Korruptoitunut media vaarantaa demokratian?
Virallisen oppirakennelman mukaan media on yksi riippumattomista valtiomahdeista. Muita ovat lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja riippumaton tuomiovalta. Median yhtenä keskeisenä roolina demokratiassa on toimia muiden valtiomahtien vahtina, joka paljastaa
esimerkiksi vallan väärinkäytön.
Kuva valtiomahtien riippumattomuudesta on monien mielestä puppua. Itsenäinen lainsäädäntövalta on pelkkä fraasi, kun eduskunta on lähinnä kumileimasin ja toimeenpanovallasta huolehtii suurelta osin puolueiden mandaateilla nimitetyt poliittiset virkamiehet. He ovat virastaan kiitollisuudenvelassa paikkansa järjestäneille politrukeille ja itsenäinen toimeenpanovalta on mahdotonta. Monien mielissä oikeuslaitoksen uskottavuus
romahti, kun Halonen junaili korkeimman oikeuden presidentiksi aatteellisesta lähipiiristään Pauliine Koskelon.
Puolueet ovat kietoutuneet epämääräiseen symbioosiin myös työmarkkinajärjestöjen kanssa. Esimerkiksi nykyhallituksen ministerien poliittisista vahtikoirista eli valtiosihteereistä silmiinpistävän moni on EK:n, SAK:n tai STTK:n ja niiden lähipiirien edustaja. Nuo järjestöt
ovat taas hankkineet valtaansa työeläkeyhtiöt ja niiden hallinnassa olevien rahastojen vallankäytön kautta esiintyvät Suomen omistajina. Kutakuinkin jokainen silmäätekevä ay-johtaja ja EK:n vaikuttaja on jonkin työeläkeyhtiön hallituksessa. Näiden kytkösten kautta ovat syntyneet useimmat pahennusta herättäneet palkitsemisohjelmat.
Missä on riippumaton media, joka valvoo epäterveitä kytköksiä ja paljastaa epäkohdat? Sehän on median tehtävä valtiomahtina – virallisen liturgian mukaan. Suomessa mediaan kuitenkin vielä luotetaan aika paljon ja ihmiset uskovat sen antaman kuvan oikeellisuuteen. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että riippumatonta mediaa on hyvin vähän, sekin
usein leimataan epämääräiseksi huuhaaksi.
Katsotaanpas median riippumattomuutta. Yle on mahtava väline, mutta sen poliittinen riippumattomuus on pelkkä myytti. Jo vuosikymmeniä sen hallintoa ja toimintaa ovat johtaneet puolueiden kellokkaat. Jungnerin tie Ylen toimitusjohtajasta SDP:n puoluesihteeriksi kuvaa tilannetta, eikä ole mikään harvinaisuus. Ylehän on nimenomaan poliittinen media ja sen liikkumavara puuttua vääriin kytköksiin on rajoitettua.
Entäs sitten Sanoma Oy, kuinka riippumaton se oikeasti on? Sanoma on ollut varsin tiiviisti kietoutuneena työmarkkinajärjestöjen intresseihin. Sanoman entinen toimitusjohtaja on
edelleen Ilmarisen hallituksen puheenjohtaja. Varman hallituksen puheenjohtaja on ollut Sanoman hallituksen varapuheenjohtaja. Alman toimitusjohtaja on ollut Varman hallituksen jäsen ja hän on myös Talentumin hallituksen puheenjohtaja. Suurin osa keskeisistä medioista on päällekin näkyvillä kytköksillä poliittistaloudellisen ryhmän valvonnassa. Lisäksi tulevat näkymättömämmät suhdeverkot sekä taloudelliset riippuvuudet esimerkiksi mainosrahoituksen kautta.
Tilanne, jossa poliittis-taloudellinen liittoutuma valvoo mediaa eikä päinvastoin, ei ole mitään uutta. Sellainen kulttuuri istutettiin Suomeen Neuvostoliiton aikana, kun naapurivaltion kauheuksista ei saanut puhua ja kirjoittaa. Kekkonen kutsui sitä neulanpistopolitiikaksi. Hyvin on tuo oppi edelleenkin hallinnassa ja vielä tänään media on eksyksissä. Vallan vahtikoira
on edelleen vallan sylikoira.
Tuo hampaattomuus näkyy selvästi. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen, puolueiden ja työeläkeyhtiöiden valtakeskittymästä ei juuri uskalleta puhua. Joitakin yksittäisiä puheenvuoroja esiintyy satunnaisesti. Toinen ilmiselvä ”kielletty” teema on kielteiset uutiset
eurokriisistä ja liittovaltiokehityksestä. Suitsutetaan kuinka esimerkiksi Italiassa super-Mario Monti pelastaa Italian ankaralla säästökuurilla. Todellisuudessa tuo ”säästökuuri” on suuruudeltaan 30 miljardia, mikä maiden kokoero huomioon ottaen vastaa Suomessa n. 2,5 miljardin säästöohjelmaa. Se taas on suunnilleen saman suuruinen kuin Sixpack-hallituksen
tasapainotusohjelma, joka on jo nyt myönnetty aivan riittämättömäksi. Ja Suomi on hieman erilaisessa tilanteessa kuin Italia velkojensa suhteen – vielä. Missä on analysoitu tätä ”markkinoita rauhoittavaa pelastuspakettia”, joka todellisuudessa on täydellinen kupla?
Nyt ylistetään, että päättäväisillä toimilla on saatu markkinat rauhoitettua ja esimerkiksi Italian lainojen korko on valunut alle kriisirajan. Todellisuudessa mitään oikeita markkinoita ei edes ole olemassa. Italian ym. lainoja ostivat pankit EKP:n rahoituksella. EKP antoi pankeille 500 miljardia lähes ilmaista rahaa tätä varten. Näin luodaan kuvaa, että korot ovat laskussa ja talous toipumassa. Todellisuudessa pankit toimivat EKP:n bulvaaneina ja saavat palkkioksi lihavan siivun piilevää pankkitukea veronmaksajien rahoista. Suomen osuus EKP:stä on n. 2% eli tuosta rahasta 10 miljardia. Asiasta on keskusteltu blogeissa:
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91099-eurohuijauksen-liikeidea-esimerkkilaskelmin
Missä on asiaa käsittelevät analyysit ja uutiset mediassa?
Suomen sitoumusten määrästä eurotukipaketeissa on kansalaisille syötetty paksua puppua jo pitemmän aikaa. Muistamme, kun Vanhanen ja Katainen vakuuttivat, että Suomi suorastaan tienaa Kreikka lainoilla. Sitten Katainen kertoi, että 1,9 miljardia on ainoa luku, joka kansalaisten kannattaa muistaa. Sitä isommaksi Suomen tappiot eivät voi kasvaa. Jokin aika sitten Kimmo Sasi kertoi, että 14 miljardia on ehdoton maksimi Suomen tappioille. Täälläkin keskusteltiin vilkkaasti sitä, millaisia tappioita oikeasti on odotettavissa. Harvoja tunnustusta ansaitsevia medioita on Taloussanomat, jossa Jan Hurri laski eurobondien vaikutuksen Suomen vastuiden kasvussa. Päätyi summaan 76 miljardia. Täällä päädyttiin haarukkaan 14 – 76 miljardia Suomen uhkapelin suuruudesta.
