-25% eläkejärjestelmän rahoituksesta. Suurin osa eläkkeistä tullaan maksamaan myöhemmin työssä olevien eläkemaksuilla. Kun inflaatio kiihtyy, eläkerahastojen
mahdollisuus saada sijoituksilleen reaalista tuottoa vaikeutuu entisestään. Nimellisesti saadaan tuottoa, niin kauan kuin korttitalo pysyy pystyssä, mutta reaalisesti rahastojen arvo laskee. Järjestelmän rahoitus muuttuu entistäkin vaikeammaksi.

Toinen puoli on sitten palkansaajien ja eläkkeensaajien näkökulma. Voimakkaan inflaation ja talouskasvun pysähtymisen oloissa palkansaajien mahdollisuus turvata palkkojen reaalinen ostovoima muuttuu ylivoimaisen vaikeaksi. Julkisuudessa olleet heitot sovittujen palkankorotusten peruuttamisesta ovat vain ensimmäinen koepallo asiassa. Tässä tilanteessa on aidosti vaara, että palkkojen reaalinen kehitys on negatiivinen pitemmän aikaa.

Toisaalta eläkeläistenkään asema ei ole häävi. Teoriassa eläkkeitä nostetaan pääosin inflaatiolla. Mutta eläkeläiset ovat varmaankin jo oppineet taistelussaan eläkeindekseistä sen, että heille on tarjolla sympatiaa, mutta ei rahaa. Ajatus, että eläkkeet nousisivat yhtä nopeasti kuin palkat on utopiaa. Työeläkejärjestelmän koko rahoitus lepää sen oletuksen varassa, että palkat nousevat reaalisesti, mutta eläkkeet eivät. Kun palkat nousevat nopeammin kuin eläkkeet, pysyy palkoista perittävä eläkemaksuprosentti kohtuullisempana.

Eläkkeiden tason painamiseksi alas ei tarvita kuin se, että indeksikorotuksia leikataan muutamana vuotena. Näinhän Suomessa meneteltiin 1990-luvun lamassa. Jos inflaatio laukkaa 6% vuodessa, muutaman vuoden indeksikorotuksista luopumalla saadaan eläkkeiden reaalista tasoa leikattua helposti viidenneksellä. Varmaan tämän toimenpiteen vaatima kriisi saadaan
eurokaaoksessa perusteltua. Lopputulos on siis karu. Palkansaajien ostovoiman säilyttäminen käy ylivoimaiseksi ja eläkeläisten ostovoimaa leikataan reilusti. Harvaa suomalaista lohduttaa se, että välimerenmaiden konkurssikypsien eläkejärjestelmien rahoitusta saadaan turvattua muutaman vuoden ajan suomalaistenkin veronmaksajien rahoilla.

Näkymä palkansaajille ja eläkeläisille on varsin ankea. Tosiasiassa he maksavat eurokriisin vaatiman setelirahoituksen elintasonsa laskuna. Eikä ole edes selvyyttä siitä, kyetäänkö kriisi näin ratkaisemaan?

Ketkä tukevat ja miksi?

On mielenkiintoista ketkä ajavat voimakkaimmin euron tukemista hinnasta välittämättä? Se, että maailmalla optimistisia kannanottoja antavat euroon linkittyvien organisaatioiden johtajat, ei tietenkään ole kummallista. Mutta Kataisen argumenttien loppumisesta kertoo se, että hän on julkisesti kerjännyt europolitiikkaa tukevia lausuntoja työmarkkinatahoilta.

Yritysmaailman ja EK:n johto on sellaisia runsaasti antanutkin. Viimeksi euroa tukevien lausuntojen antajaksi liittyi SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly. Hän kehui euroa palkansaajien kannalta ja nosti perusteluksi matalat korot ja alhaisen inflaation. Jokin aika sitten Lylyn
puoluetoveri valtiosihteeri Raimo Sailas ryttäsi liian matalat korot osoitukseksi häiriötilanteesta. Matalien korkojen hyöty on sitä paitsi lypsetty palkansaajilta moneen kertaan korkeiden asuntojen hintojen kautta. Edellä olevan euron vaatiman setelirahoituksen aiheuttaman voimakkaan inflaation näkökulmasta euron ylistäminen alhaisen inflaation perusteella on lievästi sanottuna kummallista.

Finanssikriisin puskiessa päälle Jyrki Katainen eri yhteyksissä kauhisteli kriisin vaikutuksia sillä, kuinka suuria tappioita työeläkeyhtiöt siinä kärsivät. Se kertoo, mistä Kataiselle on annettu ohjeet pönkittää euroa loppuun asti. Sattumalta noiden yhtiöiden hallituksissa istuu euroa raivokkaasti puolustavia yritysjohtajia. Samoissa elimissä on myös palkansaajajärjestöjen pomot, esimerkiksi Lauri Lyly on Ilmarisen hallituksen varapuheenjohtaja. Setelirahoituksella ”pelastetussa” eurossa (jonka pelastamisen onnistuminenkin on arvoitus) noissa hallintoelimissä istuvat työmarkkinajohtajat voivat parhaimmillaan pelastaa oman asemansa – eläkeläisten kustannuksella.

Kylmän sodan tuoksinassa kehitettiin uusi ydinräjähde, neutronipommi. Se tuhosi ihmiset, mutta jätti rakennukset tuhoamatta. Euron tuesta on tulossa uudenlainen ”neutronipommi”. Se tuhoaa eläkeläiset, mutta jättää hyvien veljien valtarakenteet koskemattomiksi.

]]>
31 http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115944-euro-tuhoaa-suomalaisten-elakkeet#comments Mon, 03 Sep 2012 18:59:02 +0000 Olli Pusa http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115944-euro-tuhoaa-suomalaisten-elakkeet