*

OlliPusa

Eduskunta II – Satiiri veljeskunnista

Syyskuun lopulla oli Ryhmäteatterin uuden Eduskunta II näytelmän ensi-ilta. Kun näytelmän teemana on eläkejärjestelmä, oli tietenkin jo ammatillisen kiinnostuksenkin vuoksi mentävä katsomaan esitys.

 

Eduskunta-näytelmät eivät edusta tavallista näytelmää tyyliin Nummisuutarit. Ne ovat dokumenttiteatteria, jossa näyttämöllä esitettävät kommentit perustuvat eduskunnan pöytäkirjoihin, poliisikuulustelupöytäkirjoihin, median uutisiin tai tekijöiden syväkurkkujen lausuntoihin.Dokumentaarisuutta tuo myös se, kun näyttämölle heijastetaan videopätkiä tai salissa kuuluu ääninauhoituksia puhelinkeskusteluista.

 

Teemana työeläkejärjestelmän ympärille muodostunut hyvä veli verkosto on minulle tuttu jo kaukaa. Puolitoista vuotta sitten kirjoitin teemasta nettikirjan Renkien kaappaus (www.pusa.fi). Siinä yritin muodostaa laajempaa kuvaa hyvä veli verkostosta. Sitten verkosto on esiintynyt ahkerasti julkisuudessa arveluttavissa asiayhteyksissä. Olettaisin, että sekä kirjani että nämä tapahtumat ovat ehkä olleet inspiroimassa tekijöitä.

 

Näytelmän tekijöiden taustatyön laajuus on kuitenkin häkellyttävää. Minunkin esille nostamistani teemoista he ovat kaivaneet esiin piirteitä, jotka ovat minulle uusia. Perusteellisuus ja dokumenttipohjaisuus luovat asioille niiden uskottavuuden. Toisaalta raskas asia on saatu esitettyä paikoins uorastaan hervottoman hauskalla tavalla.

 

Teemoja käsitellään virallisten pelureiden osalta avoimesti nimeltä mainiten. Kerrotaan, kuinka Matti Vuoria on Kari Stadighin esimies ja samalla Stadigh Vuorian esimies. Yleisöllä on hauskaa, kun lavalle heijastetaan Matti Vuorian kieltämättä sekavaa selitystä asialle TV-ohjelma MOT:ssa. Samankaltainen esimies-alainen-esimies suhde on myös asuntokauppiailla Mika Vehviläinen ja Harri Sailas.

 

Varsin suorasukaisesti kuvataan myös, millaiset välit ovat hyvä veli verkoston ay-edustajilla ja työnantajan edustajilla. Vuosien toiminta samoissa pienissä piireissä on tehnyt heistä henkilökohtaisia kavereita, jotka ovat tarvittaessa yhdessä puolustamassa omaa hiekkalaatikkoaan ulkopuolisilta.  Ilmiselvästi entinen pitkäaikainen SAK:npuheenjohtaja Lauri Ihalainen, ei ole ollut ohjelman tekijöiden suosiossa. Luokkavihollinen taisi olla termi, jolla häntä näytelmässä luonnehdittiin.

 

Näytelmässä on kohtaus, joka perustuu Finnairin ja Ilmarisen kohukauppojen poliisikuulustelupöytäkirjoihin. Kohtauksesta saa havainnollisen kuvan vastuun kantamisesta. Mitä muistivatkaan Christoffer Taxell ja Harri Sailas noissa poliisikuulusteluissa?

 

Poliitikoista kuva ei ole mitenkään imarteleva. Onneksi se on tasapuolisen piruileva. Näytelmästä käy ilmi, kuinka poliitikot ovat asioista pihalla kuin lumiukot. Todelliset asiat on piilotettu heiltä monimutkaisten kaavojen ja asiantuntijaslangin taakse. Poliitikot ovat puhuvia päitä. jotka hokevat omia fraasejaan muualta annettujen ohjeiden mukaan.

 

Hyvä esimerkki tekijöiden selvittelytyön perusteellisuudesta on keväällä paljon esillä ollut miljardikaappaus.  Siinä työeläkeyhtiöt siirtävät miljardeja pienyrityksiltä liikaa perittyjä työkyvyttömyysmaksuja pääomiinsa.Itsekin kirjoitin siitä useammassa blogissa.

 

Taustalla oli asiaa koskevaa lakia käsiteltäessä eduskunnan valiokuntavaiheessa herännyt keskustelu ns. tasoitusvastuusta (nimeä on useita kertoja muutettu ilmeisesti sekoittamismielessä). Sillä varaudutaan siihen, että eläkemaksu ja eläkemeno eivät ole yhtä suuria. Jos maksu on suurempi kuin meno, ylijäämä parkkeerataan varaukseen ja jos käy päinvastoin, vaje otetaan varauksesta. Tämä varaus on tarkoitettu ainoastaan vakuutusriskien tasoittamiseen.