Kansalaisten hämmennys poliitikkojen ristiriitaisista puheista oli varmaan suuri. Se ehkä pakotti Hesarinkin tarttumaan tukipäätösten suuruuteen. Lopulta Hesari päätyi summaan 51,6
miljardia euroa. Kun luku julkaistiin ”virallisessa” mediassa, siitä tuli uskottava arvio. Samoja arvioita ja samoihin suuruusluokkiin olivat sitä ennen päätyneet muutkin tahot. Missä on median kysymys poliitikoille: Miksi kansalaisille on kerrottu aivan erilaista tietoa? Ettekö ymmärtäneet asiaa vai valehteletteko päätösten vastustuksen vähentämiseksi? Näitä kysymyksiä ei poliitikoille ole esitetty.
Blogeissakin on toimintaa, jossa innokkaasti vakuutetaan, että asiat menevät hyvin ja kaikki kääntyy paremmaksi. Varsinkin muutamat nimimerkkikirjoittajat ovat ottaneet sen tehtäväkseen. Heidän kirjoituksensa ovat sellaisia, että eivät he niiden vuoksi joutuisi työpaikallaan ongelmiin. Nimimerkeillä kirjoittamiselle lieneekin muu perustelu. Maailmalla tuntuu vain olevan kovin toisenlaista keskustelua asiasta. Esimerkiksi BBC teki kyselyn
eurokriisistä useille johtaville ekonomisteille.
http://www.bbc.co.uk/news/business-16361047
Se uutisoitiin, että ”The vast majority of leading economists” eli valtaosa johtavista ekonomisteista uskoi, että ”Eurooppa vajoaa taantumaan, euro voi hajota”. Haastatellut 27 ekonomistia olivat Englannin keskuspankin neuvonantajia eri puolilta Eurooppaa. Virkistävästi Uusi Suomi otsikoi BBC:tä siteeraavan juttunsa alkutekstille uskollisesti yllä olevalla tavalla. Tästä uutisoinnista Pekka Siikala pillastui ja kirjoituksessaan ”Halpaa ja huonoa journalismia” haukkui uutisen otsikoinnin vaaralliseksi ja vastuuttomaksi. Hän olisi hyväksynyt otsikoksi: ” BBC:n haastattelemista ekonomisteista monet uskovat Euroopan ajatuvan taantumaan ja euron hajoavan.” Tosiasiassa Siikala vaati sensuroimaan omasta mielestään vastenmielisen uutisen. Otsikossa ei saisi kertoa, että suuri enemmistö johtavista ekonomisteista on tuota mieltä. Sitä voisi verrata tilanteeseen, jossa eduskunta hyväksyisi jonkin lain suurella enemmistöllä. Sitä ei saisi uutisoida: ”Eduskunta hyväksyi lain” tai ”suuri enemmistö kansanedustajista kannatti lakia” vaan otsikon pitäisi olla ”monet kansanedustajat kannattivat lakia”. Suorataan kummallinen ajatus, että uutisen otsikossa ei saisi kirjoittaa näkyviin sitä, mikä oli keskeistä, vaan sitä pitää kaunistella kun kansa voi hermostua otsikosta.
Siikala ei onneksi ole mediassa päättävässä asemassa. Hän on joskus väittänyt olleensa toimittajana ja väittää olevansa journalisti. Herää epäilys, että hän on tehnyt journalistisen päivätyönsä jossakin kepulaisessa lehdessä, jossa Kekkosen ”neulanpistopolitiikka” ja
”vaarallisten uutisten suodattaminen” oli selkäytimeen asti opetettua toimintaa. Vaikka puolue on vaihtunut, sensuurilinja pitää. Kun Siikala ei kyennyt kantojaan perustelemaan, hän laittoi minulle eston kirjoittaa blogehinsa. Minusta Uuden Suomen kannattaisi kehittää toiminto, jossa kirjoittajat voisivat esitellä saamansa estot. Sehän on tässä tapauksessa lähes
kunniamerkin kaltainen tunnustus.
Mutta vakavampi asia on, että toimittajat eivät vaadi poliitikoilta selkeitä vastauksia. Esimerkiksi Saksan demarien pomo Siegmar Gabriel vaati haastattelussa liittovaltiota, jossa on yhteinen vero- ja talouspolitiikka. Siis verot määrättäisiin Brysselissä. Mitä mieltä tästä puoluetoverin linjasta on esimerkiksi Jutta Urpilainen? Haluaako hänkin yhteisen vero- ja
talouspolitiikan? Poliitikkojen vastaukset ovat ympäripyöreitä ja vältteleviä, koska media ei vaadi selkeitä vastauksia. Täytyyhän johtavilla suomalaisilla poliitikoilla olla jokin linja liittovaltioon, tulonsiirtounioniin sekä yhteiseen vero- ja talouspolitiikkaan. Ei vastaus ”ei nyt ajankohtainen” ole hyväksyttävä vastaus. Täytyyhän Suomella olla jokin avoimesti hyväksytty strategia suhteessa EU:hun. Muutenhan Suomi on täydellinen ajopuu, kaikkien
koijareiden vietävissä. Vai onko se strategia sellainen, että ei oteta kantaa liittovaltion puolesta, kun se ei ole kansan keskuudessa riittävän suosittua. Viedään Suomea vain pikku hiljaa muiluttamalla liittovaltioon askel kerrallaan – ”pakon” edessä otettuna. Median pitäisi vaatia poliitikoilta selkeitä vastauksia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vallan vahtikoiran eli pullean puudelin luontainen into on sammutettu ruokkimalla ja tämä Herlinin sankariteko taitaa olla niitä harvoja luettuja, joille tuota lehdistö-, jakelu- ja muun tuen nimissä ojennettavaa herkkuluuta ei ojenneta.
Suomessa ei ole korruptiota, koska Suomi on yhtä kuin korruptio.
Epärehellisyys on päivän tunnussana kaikessa eikä todellisia tutkivia journalisteja käytännössä ole ensimmäistäkään, sillä kaikki ovat johonkin kytköksissä.
Ehkä suomalaista korruptiota voisi luonnehtia kuin venäläistä demokratiaa. Suomessa on omanlaisensa korruptio.
Herlin on kyllä mielenkiintoisella tavalla keikuttanut median venettä. Veikkaan kuitenkin, että on siitä saanut "palautettakin".
Eikä näytä kauheasti välittävän vaan nauraa mokoma.
Erikoinen asia kaiken kaikkiaan, mutta toiset keräävät tauluja ja toiset jotain muuta.
Kiitos Olli, viilsit miekallasi kerralla auki tämän vallan,rahan ja median lankakerän, mutta moniko jaksaa edes mieltää kokonaisuutta.
Pitää vaan jaksaa kertoa asioita. Siihen demokratia perustuu. Oletko lukenut kirjan Renkien kaappaus? Lue se ja kommentoi. Saa maksutta osoitteesta www.pusa.fi
Kävin lukemassa, vahvaa asiaa. Toivonmukaan Siikala ja muut asiantuntijat kumoavat väitteesi!!!!!!!
Sitähän minä olen odottanut jo 10 kuukautta. Juttelin tutun metalliliittolaisen pääluottamusmiehen kanssa muutama kuukausi kirjan julkaisun jälkeen, Hän tokaisi, että kirjan väitteiden täytyy pitää paikkansa. Muuten minut olisi jo aikoja sitten lynkattu. Tiedän, että kirjasta on eläkepiireissä laadittu 20-sivuisia analyysejä, mutta niitä ei ole uskallettu julkistaa.
Paljon asiaa.
Yksityiskohta: Taidan olla vähän sinisilmäinen, kun en usko media-alan yritysjohtajien sidosten ja toimituksellisen työn noin suoraan olevan sidoksissa keskenään. Olen iät ja ajat haukkunut toimittajien laiskoiksi ja tyhmiksi, eikä vieläkään ole syytä muuttaa yleisluontoista kuvausta. Jonkin verran poikkeuksiakin toki on. Sitten saattaapi myös mukana olla jotain salaperäistä kunnioitusta päättäjiä kohtaan..."niillä on jotain salattua tietoa enkä vaaranna omaa uraani" tyyppistä ajattelua.
Toiseksi, olisit voinut jättää Kainalniemen Elmon omaan kategoriaansa. Jutut omakohtaisista tekemisistä ovat parhaimmillaan hyvää viihdettä, mutta useimmiten eivät sitäkään. Luulee uskottavuutensa sillä lisääntyvän. Yhden Urantiakirjan kääntäminen Suomeksi ja uskontokultin levittäminen ei vielä suureksi journalistiksi tee.
Tuo kysymys pomojen mielipiteen suodattumisesta toimittajille on varsin mielenkiintoinen. Voit olla oikeassa siinä, että kytkös ei ole kovin suora. Mutta luulen kyllä, että jos joku toimittaja alkaisi sooloilla, kyllä siitä palautetta tulisi. Päätoimittajat vahtivat toimittajia ja pomot valitsevat päätoimittajat. Muistatko esim. Alman toimitusjohtajan kootut selitykset Lapin Kansan päätoimittajakohussa? Vaikutus toimittajan uraan voi olla monelainen. Joku häirikkötoimittaja on voitu ylentää paremmin palkattuun mutta vaarattomaan hommaan.
Kainalniemen Elmo on omaa kategoriaansa, myönnetään. Kuten olen hänelle sanonut hänen esittelynsä on väärä. Hän ei ole itsenäinen ajattelija, hän on saarnaaja. Enkä tarkoita tässä mitään uskonlahkon levittämistä vaan ihan asioiden esittämis- ja ajattelutapaa. Rest in peace.
Juuri tällaisten juttujen vuoksi on hyvä bannata muutama paskanpuhuja.
Minä kun en ole ikinä ollut toimittaja missään kepulaisessa julkaisussa. Tilaustyönä on kyllä tehnyt vaalilehtiä, siis lähinnä taittanut. Mutta tilaustyönä olen tehnyt ja taittanut paljon muutakin.
Journalistiksi olen itseni katsonut, koska olen ollut päätoimittajana toimiessani journalistiliiton täysivaltainen jäsen.
Yhtään kirjaa en ole koskaan kääntänyt, kaikkein vähiten Urantia-kirjaa, jossa lie yli 2000 sivua. Muutaman kirjan olen toki kirjoittanut.
Mihinkään uskonlahkoonkaan en ole koskaan kuulunut, paitsi ev.lut kirkkoon, johon minut kasteessa liitetty, ja jossa oleminen tai siitä eroaminen on minulle yhdentekevä juttu.
Olen estänyt kommentoinnin blogiini kolmelta henkilöltä, jotka ovat:
1. Olli Pusa
2. Jani Korhonen
3. Pentti Metsä
Pusan ja Korhosen kohdalla syinä ovat jatkuva päätymätön inttäminen, saaranaaminen ja saivartelu, joka venyi häiriköinnin tasolle, ja Metsän kohdalla minulle sopimattomat huonot tavat.
Yli 4000 blogistia voi yhä vapaasti kommentoida blogissani. James Hirvisaaresta Janne Suurosen kautta Tapio Oksaseen.
Hyvää päivänjatkoa!
"Pusan ja Korhosen kohdalla syinä ovat jatkuva päätymätön inttäminen, saaranaaminen ja saivartelu, joka venyi häiriköinnin tasolle, ja Metsän kohdalla minulle sopimattomat huonot tavat.
Ja pohjimmaisena syynä se, että et kykene väitteitäsi perustelemaan ja silloin hermostut ja haluat sensuroida. Et kestä sitä, että väitteesi kumotaan. Se kertoo lähinnä persoonallisuudestasi.
Rehellisesti sanoen näillä palstoilla sinua on kohdeltu aika siististi. Muilla keskustelufoorumeilla näkee raaempiakin kommentteja jos googleen on luottaminen.
Googlesta löytyi myös tietoa kytkennästäsi Urantia-yhdistykseen. Ensiksi rehellisesti sanoen en tunne kyseistä teosta ja yhdistystä. Netistä löytyy googlettamalla vieläkin juttuja, joissa sinua mainitaan Urantia-yhdistyksen toimistonhoitajaksi ja kirjan pitkäaikaiseksi lukijaksi. Sitten joissakin keskusteluissa käy ilmi, kuinka kiistaät yhteyksiäsi ko. järjestöön.
Vieläkin on arvoitus, missä olet ollut päätoimittajana, jolla historialla olet kertonut olevasi journalisti? Itse olet kertonut toimineesi hevoskauppiaana. Jossakin googlen löytämässä keskustelussa Tapio O. Neva niminen keskustelija kertoo sinun olevan Orimattilalainen viljanviljelijä ym.
No joka tapauksessa RIP Elmo ja terveisiä Kainalniemelle.
Olli Pusa, olet lapsellinen jos uskot nettiin, googleen ja Tapio O. Nevaan. Kaikki googlesta löytyvä on syytä tarkistaa moneen kertaan.
Vielä tärkeämpää on ymmärtää ettei googlessa ole kuin murto-osa tiedoista.
Itsenäisen ajattelun yksi perustekijä on krittiinen suhtautuminen ja asioiden tarkistaminen luotettavista lähteistä.
Maailmassa tuskin on epäluotettavampia lähteitä kuin google ja Tapio O. Neva. Niinpä meille onkin muodostunut huomattavan suuri virtuaali-idioottien joukko.
Raotan nyt hiemanb salaperäisyyden verhoa; olen ollut päätoimittaja Vapaa Sana nimisessä aviisissa, joka oli printtiversio tällaisesta Puheenvuorosta. Sen lisäksi olen ollut päätoimittaja valtakunnallisessa Raviurheilu lehdessä.
Maatalouspuolella en ole koskaan viljellyt tai kasvattanut mitään Orimattilassa. Muualla olen kyllä kehittänyt nurmi- ja laiduntalouteen uusia keinoja.
Nastolassa olen pyörittänyt lihakarjan kasvatukseen erikoistunutta tilaa, jossa kävi tuhansia vieraita tutustumassa kehittämiini ratkaisuihin. Sain kunnian luennoida näistä naudan ruoansulatusjärjestelmää muokkaavista ratkaisuista neljälle professorille.
Nastolassa vedin maan suurinta hevosiittolaa ja oriasemaa, jossa aloitimme hevosten keinosiemennyksen tuorespermalla ennen kuin kyseisen toiminnan harjoittajia edes alettiin tilastoida. Vakuutan, että laboratoriomme mursi monia vääriä uskomuksia.
Tässä nyt vain aivan ohut siivu tarkistettua faktaa.
Tässä hyvä esimerkki toimittajille. Saimme lopulta selvitettyä sirpaleita Elmon salatusta nuoruudesta. Oikea toimittaja tietenkin jatkaisi tarkistamalla Elmon antamien tietojen oikeellisuuden, mutta en taida viitsiä.