 

Eduskunnalle ei lakiesityksen yhteydessä juurikaan toimitettu asiaa koskevaa aineistoa, mutta käsittelyn kuluessa kävi ilmi, että pienyrityksiltä oli kerätty työkyvyttömyysmenoa varten varausta 1,6 miljardia. Vuotuinen meno on 300-400 miljoonaa euroa ja se on vaihdellut vuodesta toiseen muutaman kymmenen miljoonaa. Siis riskiin nähden varaus on järjettömän suuri. 100-150 miljoonaa olisi aivan riittävä.

 

Vuodesta 2006 alkaen työeläkeyhtiöt lupasivat palauttaa liikaa perityt maksut pienyrityksille. Työeläkeyhtiöt ja sosiaali- ja terveysministeriö väittivät, että niin olikin tehty. Mutta asiassa paljastui
eduskuntavaiheessa kummallisia piirteitä. Vuonna 2006 pienyrityksille piti palauttaa liikaa perittyä maksua 0,6% palkoista. Mutta samalla perittävää maksua nostettiin 0,7% palkoista eli enemmän. Todellisuudessa varausta ei palautettukaan ja sen määrä kasvoi entisestään. Palauttaminen olikin bluffia.

 

Ja eduskunnassa keväällä oli käsittelyssä laki, jonka avulla nuo rahat kaapattiin vakuutusyhtiöiden pääomiin. Laki vietiin läpi hallituksen ryhmäkurilla, mutta ilmaan jäi leijumaan kansanedustajien vaatimus liíkaa perittyjen rahojen palauttamisesta pienyrityksille.

 

Seuraava episodi kuvaa Ryhmäteatterin selvitystyön perusteellisuutta. He olivat, ilmeisesti useamman tinkaamiskierroksen jälkeen, saaneet Eläketurvakeskukselta lukusarjan. joka kuvasi euroina pienyritysten työkyvyttömyysmenoa viime vuosilta. Käsikirjoitusryhmä oli myös vaatinut saada vastaavalta ajalta sarjan pienyritysten tasoitusvastuun kehityksestä. Siis tuon varauksen, jonka liikaperinnän työeläkeyhtiöt olivat väittäneet palauttaneensa. Siitä lukusarjasta olisi tapahtumien kulku käynyt ilmi. Tämän tiedon luovuttamisesta Eläketurvakeskus kieltäytyi.

 

Ryhmäteatterin tiimi pyysi minulta vakuutusmatemaatikkona arvioita saamastaan lukusarjasta. Siitä saattoi havaita joitakin asioita. Vuoteen 2005 asti työkyvyttömyysmenon kehitys oli ollut varsin tasaista, vuotuinen vaihtelu jotakin kymmeniä miljoonia euroja. Mutta vuodesta 2006 alkaen työkyvyttömyysmeno oli alkanut heilahdella huomattavasti enemmän. Siihenkin nähden 1,6 miljardin tasoitusvastuu oli tasoltaan järjettömän suuri, mutta mistä tällainen kasvanut vaihtelu oli tullut?

 

Ensiksi tarkistin myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrät. Niissä ei esiintynyt mitään sellaista vaihtelua, joka oli työkyvyttömyysmenossa. Siis vaihtelu ei voinut johtua todellisista
työkyvyttömyystapauksista. Asian lisäselvittämiseksi oli kaivauduttava työeläkeyhtiöiden laskuperusteisiin. Ne löytyvät Eläketurvakeskuksen nettisivuilta kohdasta:

http://www.etk.fi/fi/service/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t/1337/ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6t

Ja sieltä erityisperusteet.

 

Näitä perusteita tutkimalla selvisi, mistä vaihtelu johtui. Työkyvyttömyysmenoon laskettiin kaksi varausta. Toinen tunnetaan nimellä tuntemattomien varaus ja se on summittainen varaus, joka on tehty jo toteutuneiden mutta ei vielä tiedossa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden varalta. Toinen varaus on ns. työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu. Kun suomalainen käytäntö rahastoida työkyvyttömyyseläkkeen varat eläkkeen alkuhetkellä oli muodostumassa ongelmaksi kansainvälisissä kirjanpitokäytännöissä, alettiin kerätä summittaista työkyvyttömyysvarausta vielä työsuhteessa olevilta. Työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuun määräytyminen on kuvattu esimerkiksi vuoden 2010 laskuperusteiden kohdassa 5.2.1.2 kaavassa (30) ja lukuarvoja on määritelty mm. liitteissä 1.2 ja 2.6. Tuntemattomien varaus on kuvattu samojen perusteiden kohdassa 5.3.1.2 kaavassa (50) ja lukuarvoja on annettu liitteissä 1.2 ja 2.1.