"Sain kunnian luennoida näistä naudan ruoansulatusjärjestelmää muokkaavista ratkaisuista neljälle professorille." Suurenmoista! Minun luentojani on muistaakseni kuunnellut isompi joukko professoreja vain kaksi kertaa. Ensimmäinen oli väitöstilaisuudessani ja toinen, kun annoin opetusnäytöstä yliopiston tiedekunnalle. Elmo on nimensä veroinen!
Kuten huomaat et ole maailman napa etkä kaikkitietävä. Kymmenettuhannet suomalaiset (ulkomaalaisista puhumattakaan) tietävät minusta enemmän kuin sinä ja netti yhteensä.
Kannattaa siis olla varovainen elmoilujensa kanssa. Saatat jopa nolata itsesi.
Kerro nyt vielä se Urantia juttusi. Et kuulemma ole suomentanut kirjaa, mutta pitääkö paikkansa, että olet ollut Urantia yhdistyksen toimistonhoitajana?
Tässä on vastaus Olli Pusan esittämiin kysymyksiin, joihin muuten yhdyn kaikkiin.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=2169
Kannattaa lukea. Kun tietää enemmän, luulee vähemmän.
Tuo Bilderberg on mielenkiintoinen kokoonpano. En tunne tarkemmin, mutta Suomessa siellä on ollut esimerkiksi Katainen ja Hesarin toimitusta. Siitä huolimatta tarvitaan kanavia, jotka esittävät noita kysymyksiä.
Yhden totuuden ääni on kyllä vallitseva monissa kysymyksissä jos ei mene sitten pienjulkaisujen tasolle. Lähinnä mieleeni edellisen kaltaisista kysymyksistä tulee Euro ja Nato. Ei Euroopan integraatiokysymys globaalissa markkinataloudessa ole lopullisesti oikein mitenkään ennustettavissa, koska muuttujia on niin paljon, vaikka median kyllä pitäisi tarjota kriittistä pureskeltavaa kansalla vai eivätkö uskalla?
Tässähän voisi Pusan laittaa tietenkin hyvänlaatuiseksi Euroopan kuningaaksi, jos vakanssi kelpaa? Jos kelpaa, niin kysyisin, mitä Olli Pusa tekisi kuninkaana Euroopan integraatiokehitykselle vai lähtisikö muuraamaan muureja uudelleen pystyyn?
Niin ja lopuksi, ei kai herrojen ja rouvienkaan välisiä vuorovaikutussuhteiden erilaisuuksien pohjalta voi päästä kovinkaan lähelle objektiivisuutta. Ei ole mielestäni kaikissa tehtävissä tärkeää kuka on pätevin vaan sopivin on monesti paras.
Kyllä sellaiseen kysymykseen kuin liittovaltio (tulonsiirtounioni, yhteinen verotus, yhteinen talouspolitiikka) pitää minusta olla jokin linja. Ei sen vaihtoehdon tarvitse olla muurien rakentamista, . Jos ei ole mitään strategiaa, ei voi vaikuttaa siihen, meneekö Eurooppa haluttuun suuntaan. Vaikka olisikin linja, vaikuttaminen on pienellä maalla vaikeaa. Mutta omaaan linjaansa voi vaikuttaa, kuten Ruotsin esimerkistä nähdään.
Tunnen jonkin verran esimerkiksi välimerenmaiden eläkejärjestelmiä. Ei meilläkään kovin hyvin mene, mutta meihin verrattuna ne ovat täydellisiä konkurssipesiä. Kuka hullu niitä lähtee rahoittamaan. Kreikan ottamat lainat ovat suureksi osaksi kadonneet korruption kautta veroparatiiseihin. Kuka haluaa rahoittaa tätä? Pohjois-Italia on 150 vuotta subventoinut Etelä-Italiaa. Tulos nolla. Vapaakauppa ja liikkuvuus riittää minulle.
Vakanssi ei kelpaa. Euroopassa on jo riittävästi turhia kuninkaallisia.
Vuorovaikutussuhteista. Italiainen merkittävä poliitikko Romano Prodi luonnehti asioita TV-haastattelussa. Hän totesi, että hekilökohtainen luottamus on EU:ssa keskeisen tärkeää. Se on joskus jopa tärkeämpää kuin kansallinen etu. Se selittää varmaan jotakin.
Juu, hyvä että olet demokratian kannalla. Euro voisi olla toimiva, mikäli budjettikuria oltaisiin noudatettu.
Euro voisi olla toimiva, jos maat olisivat samankaltaisia. Niin ei vain ole. Kreikkalaiset eivät ole saksalaisia eivätkä tule saksalaisiksi satoihin vuosiin vaikka kuinka kuria vaaditaan.
Euroopan sisäinen isolaatio valtioiden välillä johtaisi siihen johon sotiemme historia antaa viitteitä.
Mielestäni eurooppalaisilla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.
Pikemminkin euro taitaa toimia sotien syynä kuin niitä estämässä sillä tyylillä jolla sitä totetetaan. Eiköhän perhepiirissäkin useimmat riidat synny rahasta ja perinnönjaosta.
Nyt ei ole puhe pelkästä rahasta, vaan kansojen välisestä kanssakäymisestä.
Euro-alue pääsee tavoitteeseensa, jos euro-maat eivät olisi toistensa kilpailijoita.
Kauppa (raha) on yksi merkittävimpiä kansojen välisiä kanssakäymisen muotoja.
Euroopan maat ovat monessa asiassa toistensa kilpailijoita. Ainakin tämän vuosisadan.
Juuri niin. Euro-maat ja etenkin EU-maat ovat toistensa kilpailijoita, jolloin ei voida puhua aidosta integraatiosta vaan liki päinvastaisesta kehityksestä.
Kysyin tuossa viime syksynä ulkoministeri Erkki Tuomiojalta ja EU-asiantuntija professori Vogtilta Turussa keskustelutilaisuudessa seuraavan kysymyksen, että onko Eu varainsiirtomekanismi entisen itä-blokin alueelle, johon en yllättäen saanut oikein minkäänlaista vastausta.
EU on tietyllä tavalla varainsiirtomekanismi entisen itä-blokin alueelle. Sitä varten tarvitaan niitä nettomaksajia, kuten esimerkiksi Suomi.
Kuinka menestyksellistä tuo varainsiirto onkaan ollut? Aikaisemmin ennen itä-blokkia suurimpia EU:n tuen saajia olivat Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti... Hyvin ovat "kehittyneet". Esimerkiksi Kreikassa hyvinvointi ja vakaus huokuvat vastaan kaikkialla...
Euro taas on varainsiirtomekanismi pohjoisesta etelään. Tosin silloin kun se luotiin, tuota ei kerrottu.
Miten se entinen valtiomies sanoikaan: "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Viisaus ei ole vielä alkanutkaan EU:ssa ja eurossa.
Juu asiaa kirjoitat.
Toisaalta suomalaiset ovat aina kai olleet jossain määrin hyväuskoisia hölmöläisiä...
Meitakin tarvitaan eurooppalaisessa yhteistyössä! Kuinka kukaan rikastuisi, jos meitä hyväuskoisia ei olisi?
Itse en usko pelkän kaupparatsun ja kusetuksen voimaan, vaan myös suomalaiseen insinööritaitoon, joka luo pohjan Suomen pärjäämiselle tulevaisuuden globaalissa kilpailutilanteessa.
Kaupparatsun työ lienee helpompaa silloin kuin on hyvä tuote.
Kiitokset keskustelusta.
Onpa turhautuneen miehen tekstiä. Pitkä kun nälkävuosi, joten ei viitsi ruveta sen kummemmin näitä ympäripyöreitä leimakirveen jälkiä analysoimaan.
Voi yritä kiltti jaksaa. En saa öisin unta kun mietin kirkkaita analyysejäsi.
Älä sinä kuitenkaan turhaudu Timo. Osaatko kertoa, mitä mieltä Urpilainen on puoluetoverinsa vaatimuksista? Esimerkiksi siitä, että veroista päättäminen pitää siirtää Brysseliin?
Nyt osoitat kerrankin viisautta olla hiljaa,kunnioitettava saavutus.
Tossa Ollille linkkiä miten fyrkka liikkuu reaaliajassa. Katoppas Britannian ulkomaanvelkaa! http://www.usdebtclock.org/world-debt-clock.html
Velkavuori on kaikissa länsimaissa se keskeinen ongelma. Euroopasa se on noussut vain esille siksi, että euroalueella velka jakaantuu epätasaisesti. Osa maista on konkurssissa, osa menestyy kohtalaisesti. Ja konkurssissa olevat hakevat maksajaa veloilleen.
En tiedä, miksi Britanniassa ko. luku on noin valtava? Se voisi liittyä siihenkin, että Lontoo on maailman suurimpia finanssikeskuksia. Sen asemaahan Cameron julisti puolustavansa. Sinne on rekisteröity erilaisia finanssihäkkyröitä, joiden velat saattavat näkyä luvussa. Oli syy mikä tahansa. luku on karmea.
Olli P,
Mielestäni poliitikkojen linja tuli lopullisesti selväksi, kun eduskunta 21.10.11 hyväksyi perustuslain EU-jäsenyysmuutoksen kansalaisten mielipidettä kysymättä, ja ilmeisesti laillisti tällä päätöksellä jo aiemmat perustuslain vastaisesti tekemänsä EU-ratkaisut.
Kun mediaa ja toimittajia moititaan siitä, että ne eivät kerro kansalaisille totuutta, niin mihin perustuu ajatus siitä, että toimittajien pitäisi pystyä näkemään totuus, kun asioista kerrotaan korkeintaan puolitotuuksia ja päätöksiä ja niiden seurauksia salataan puolueiden ja korporaatioiden nomenklatuuran vallan vahvistamiseksi ja keskittämiseksi? Pitäisikö toimittajien olla jotenkin ”selvänäköisempiä”, kuin muiden ihmisten?
Tietenkin toimittajat ovat selvänäköisempiä kuin esimerkiksi poliitikot. Se ei vielä paljon vaadi. Mutta kun valta on mediassakin keskittynyt Pusan kuvaamin tavoin, yhtälö on hyvin yksinkertainen: jos sanot asioita suoraan, et saa töitä mistään tästä maasta. Me olemme kaikki vain ihmisiä.
Jouni S :"jos sanot asioita suoraan, et saa töitä mistään tästä maasta."
Siis vähän niin kuin Tauno Tiusaselle tapahtui, kun ”erehtyi” joskus televisiossa olemaan rehellinen ja ajattelemaan toisin. ”Kansakunnan kaapin päällä” tälläkin hetkellä istuva poliitikko oli ilmoittanut hänelle ohjelman jälkeen, että hänen uransa on lopussa, ja hän muutti pois Suomesta: ”Vanhan sanonnan mukaan rehellisyys maan perii. Tämä hokema menetti merkityksensä suomettumisen kaudella. Toisen sanoman mukaan maassa pitää elää maan tavalla, tai maasta pitää lähteä pois. En pystynyt sisäistämään maan tavaksi tullutta suomettumista, joten oli pakko mennä maasta pois.”
Kuulin jostain, että Sauli Niinistö oli ilmaissut asiat hyvin selväsanaisesti Risto E.J. Penttilälle erään vaalitentin mainostauolla keväällä 1995. Mutta Risto onkin järkevä ihminen ja otti opiksi : D
Ensimmäinen kysymys on tietenkin, ymmärtävätkö poliitikot mitä he ovat päättäneet vai ovatko he vain joidenkin tahojen marionetteja? Olettaisin, että poliitikoissa on molempia.
Toivoisin tietenkin, että toimittajissakin olisi sellaisia, jotka ymmärtävät missä mennäään. Miksi ei olisi? Ja keskeistä olisi toimittajien asenne. Kun ilmiselvästi kerrotaan ristiriitaisia tietoja ja jätetään vastaamatta selviin kysymyksiin, sitä ei pidä hyväksyä.
Esimerkiksi Kataiselta voisi vaatia vastausta siihen, miksi hän kertoo ristiriitaisia lukuja Suomen sitoumuksista tukipaketteihin? Eikä hän ymmärrä vai valehteleeko hän? Ristiriitaisuus puheissa lienee jo selvää?
Esimerkiksi onko Jutta Urpilainen samaa mieltä kuin puoluetoverinsa Saksassa? Verot Brysselin päätettäväksi.
Median pitää vaatia kunnollisia vastauksia eikä tyytyä jaaritteluihin.
Minusta suomettumisen jatkuminen on vaarallisempaa kuin median taloudelliset kytkökset. Suomessa on kuitenkin ihan vapaatakin mediaa tuomaan esille epäterveitä taloudellisia kytköksiä.
Kriittinen suhtautuminen Venäjään on kuitenkin edelleen pannassa - jokunen poikkeus vain vahvistaa säännön. Itselläni on hyvä tilanne kun seuraan jatkuvasti virolaista mediaa - sieltä löytyy vähän väliä sellaista mistä suomalainen media pääsääntöisesti vaikenee.
Median kytkokset ja vaikeneminen ovat osa samaa ilmiötä kuin suomettuminen. Silloin luotiin sensuurin kulttuuri, jota käytetään keskustelun vaientamiseen vieläkin. Olen samaa mieltä, että Suomessa vaietaan monista Venäjään liittyvistä asioista, joista pitäisi keskustella. Vapaa media on aika marginaalinen ilmiö median "ilmatilan" hallinnassa.
Olen aikaisemmin kuvannut, että minusta suomalainen nykyinen puoluelaitos on pohjimmiltaan mukaeltu kopio Neuvostoliiton hallintojärjestelmästä. Siellä puolue valvoi kaikkea ja nimitti edustajansa keskeisimpiin virkoihinkin puolueen etua valvomaan. Suomalainen puoluejärjestelmä toimii samoin. Erona on, että Neuvostoliitossa puolueen eri osat kamppailivat vallasta puolueen sisällä. Suomessa vaaleissa ratkottiin, millaisia mandaatteja kuin puolue sai. Erot puolueissa ovat monella tapaa näennäisiä ja lähinnä sloganeita. Valittiin kuka tahansa valtaan, politiikkaan se ei vaikuttanut.
Molemmat kuvatut ongelmat juontuvat paljolti samasta ongelmasta, joka on vieläkin korjaamatta. Ja Neuvostoliiton romahduksesta on kulunut jo 20 vuotta.
Korruptoituneesta mediasta puhuttaessa ei sovi unohtaa meidän katselijoiden ja kuuntelijoiden ylläpitämää Yleä.
Esim. Ylen uutiset on vieläkin luotettava media, jos on uskominen gallupeihin ja Ylen omiin katsoja -ja kuuntelijatilastoihin.
Ylen töllöuutiset lanseerasi eilen, uuden vuoden päivänä iltauutisissaan uutisen, jonka mukaan "nyt on eurokriisi siirtynyt jo vaikutuksiltaan meille tavallisille kansalaisille".