 

Kun näitä lukuarvoja jäljitti vuodesta 2006 alkaen, muodostui selkeä kuva, kuinka pienyritysten tasoitusvastuun kanssa oli pelattu. Vuonna 2006 palautettiin siis laskennallisesti 0,6% palkoista työkyvyttömyyseläkkeen liikaa perittyä maksua pienyrityksille. Samalla kuitenkin manipuloitiin maksuja niin, että tariffi nousi 0,7% palkoista. Samalla muokattiin myös kaavojen lukuarvoja siten, että tuntemattomien varaus ja työkyvyttömyyseläkkeen vakuutusmaksuvastuu kasvoivat. Tasoitusvastuun kasvu kyllä pysähtyi ja nämä varaukset kasvoivat voimakkaasti. Summa oli satoja miljoonia.

 

Sitten päästään vuoteen 2010. Silloin oli jo linjattu, että tasoitusvastuu siirretään vakuutusyhtiöiden pääomiin. Silloin taas manipuloitiin kaavojen kertoimia, nyt niin että varaukset pienenivät.
Vapautunut raha näkyi vakuutusyhtiöiden työkyvyttömyysliikkeen ylijäämän kasvuna. Perusteiden mukaan tuo ylijäämä siirrettiin – tasoitusvastuuseen. Taas summa lasketaan sadoissa miljoonissa.

 

Eli tiivistetysti. Vuonna 2006 ei rahaa todellisuudessa palautettu pienyrityksille. Irtonainen raha piilotettiin kaavojen lukuja muokkaamalla muutamaksi vuodeksi näihin varauksiin. Vuonna 2010 noita varauksia purettiin ja vapautuneet rahat siirrettiin tasoitusvastuuseen ja sitä kautta vakuutusyhtiöiden pääomiin. Varausten kasvattaminen 2006 näkyi Ryhmäteatterin saamissa Eläketurvakeskuksen eläkemenon lukusarjoissa menojen voimakkaana kasvuna ja varausten purkaminen 2010 näkyi menojen romahtamisena. Siis menojen heilahtelu johtui näistä varausten siirroista.

 

Toki ongelmana on se, että tällaiset laskuperusteissa tehtävät hallinnolliset varausten järjestelyt eivät periaatteessa ole tasoitusvastuulla katettavaa vakuutusliikettä. Ja toisaalta tällaiset temput
varausten muutoksilla eivät ole olleet yleensä hyväksyttäviä. Esimerkiksi verottajan mielestä ne ovat todellisuudessa verosuunnittelun osia ja siihen ei kokonaan verotuksesta vapautettua eläkerahastointia saisi käyttää. Asiaa ei vain kukaan valvo, koska sosiaali- ja terveysministeriön ja finanssivalvonnan edustaja on mukana perusteita miettivässä ryhmässä ja muut viranomaiset eivät
asioita ymmärrä. Tämä myös selittää, miksi ryhmäteatterille ei suostuttu antamaan pienyritysten tasoitusvastuun kehittymistä kuvaavaa lukusarjaa.

 

Asia on vieläkin varsin ajankohtainen. Parhaillaan keskustellaan vuoden 2013 työeläkemaksusta. Yksi merkittävä osa maksua koskevista riidoista on tuo tasoitusvastuun palauttaminen. Asiasta nousi
keväällä eduskunnassa ja julkisuudessa niin iso kohu, että jotakin pitää tehdä. Eihän eläkeyhtiöt likaa perittyä 1,5 miljardia halua palauttaa, mutta jokin symbolinen summa lienee pakko palauttaa jo eduskunnan kasvojen säilyttämiseksi. Ehkä joitakin satoja miljoonia. Parhaillaan yritetään työryhmässä keksiä perusteita sille, jotta mahdollisimman vähän varausta tarvitsisi palauttaa.

 

Syntyneen julkisen kohun vuoksi on työnantajajärjestöille vaikeaa vastustaa aiheetta perittyjen varojen palauttamista pienyrityksille. Niinpä on turvauduttu työeläkejärjestelmässä tyypilliseen ratkaisuun: työnantajat ovat ulkoistaneet vastustamisen ay-johtajille. Tämä työeläkejärjestelmän kummajainen, jossa työmarkkinatahot pyytävät toisiltaan virka-apua, kun itse eivät voi kasvojaan
menettämättä vastustaa jotakin, on aina jaksanut hämmentää. Turhaan ei näytelmä hehkuta osapuolten henkilökohtaisia kaveruuksia ja suhteiden luottamuksellisuutta.