Siis nyt on "sylttytehtaalla", jossa eurokriisi on kehitetty vallan siirtämiseksi demokraattisilta valtioelimiltä pankkimafialle, siirrytty siihen vaiheeseen, jossa kansa pannaan konkreetisesti kärsimään kriisistä.
Tästä on näyttönä pääministerimme uuden vuoden tervehdys, jossa luvataan vain kurjuutta.
Kriisien kautta kansat pehmitetään hyväksymään muutokset, kuten liittovaltiokehityksen,sanoo Naomi Klein tunnetussa kirjassaan, jossa käsitellään ryöstökapitalismia.
Yle on siis valjastettu maksajien rahoilla hallituksemme äänitorveksi.
Sehän tuossa YLE-verossa olikin takana. Nekin, jotka eivät vielä ole hommanneet radiota tai telkkaria tulevat sen tekemään ja altistavat näin itsensä hallituksen yksisuuntaiselle propagandalle.
Olen hiukan ihmetellyt sitä, että miksi laajakaistaisen internetin palveluita ei ajeta yhtä suurella innolla verotuksen keinoin kaikkien kotiin. Olisikohan syynä se, että siellä on tieto on helposti vertailtavissa eri lähteistä.
Netti on tiedonvälityksessä suurin úhka mediamonopolille. Laajakaistayhteyksiä tarvitaan, kun yhä suurempi osa liike-elämän jutuista vaatii sitä. Ja pankit ja viranomaiset ovat laittaneet ihmiset asioimaan netissä. Siksi sitä ei voidakaan kieltää. Netin kautta esimerkiksi telkkariakin voi katsella nykyään ihan hyvin.
Mistäköhän ovat syntyneet ne hankkeet, joissa netin keskusteluja halutaan sensuroida erilaisilla verukkeilla? Joku sanoo netissä sanan neekeri ja on pian syytteessä. Joku kertoo hieman vähemmän mairittelevan asian islamista ja on syytteessä vihapuheista. Minun pelkoni on, että ei tässä ole kyse noiden puheiden vaientamisesta. Minua ei hetkauta loppuvatko ne vai ei. Minä pelkään, että kyseessä on alkulaukaus toiminnalle, jonka päässä häämöttää nettisensuuri. Silloin netinkin tietosisältö olisi samalla lailla kontrolloitua kuin "virallinen" media.
Sellaista ei saisi läpi yhdellä rysähdyksellä. Siinä noudatetaan samaa kaavaa kuin Suomen Euroopan liittovaltioon viemisessä. Askel kerrassaan tiettyyn suuntaan niin, että ihmiset eivät edes huomaa missä mennään. Ja noita pieniä askelia perustellaan vaihtoehdottomuudella, pakolla, vastuullisuudella ja muilla kulloisillakin sopivilla selityksillä.
Noissa tapauksissa on minusta kyse nettisensuurista ja sananvapauden rajoittamishankkeista. Vaikka en kauheastí ole kiinnostunut esimerkiksi maahanmuuttokriitikkojen puheista (en edes tiedä millainen alusta kohkattu Hommafoorumi on), he eivät ole asian pointti. Pointti on sanavapaus. Sensuuri tulee meitä kaikkia vastaan, jos sensuurihankkeita ei pysäytetä.
Ylellä on julkisen palvelun tehtävä. Toki siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa on erilaisia käsityksiä. Uskoisin, että Yle on siksi iso talo, että siellä on kaikenlaisia toimittajia. Hyviä ja rehellisiä, mutta myös muunlaisia. Ylen uskottavuutta ei paljoa parantanut Petri Sarvanmaa, joka näillä palstoilla on esiintynyt kuuliaistakin kuuliaisempana politrukkina. Myönteisimmillään voisi ajatella, että tässä oikeat toimittajat jäivät ja väärät lähtivät.
Mutta selvästi näkyy, että ylellekin ollaan laittamassa tiukempia suitsia. Siitä saattaa olla tulossa hallituksen äänitorvi vielä enemmän kuin se nyt on.
Hmh..
30.12.2011 20:21
+1
Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005)
Pertti Salolainen kertoi myös markasta luopumisesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10347179
” Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu ...
Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen"
http://www.promerit.net/MUISTILISTA.htm
roserva
31.12.2011 10:01
Sulje
Niin, tuo on mielenkiintoinen sitaatti. Jos Salolainen olisi halunnut salata sen, että markan hävittämisestä tietoisesti oltiin hiljaa, ei hän varmaan haastattelussa olisi asiaa paljastanut.
Onkohan niin, että rehellistä miestä asia on painanut mieltä,
eikä halunnut elää valheessa. Monelle muulle se ei näytä tuottavan vaivaa.
Kovan luokan kieroilijat saattoivat vaientaa toiset kokoomuspuolueessakin, kun Suomi vietiin
EU:hun nettomaksajaksi.
En ole Suomen poliittisen järjestelmän enkä suomalaisen median asiantuntija, mutta ainakin päältäpäin katsottuna ero Venäjään on kuin yöllä ja päivällä - Suomen hyväksi.
Kyllä täällä saa oppositiokin äänensä kuuluviin - Venäjällä juurikaan ei saa.
Kyllä Suomessa uskaltaa tilata vaikka persujen lehden tarvitsematta pelätä seurauksia. Venäjällä pelätään tilata vaikkapa Novaja Gazetaa, voi mennä työpaikka, opiskelupaikka tai asunto.
Kyllä Suomessa uskaltaa arvostella ketä hyvänsä poliitikkoa tai mitä hyvänsä puoluetta julkisesti. Venäjällä kremlin (tms.) julkinen arvostelu tahtoo johtaa kuolemaan esimerkiksi ampumalla, tai vaikkapa sattuu putoamaan ikkunasta tai jäämään auton alle - puhumattakaan kummallisista myrkytyksistä. Tai sitten löytää itsensä Siperian vankileiriltä tekaistun syytteen perusteella.
Suomessa on rehelliset vaalit, joissa valitaan äänestäjien haluamat kansanedustajat, Venäjällä taas ...
-----
Se on sitten taas ihan eri asia, että suomalaiset kansanedustajat ovat usein "lampaita" jotka alistuvat ryhmäpäätöksiin vastoin omaa kantaansa. Siitä pitäisi päästä eroon. Se ei ole kuitenkaan mielestäni median syytä.
Olen samaa mieltä siitä, että Venäjällä meno on äitynyt jo hurjaksi. Siihen verrattuna Suomi on lintukoto - vielä. Toisaalta Venäjällä tilanne on muuttunut tuollaiseksi Putinin valtaantulon jälkeen. Silloinhan alkoi "kovempi" aika. Sen lähtölaukaus oli lukuisia ihmisiä tappaneet pommiräjähdykset, joista syytettiin tsetseenejä. Siitä saatiin syy sotaan ja siitä lähtien alkoi kehitys kohti nykymuotoista dikatuuria. Useat venäläisetkin uskovat, että sodan syyksi mainitut kerrostalojen räjäytykset olivat Putinin ja KGB:n organisoimia. Mainilan laukausten viitoittamalla tiellä.
Siitä huolimatta Suomen media on korruptoitunut ja vaaraksi demokratialle. Ei Venäjä kelpaa minkäänlaiseksi vertailukohdaksi demokraattiselle maalle. Kyllä vertailukohtia pitää hakea muualta.