 

Tämä ehkä raskas esimerkki kuvaa minusta hyvin sitä perusteellisuutta, jolla dokumenttiteatteri toimii. Tuostakin selvittelystä näyttämöllä näkyy vain pieni hipaisu.

 

Tekijöiden taitoa kuvaa se, että raskaatkin asiat saadaan esitettyä hauskalla tavalla. Eduskunnan vaatimuksesta on asetettu ryhmä vakuutusyhtiöiden virkailijoita, joka selvittää pitääkö vakuutusyhtiöiden
palauttaa liikaa perimänsä maksut. Käsikirjoitustiimi oli soittanut asiasta tietävälle sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehelle ja kysynyt keitä ryhmään kuului. Keskustelu oli nauhoitettu. Jääköön tässä kertomatta, millaisen vastauksen kysymykseensä teatteriryhmä sai. Yleisöä se ainakin viihdytti naurunremakkaan asti.

 

En ala yksityiskohtaisemmin selvittelemään näytelmän juonta. Jokainen tulkitkoon itse, onko se teatteria, dokumenttiteatteria vai tutkivaa journalismia. Hauskalla tavalla saadaan kerrottua muuten vaikeat asiat ja avattua veljeskuntien Suomen toimintatavat ymmärrettävään muotoon.

 

Suosittelen näytelmän katsomista. Sen jälkeen saattaa nähdä asiat uudenlaisessa valossa. Näytelmä jatkuu Ryhmäteatterissa vielä kuukauden ja kuulopuheiden mukaan voi jatkua muualla, mutta ehkä eri tekijöiden toimesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Jari Jakonen

Eduskunta II -esityksessä journalismilla – ja sitä myöten demokratialla – on väliä. Esitys on nauruhermoihin monta kertaa iskevä, vetoavasti näytelty satiiri, jonka viihdyttävästä imusta palaa kotiin taas vähän valpastuneempana ja kaikesta huolimatta vähemmän kyynisenä.

Eduskunta II antaa taustatietoa, syventää detaljeja ja näyttää syy-seuraus-suhteita siten, että äkkiä onkin taas edes jollain lailla kartalla siitä, mitä todella tapahtuu.

Työryhmä on käynyt kiinni suureen rahaan: työeläkejärjestelmään ja eläkejärjestelmän rahoista päättäviin tahoihin. Eläkerahojen seuraamisen myötä paljastuu se pieni klubi, jossa asioista päätetään.

Suomi on korporaatioiden maa, sanoo esityksen tärkein syväkurkku Bruno (Robin Svartström), jota Susanna Kuparinen (Noora Dadu) haastattelee esityksen kuluessa monta kertaa. Bruno on itsekin isokenkäinen ja avoimesti korruptiolounaita, konsertteja ja muuta luksusta nauttiva vallankäyttäjä.

Esityksen dramaturgiassa kuljetaan rakenteiden ja yksittäisten ihmisten välillä. Katse tarkentuu kohti niitä yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat kahmineet paljon valtaa ja jakavat sitä pienessä piirissä toisilleen. Metsästysseuroissa ja kabineteissa lujitetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Lainsäädäntöä kierretään niin paljon kuin se on mahdollista. Koplausepäilyt ovat suuret, näyttöjäkin riittää, mutta tuomiota ei tule. Kukaan ei muista mitään: Finnairin Christoffer Taxelliin (Karvonen) iskee paha dementia, jopa Altzheimer.

Vasemmistoliiton Erkki Virtanen (Karvonen) puolustaa näyttämöllä työeläkejärjestelmää – ja samalla herrakerhoa – maireasti. Kuparinen valittaa näyttämöllä sitä, että herrakerhoissahan onkin kyse pahimman luokan kommunismista. Reilu kilpailu on näistä vallan linnakkeista kaukana. Esimerkiksi vasemmistolla on kuitenkin nykyisessä systeemissä enemmän valtaa eläkevaroihin kuin sellaisessa järjestelmässä, jossa eduskunnalla olisi suurempi rooli.

Jos Eduskunta I näytti, millaista päättelyä ja luovuutta journalismi vaatii – ja samalla toki näytti niiden vaaroja – avaa Eduskunta II jälleen myös toimittajien työtä. Kuparisen hahmon kautta tuodaan esiin, miten helppoa toimittajan on päästää itsensä helpolla. Kuparinen alkaa kosteassa seminaarissa viihtyä niiden kanssa, joita hänen pitäisi vahtia.

---

Maria Säkö kirjoittaa Ryhmäteatterin Eduskunta II esityksestä http://www.skenet.fi/artikkeli/12/10/eduskunta-ii paikassa

Olli Pusa

Minulle on ongelmallista luokitella itselleni mistä esityksessä pohjimmiltaan oli kyse: teatterista vai tutkivasta journalismista. Siinä on aineksia molemmista.

Minuun teki vaikutuksen se perusteellisuus, jolla käsikirjoitustiimi paneutui asioihin ja penkoi salaisuuksia esiin, yritti ymmärtää sekavaa aihetta.

Se, että laitoin tämän puheenvuoron puolelle enkä vapaavuoroon, on tavallaan tunnustus asiohin ja faktoihin paneutumiseen. Teatteri on tässä keino saada viesti välitettyä niin, että katsoja jaksaa katsoa ja viihtyykin.

En ole teatterin asiantuntija, mutta minusta teatterilla on joskus menneisyydessä ollut tällainen rooli yhtyeiskunnassa?

Kari Ahlava

Kuulostaa lupaavalta. Olisiko nyt jokin uusheränneisyys medioissa odotettavissa ... sen ainoan tehtävän hoitamiseksi, mikä on siis .. tuota .. vallan vahtikoiran rooli?

Olli Pusa

Suomen ummehtunut ilmapiiri on paljolti median laiskuuden tulosta. Esimerkiksi miljardikaappauksesta on aika vähän ollut juttuja asian merkitykseen nähden. Joitakin toki.

Mutta harva media on paneutunut esimerkiksi tuohon aiheeseen yhtä perusteellisesti kuin teatteri. Se ei ole kovin imartelevaa medialle. Se lyödään omassa lajissaan.

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #7

Mitähän ne JSN:ssä tehnevät, onko siellä koskaan mitään sen tapaista itsekritiikkiä kuin esim. CNN:n Reliable Sources, missä julkisesti - tosin amerikkalaiseen tapaan melko pinnallisesti - mutta kuitenkin siis mediaväki keskustelee omista reaktioistaan julkisesti joka sunnuntai?

Mutta teatteri voi olla parempikin paikka kritiikille kuin mikään JSN. Valtaahan mediaväki käyttää paljonkin. Ja viihteellisyys on tärkeä tekijä näissä julkistamisasioissa.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #11

Suomessa merkittävimmillä mediataloilla on eri kautta rakennettu kytkös suuriin työeläkeyhtiöihin. Siksi niiden johto on kuin näytelmässä ohjaaja Kuparinen eli mukana vauhdikkaassa ja kosteassa menossa.

Missä Suomenssa olisi edes kriittistä journalismia, joka tarttuisi aiheeseen. Ilmeisesti vain muutamat toimittajat tajuavat, mistä tässä pelissä on kyse.

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #12

Mediatalot tarvitsevat sponsoreitaan, ei sieltä tällaisiin asioihin ole odotettavissa mitään kritiikkiä.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #15

Ja mediatalojen johtajat ovat tervetulleita istuskelemaan työeläkeyhtiöiden hallituksissa ja muuallakin hyvä veli verkoston riennoissa.

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #17

Vahtimista riittäisi kyllä. Katse etsiytyy YLEen, kun ei noihin kaupallisiin ole aihetta uskoa. Vai lienevätkö YLEnkin väki siellä hallituksissa hillumassa. Kai niissäkin voisi jotain asiaa ajaa, kun siellä on.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #19

Ylen porukka ei ole noissa hyvä veli kerhoissa mukana. Yleensä yritysjohto on päässyt piireihin lopettamalla firman oman eläkesäätiön ja siirtämällä vakuutukset Ilmariseen tai Varmaan. Sellaisen diilin on kyllä tehnyt useammankin valtion yhtiön johto.

Yle ei ole noin tehnyt. Sen eläkesäätiö on tainnut olla aika kannattava ja sen vuoksi eläkemaksu on pysynyt matalampana kuin vakutusyhtiöissä on.

Mutta varmaan Ylen johdolla on kovat poliittiset paineet. Ylehän on periaatteessa eduskunnan valvoma yhtiö.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #12

Kiitos hyvästä "teatteriarvostelusta".
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mediataloilla voi olla kytkös myös korkeakouluihin, minkä vuoksi po. media ei kykene enää tarkastelemaan kriittisesti esim. yliopistojen sisäistä tai välistä korruptiota.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #20

Pienessä maassa tuollaisesta esteellisyydestä tulee helposti ongelma ihan normaalistikin. Mutta työeläkeyhtiöiden hyvä veli verkosto on niin ongelmallinen, että sellaiseen Suomella ei ole varaa.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #20

Ajatuksesi voi myös kääntää toisin. Periaatteessa yliopistot ja niiden tutkimus yhteiskunnan asioista voisi myös penkoa tuollaista hyvä veli verkoston toimintaa. Mutta eipä sellaista ole tehty. Ei sellaista kukaan rahoita ja ehkä yliopistoissa ei sellaista uskalleta tehdäkään.