Olli Pusa kirjoittelee:
"Kun Siikala ei kyennyt kantojaan perustelemaan, hän laittoi minulle eston kirjoittaa blogehinsa. Minusta Uuden Suomen kannattaisi kehittää toiminto, jossa kirjoittajat voisivat esitellä saamansa estot."
Mikä ihmeen erillinen toiminto siihen nyt vielä tarvittaisiin? Täällähän näyttää olevan jo vakiintunut talon tapa blogata aiheesta erikseen ja valittaa siitä, minne ja keltä kulloinkin on estot saanut.
Pusalle pisteet siitä, että tässä kirjoituksessa nyt sentään käsiteltiin enemmän muita asioita kuin Siikalaa.
Kun nyt kerran suoraan kysyit, niin tietääkseni en vaikuttanut millään tavalla Siikalan ja sinun keskinäisiin väleihin. Eli osallistumiseni ei siis tietenkään ollut minkäänlainen.
Mitä tekstin muuhun osuuteen tulee, niin mitäpä tässä sen enempiä kommentoimaan. Ehkäpä liioittelet asioita joiltain osin, vaikka kyseessä onkin kaiketi myös muista länsimaista tuttu ilmiö. Maailma nyt tapaa olla tuonsorttinen. Ja no, toisaalta tässä palvelussahan on tapana raapustella provokatiivisesti, niin että siitäpä vaan.
Toimittajien epäpätevyyden, laiskuuden ja heikon koulutustason unohdit.
Siikala on oma tarinansa. Minusta hän on lähinnä orimattilalainen hevoskauppias. En tarkoittanut häntä.
Varmaan pitää paikkansa, että laajemminkin länsimaissa median rooli on muuttunut ja sen "yhteiskunnallinen tehtävä" on pelkkää fraseologiaa. Mutta on monissa maissa merkittävääkin kriittistä mediaa, vaikka hömppä tulviikin joka paikassa. Suomessa kriittistä keskustelua on kovin vähän. Mikä syynä? Pieni maa, pienet kuviot? Politiikan, liike-elämän ja median yhteenkietoutuminen? Vanha neukkuajalta periytyvä sensuurin ja itsesensuurin kulttuuri?
Onko tai tulisiko median olla riippumaton? Onko se edes mahdollista?
Itse näen asian niin, että koska median riippumattomuus on mahdotonta, ei siihen tulisi edes pyrkiä. Kaikki pyrkimykset _vaikuttaa_ riippumattomalta, ovat yleensä noloja peittely-yrityksiä. Ajatus siitä, että jokin media onnistuisi näyttämään riippumattomalta, on pelottava. Se tarkoittaisi sitä, että meitä on mahdollista vedättää. (no on meitä helppo vedättää muutenkin.)
Median riippuvuussuhde on lähes poikkeuksetta taloudellinen. (Yleisradion tapaus on osittainen poikkeus, mutta kyllä siinäkin on taustalla myös raha.) Selkeintä on riippuvuus on mainostajista. Linkki ei kuitenkaan ole aina viivasuora. Eivät mainostajat yleensä voi sanella suoraan journalistista sisältöä vaikkapa Hesarille tai Voima-lehdelle. Lehtien on kuitenkin säilytettävä linjansa tai tärkeät mainostajat kaikkoavat.
Median valitsema "linja" voi lähteä toimittajista, markkinoinnista tai sidosryhmästä. Toimittajista lähtevän linjan voisi ajatella olevan lähimpänä sitä mitä riippumattomuudella yleensä tarkoitetaan. Toimittajan henkilökohtainen "vakaumus" voidaan yrittää piilottaa, mutta siltikään se ei tarkoita että juttu tai julkaisu olisi puolueeton.
Olen samaa mieltä. Median riippumattomuus on monella tapaa mahdotonkin asia. Tärkeää olisi, että media nimenomaan kertoo, mitä se edustaa eikä yritä toimia pimitetysti. Eihä kukaan moittinut entisaikojen puoluelehtien "puolueellisuutta". Nehän avoimesti kertoivat, mitä linjaa ajoivat.
Parempi tulos saavutetaan, jos on erilaisia ja eri suuntiin vetäviä medioita. Ne valvoisivat toisiaan ja kilpailisivat keskenään. Jos joku jää kiinni pimittämisestä tai asioiden kaunistelusta, kilpailijat iskisivät heti. Nyt tuollaiset "erilaista" totuutta kertovat mediat ovat aika marginaalisia. Median näkyvyys on valtamedioilla ja margiaalissa olevat leimataan usein hörhöiksi. Ja joskus ne itsekin käyttäytyvät maineensa ansaitakseen.
Todellinen demokratian vaara piitee minusta siinä, että politiikka, liike-elämä ja media ovat kietoutuneet umpisolmuksi, josta ei voi sanoa kuka valvoo ketäkin.
"Todellinen demokratian vaara piitee minusta siinä, että politiikka, liike-elämä ja media ovat kietoutuneet umpisolmuksi, josta ei voi sanoa kuka valvoo ketäkin."
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Jos ei ymmärrä miten homma toimii, onko vika siinä joka yrittää ymmärtää vai siinä joka hommia hoitelee? Mikä on se valistuneisuuden minimitaso, jota kansalaisilta tulisi edellyttää? Peruskoulu? Entäpä ne jotka ovat käyneet koulunsa vuosikymmeniä sitten? Kuinka kansalaisen kykyä ymmärtää maailmanmenoa tulisi pitää ajantasalla? Politiikasta ja taloudesta saa tietoa mediasta, mutta mistä saa medialukutaitoa ylläpitävää koulutusta?
Hyvä kommentti. Kyllähän kansalaisiltakin voi vaatia aloitteellisuutta. Ei kuitenkaan ihmiset pelkästään Big Brotheria seuraa. Monilla aika ja voimat riittävät vain valtamedian seuraamiseen. Jos se tuottaa tolkuttoman vinon kuvan asioista, vaikea siinä on muodostaa toisenlaista kuvaa asioista. Harvalla riittää aikaa, mielenkiintoa ja kielitaitoakaan seurata esimerkiksi netistä kansainvälistä uutisointia. Sitä on toki halukkaille tarjolla.
Sitten toinen ongelma kansalaisten kannalta on, miten vaikuttaa asiaan? Ennen vaaleja kokoomus ja keskusta ajoivat tukipaketteja. Esimerkiksi , demarit, persut ja vassarit olivat kriittisiä. Sitten oli jytkyvaalit ja mitä tapahtui? Demarit menivät hallitukseen tukipaketteja kannattamaan, samoin vassarit. Vähän verukkeita "takuuksista" ja "sijoittajavastuusta", jotka molemmat on jo naurettu historian lehdille. Keskusta joutui oppositioon ja alkoi kritisoida eurotukia.
Siis vaaleilla ei ollut mitään vaikutusta politiikan sisältöön. Puolueet vaihtuivat, fraasit uusiutuivat ja kaikki jatkui kuin ennallaan. Ainoa häirikkö oli persut, jotka pitivät kiinni tukipakettien vastustamisesta. Silloin ne olivat vastuuta pakoilevia ja saivat median kimppuunsa. Kyllä tuollainen joko turhauttaa ihmisiä tai sitten se ravoistuttaa ja aiheuttaa rajuja kannatusmuutoksia. Saa nähdä kumpi toteutuu?
Jakaisin mediatodellisuuden tässä yhteydessä kolmeen pääalueeseen:
A) kriittinen tutkiva journalismi
B) raportoiva papukaijamainen journalismi, joka toistaa ilman kritiikkiä valtaa pitävien ajatuksia/päätöksiä/väittämiä
C) hömppä.
Kuvaus näistä:
A) Kriittinen tutkiva journalismi
Kriittistä tutkivaa journalismia on hyvin vähän, lähinnä joissakin television ajankohtaisohjelmissa. Tätä tarvittaisiin paljon enemmän. Sanomalehdistö harrastaa tätä hyvin hyvin niukasti, harvana kunniakkaana poikkeuksena Taloussanomat.
B) Raportoiva papukaijamainen journalismi
Raportoivaa papukaijamaista journalismia on puolestaan 98 % kaikesta ei-hömpästä ja tämä osa-alue on sekä hyvin vaarallista että tunnusomaista lehdistölle ja tv-uutisille.
Raportoivalla papukaijamaisuudella toistetaan kritiikittä eliitin viestiä suurille joukoille ja luodaan illuusio välitetyn viestin totuudellisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta.
Kun muistetaan, että eliitin jäseniksi pääsee ja valikoidaan vain sen agendan hyväksyviä toimijoita, on eliitti maailmankatsomukseltaan yksi iso monoliitti. Tästä seuraa se, että Tappurainen toimii Tuppuraisen takuuhenkilönä.
Esimerkki 1:
Milloin Suomen Pankin johtajaksi muka valittaisiin henkilö, joka pitää euroa surkeana projektina ja vaatii eroa siitä?
Esimerkki 2:
Kun Ylen tv-uutiset saa pääministeriltä euroa ylistävän lausunnon, tukee Suomen Pankin pääjohtaja varauksetta tätä näkemystä omassa insertissään.
Räikeimmillään tämä eliitin agendaan sulautuminen näkyy Vasemmistoliiton itselleen ostamalla hallituspaikalla. Nyt vasurit kilvan puolustelevat sitä että keskieurooppalaiset pankit pitää päästää vastuistaan ja maksattaa ne suomalaisilla veronmaksajilla.
C) Hömppä
Hömppä on harmitonta ja helposti tunnistettavaa, siitä ei kannata olla huolissaan.
Ihan hyvä analyysi. Tutkivaa journalismia on vähän, mutta syytä on vaikea sanoa. Voi johtua kalleudesta, koska sellaisessa toimittaja joutuu uhraamaan aika paljon aikaa selvittelyyn. Toinen syy voi olla, että sellaista ei halutakaan...
Tyypin kaksi media muovaa ihmisten kuvan. Se on vääjäämättä aika pinnallista. Se voisi kuitenkin olla monipuolista, jos se kuulisi asioita monipuolisesti eri lähteistä: asioiden kannattajilta ja vastustajilta. Se estäisi yhden totuuden kaltaiset manipulaatiot, kun ihmiset tiedostaisivat, että asioihin on monta näkökulmaa ja useampia vaihtoehtoja. Nyt media tuottaa aina yhden totuuden ideaa. Ja tietenkin arvaa kenen totuus se on.
Hömppääkin tarvitaan, jotta ihmiset jaksavat karussa maailmassa.
"Sitten toinen ongelma kansalaisten kannalta on, miten vaikuttaa asiaan? Ennen vaaleja kokoomus ja keskusta ajoivat tukipaketteja. Esimerkiksi , demarit, persut ja vassarit olivat kriittisiä. Sitten oli jytkyvaalit ja mitä tapahtui? Demarit menivät hallitukseen tukipaketteja kannattamaan, samoin vassarit. Vähän verukkeita "takuuksista" ja "sijoittajavastuusta", jotka molemmat on jo naurettu historian lehdille. Keskusta joutui oppositioon ja alkoi kritisoida eurotukia."
Tässähän se ongelma piileekin, kun meistä kaikista tuntuu siltä, että vaikka mitä tapahtuisi, niin kuitenkaan mikään ei muutu ja juuri tämän takia sille ei myöskään mitään tehdä, koska tämä tekemättömyys palvelee hyvin eli suorastaan erinomaisesti vallassaolijoiden tarpeita. Lisätään vaan lisää big brothereitä ja muita putouksia niin kukaan ei vaivaudu itsenäiseen ajatteluun, kuten Kallinen aikoinaan sanoi "kansa nukkuu..."
Ja kansa tosiaanki nukkuu syvässä yltäkylläisyydessä..
Tuollaisen pelin loppu tulee silloin, kun ihmiset niin oikeasti haluavat ja sille löytyy kanava. Kyllähän ihmiset aika paljon sietävät, jos talodellisesti menee kohtuullisesti. Mutta kun kurjuus iskee, arveluttavalla pohjalla toimiva hallinto on pian vaikeuksissa. Ilmassa on selvästi hermostuneisuutta ja sitä taitaa selittää se, että ymmärretään talouden ajautuvat vaikeuksiin. Kun kaikki tuo kurjuus muuttuu eurokorkojen heilahtelusta työttömyydeksi, leipäjonoiksi ym. kriiikki voimistuu.
Vanha tapa tyytymättämyyden puskurointiin on ollut kierrättää puolueita hallitusvastuussa. Nyt tuo kuvio on vaikeuksissa ja yksi iso syy on persujen nousu. He eivät lähteneet kuvioon mukaan vaan pitäytyivät aikaisemmissa linjoissaan. Eurotukipaketit hyväksymällä olisivat päässeet vallan piireihin ja muuttuneet osaksi koneistoa. Saa nähdä kauanko maltti kestää olla lähtemättä peliin mukaan. Jos kestää, näemme yhä suurempaa hermostuneisuutta ja yrityksiä hajottaa persut. Jos maltti ei kestä, vaan korruptoituvat, ihmisillä on edessään uuden muutosvaihtoehdon etsiminen. Silloin on vaarana, ettei sitä löydetä ja jotkut hakevat ratkaisuja ulkoparlamentaarista tavoista.
Hyvä Olli!
Ensimmäinen tämän palstan "älyköistä" joka rikkoi hiljaisuuden,liekö syynä turhautuminen?
Onko joku muu valmis..kuitenkin muistuttaisin,että Antti Pesonen on koittanut tätä sanoa jo pitkään.
Ei tähän asiaan ole kenelläkään tekijänoikeutta. Toivottavasti muitakin aihe kiinnostaa. Ei tässä syynä ole turhautuminen vaan huoli.
Edessä on näkyvissä vakava taloudellinen kriisi kun lama iskee ja eurotukipaketit lankeavat maksuun. Veikkaan, että kun totuus paljastuu, Suomessa on paljon raivostuneita ja pettyneitä ihmisiä. Mitä pitempään heitä pidetään pimennossa, sitä suurempi raivo syntyy. Ja tärkeää on myös, että ihmisillä on kanavia, joita pitkin he voivat vaikuttaa.
Halonenkin totesi persujen vaalivoitosta, että on hyvä kun tyytymättämät voivat vaikuttaa demokraattisen yhteiskunnan rakenteiden kautta. Tämä lienee niitä harvoja asioita, joissa olen samaa mieltä Halosen kanssa. Jos sellaista kanavaa ei ole, tyytymättömyys purkautuu muuta kautta. Katsokaa Tunisiaa, Egyptiä, Libyaa, Syyriaa, Venäjää,...
Ollille
Vastasin sinulle kysymykseesi P-Korean perinnöllisestä monarkiasta Wahrmanin blogissa http://wahrman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91760-tuomioja-kukaan-ei-jaa-kai...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 78 kommenttia