Olli Pusa

Esimerkkinä kerroin työeläkeyhtiöiden miljardikaappauksesta. Siinä ne kaappaavat pääomiinsa pienyrityksiltä liikaa perimiään maksuja. Summat ovat miljardeja. Ja tuo tapahtuu Suomessa eduskunnan toimesta lainsäädännöllä. Eikä eduskunta edes laita lakiin vaatimusta, että aiheetta perityt rahat pitää palauttaa, minkä olisi kuvitellut olevan minimi.

Eduskunta jätti vakuutusyhtiöiden itsensä päätettäväksi palauttavatko ne aiheetta perimänsä rahat pienyrityksille. Summa vastaisi kymmenien tuhansien ihmisten palkkarahoja. Ja tuon asian päättäminen jätetään vakuutusyhtiöille, vaikka maksut ovat lakisääteisiä, ilman eri päätöstä ulosottokelpoisia ja lasketaan kansantalouden kirjanpidossa veroiksi.

Ja samalla keskustellaan siitä, onko muutaman kympin pysäköintimaksun kirjoittaminen merkittäväää julkisen vallan käyttöä?

. suvituuli

Televisioteatteri on taidettu jo lopettaa, mutta YLEllä lienee varoja nykyisen budjettirahoituksen turvin.

Kuvauksesta päätellen tämä olisi yksi pätkä, jonka voisi filmata. Näytettäisiin se sitten kulttuuri- tai MOT-ohjelmistossa.

Olli Pusa

Itse asiassa teatteri esittää pienen pätkän MOT-ohjelmasta.

Kyseessä on siis pääosin parin vakuutusyhtiön pyörittämä järjestelmä, jossa on rahastoituna 140 miljardia euroa. Vuosittain perittävät eläkemaksut ovat kymmeniä miljardeja. Maksut ovat ulosottokelpoisía ilman oikeuden päätöstä. Maksut määrää yksityiset vakuutusyhtiöt. Jos ne ovat perineet miljardeja liikaa maksuja, ei niiden tarvitse palauttaa maksuja, jollei huvita. Liikaa (eli siis laittomasti) perimänsä maksut ne voivat siirtää eduskunnan päätöksellä pääomiinsa. Kukaan ei todellisuudessa pysty valvomaan noita yhtiöitä ja niiden toimintaa.

Suomessa on kohkattu valtavasti siitä, että yksityiset parkkifirmat kirjoittavat muutaman kympin pysäköintimaksuja. Se on kuulemma merkittävää julkisen vallan käyttöä ja pitäsi siirtää viranomaisten hoidettavaksi. Mutta tämä ei ole niin merkittävää julkisen vallan käyttöä, että sen valvontaa ei kukaan oikeasti tee ja juuri kukaan sitä vaadi.

Siis pitäisikö Ylen penkoa asiaa? Tänä vuonna keväällä MOT sitä penkoi aika syvältä. Mutta aiheen tärkeyden vuoksi siinä olisi aihetta enempäänkin.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Yle:n tulisi hankkia ko. teoksen esitysoikeudet, ja näin voisimme kaikki tutustua esitykseen. Jostakin YLE Arenasta tms.

Ilmeisesti julkitulleet asianhaarat eivät ole päivänvalonkestäviä tms, koska asiasta on noussut "kohu". Itse asiasta en valitettavasti päässyt ns. jyvälle, mutta vakuuttavalta toki vaikutti. (tähän joku hymiö)

Olli Pusa

Mielenkiintoinen ajatus, että näytelmä esitettäisiin televisioteatterina. En tiedä onko joku sitä vastaan.

Eläkejärjestelmä on vaikea aihe. Se on tarkoituksella tehty vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Silloin kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä asioita riittävästi ja rahaa voi pyörittää mielensä mukaan piilossa katseilta.

Teknisiä "parametrejä" viilailemalla satoja miljoonia tai miljardeja voi ohjailla haluttuun taskunn.

Uskon, että kyseinen näytelmä onnistui monissa kohdissa avaamaan asiaa ja kertomaan ihmisille, miten homma toimii, tekemättä siitä puisevaa liturgiaa. Siti ei jouduttu tinkimään faktoista. Jos se teatterille onnistuu, miksi se ei onnistuisi mediassakin? Jos tahtoa riittää.

Olli Pusa

Jyvälle pääsyä voisi auttaa, jos luet nettikirjani Renkien kaappaus. Siinä yritetään kirjan muodossa kuvata hyvä veli verkoston toimintaperiaatteita. Sen voi ladata netistä osoitteesta www.pusa.fi. Ei maksa mitään muuta kuin oman vaivasi tutustua asiaan.

Olli Pusa

Havainnollistus siitä miten hyvä veli verkosto toimii ja miten kuvatut asiat liittyvät päivän uutisiin:

Aamun hesari kertoi, ilman minkäänlaista analyysia ja tutkivaa otetta, jumissa olevista eläkemaksuneuvotteluista (s. A6). Edellä kuvattu työkyvyttömyysmaksun liikaperintä on koskenut nimenomaan pienyrityksiä. Niiltä on kerätty 1,5 miljardia liikaa maksua. Suuyrtysten maksu perustui vuoteen 2005 asti todellisiin kuluihin. Sen jälkeen niiltäkin on kerätty hieman liikaa rahaa, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin pienyrityksiltä.

Nämä liikaa perityt rahat lasketaan ensi vuoden alusta työeläkeyhtiöiden pääomiin, kattamaan maailman kasinoilta tulleita tappioita. Siksi työeläkeyhtiöt eivät halua palauttaa liikaa perittyjä maksuja. Liikaa peritty merkitsee lakisääteisessä maksussa myös laittomasti perittyä. Tähän vakuutusyhtiöiden linjaan ovat sitoutuneet myös työeläkeyhtiöiden hallituksissa istuvat EK:n isokenkäiset ja SAK:n ja STTK:n johtoporras.

EK:lle pienyrityksiltä liikaa perityn maksun palautuksen vastustaminen on kiusallista, koska silloin tulisi liikaa esille se, että EK on suurten yritysten edunvalvontajärjestö. Pienyritykset ovat siellä vain koristeena. EK ei halua palauttaa pienyrityksille laittomasti perittyjä maksuja.

Asiaa hämärtääkseen EK nyt ilmeisesti vaatii (neuvottelutarjoukset kun ovat salaisia...), että maksua alennetaan pikkuisen kaikilta yrityksiltä. Silloin pienyrityksiltä liikaa peritty maksu jää pääosin palauttamatta. Joku tietysti voisi ihmetellä, kuinka liikaa perityn ja laittomasti palauttamatta jätetyn maksun palauttaminen voi olla joidenkin EK:n neuvottelijoiden tarjouksista riippuvainen? Periiaattessahan pitäisi kysyä, miksi viranomaiset ja oikeuslaitos eivät ole puuttuneet laittomuuteen?

SAK:n rooliksi on näytelmässä jäänyt vastustaa korotusta. Tunnetaan lukuisia tapauksia, joissa EK:sta on soitettu työntekijäjärjestöön ja pyydetty niitä vastustamaan jotakin asiaa, kun he itse eivät voi sitä tehdä. Turhaan ei näytelmä hehkuta työmarkkinaväen kaveruutta ja suhteiden luottamuksellisuutta.

Siis eläkemaksuneuvottelu on puhdas teatteriesitys. EK on vaativinaan, SAK ja STTK vastustavinaan palautusta. Lopputulos on jo niiden kaikkien tiedossa. Voisi veikata, että ay-liikkeen "vastustuksen" vuoksi merkittäviä palautuksia ei voi tehdä. Vaikka kyseessä on liikaa peritty lakisääteinen maksu, jonka palauttamatta jättäminen on laitonta. Ei työeläkeyhtiöillä ole oikeutta periä jollakin väärällä nimilapulla mielivaltaisia maksuja. Jotka maksut muuten lasketaan veroasteeseen.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

"Liikaa peritty merkitsee lakisääteisessä maksussa myös laittomasti perittyä."

Jatkossa ilmeisesti myös veronpalautukset jätetään maksamatta.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Suomesta kannattaa lähettää konsulttiapua Kreikkaan muuttamaan velat varallisuudeksi. Ajatusmaailma taitaa tässä kulkea niin, että mitä sitä rahoja palauttamaan, kun on kerran saatu kerättyä, sillä muutenhan jatkossa pitää taas korottaa maksuja. Isoille taloille sopii, että pienemmät maksaa.

Eläkejärjestelmän vaikeus ja tietojen pimittäminen on kyllä osoitus halusta yksinvaltaisesti hallinoida valtavaa rahasummaa. Kyllä tuon rahasumman siirtelyllä saadaan monta suuta tukittua.

Olli Pusa

Ja tuo rahakasa tuo vallan suomalaisessa elinkeinoelämässä. Ja poliitikot ovat noiden vallakäyttäjien juoksupoikia. Monet poliitikkojen kummalliset kotkotukset ovat lähtöisin tuosta piiristä, niille on vain keksitty vähän "ylevämpiä" selityksiä. Mistä luulet, että suomalaisten poliitikkojen järjetön toiminta esimerkiksi Kreikan tukemisessa on laitettu liikkeelle?

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

"Mistä luulet, että suomalaisten poliitikkojen järjetön toiminta esimerkiksi Kreikan tukemisessa on laitettu liikkeelle?"

En se ollut minä :)

Olli Pusa

Ei sitä epäilläkään. Mutta sylttytehdas saattaa tulla mainituksi tässäkin blogissa ;-)

Olli Pusa

Iltalehdessä näkyy olevan juttua miljardikaappauksesta. Linkki:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110716299594_u...

Siellä on myös sosiaali- ja terveysministeriön ylimatemaatikon haastattelu asiasta. Linkki tässä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110716299622_u...

Tuo haastattelu on hyvin mielenkiintoinen, kun sitä katsoo aktuaarin silmin. Kun haastattelulla on laajempaakin merkitystä, laitan sen tähän näkyville olennaisilta osin:

Ylimatemaatikko Mikko Kuusela vastasi kysymyksiin.

Mitä mieltä sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan kikkailusta, jota työkyvyttömyysmaksujen osalta on tehty?

"- Vuonna 2006 uudistui koko työkyvyttömyysmaksun tekniikka. Myös suurten työnantajien osalta tuli tarve tasoitusmäärään työkyvyttömyyden osalta ja ns. tariffimaksu tuli koskemaan myös suuria työnantajia (maksuluokkamalli). Työkyvyttömyysmaksu nostettiin (suurtyönantajat), mutta samalla annettiin tilapäinen alennus (pientyönantajat). Tällä tavoin pystyttiin pientyönantajien maksu asettamaan suurin piirtein samalle tasolle kuin vuonna 2005, jolloin se oli jo selvästi odotetun menon alapuolella. "

Siis maksu asetettiin tietoisesti samalle tasolle kuin 2005, jolloin päällä oli riita, että varausta ei palauteta. Se, että maksu on hieman pienempi kuin meno ei varausta pienennä, koska miljardivaraukselle kertyy korkoa. Tämä vastaus pitää kai tulkita ministeriön ilmoituksena siitä, että ei ollut aikomustakaan palauttaa varausta ja yhtiöt toimivat tässä ministeriön suostumuksella. Mitenhän tämä istuu yhteen niiden puheiden kanssa, joita ministeriön edustajat esittivät eduskunnan sosiaali- ja terveys- ja talousvaliokunnassa? Ei kovin hyvin.

Toinen kummastusta herättävä asia on se, että ministeriön edustaja, joka on laillisuusvalvojan asemassa, alkaa puolustella yhtiöiden ratkaisuja. Aivan kun hän ei olisikaan valvoja vaan yksi operaation suunnittelijoista.

Millä tavalla ministeriössä uskotaan verottajan suhtautuvan varauksilla tapahtuvaan kikkailuun?

"- Emme näe, että työkyvyttömyysmaksulla tai -varauksilla olisi kikkailtu. Kyse on ennen kaikkea ennustamisen vaikeudesta. Työkyvyttömyyseläkkeiden tapauksessa ennustamista vaikeuttaa vielä se, että työkyvyttömäksi tulemisen ja eläkkeen myöntämisen välillä voi olla huomattavan pitkä viive, jopa useita vuosia. Nykyisen tasoitusmäärän korkean tason taustalla on pääosin 90-luvun loppupuolella voimakkaasti alentunut työkyvyttömyysmeno (joka on jatkanut alenemistaan vielä 2000-luvulla), jolloin maksu ei pysynyt perässä."

Työkyvyttömyysmenon aleneminen on ollut tasaista, mutta aika hidasta. 1990 luvun aleneminen johtuu siitä, että yksilöllinen varhaiseläke lopetettiin. Jostakin syystä silloin menotkin alenivat....

Vaikea ymmärtää, miten ennustaminen tähän liittyy, koska maksu laaditaan joka vuosi. Eikä menossa ole tapahtunut mitään radikaalia muutosta, mitä meno on hiljalleen tasaisesti laskenut.

Ja miten näillä tapahtumilla perustellaan esimerkiksi sitä, että ylisuureksi kasvanutta varausta kasvatettiin lisää sadoilla miljoonilla vuonna 2010.

Eläkevastuun kattamiseksi tapahtuva rahastointi on vapautettu verosta. Mutta aikaisemmin viranomaisvalvojat ovat edellyttäneet, että tätä oikeutta ei saa käyttää verokikkailussa. Jos on hyvä vuosi ja tuloja paljon, ei ole teknisesti monimutkaista muuttaa vastuun laskentaa niin, että vastuu kasvaa ja rahat voidaan siirtää (veroitta) varaukseen. Ja jos on huono vuosi, ei ole vaikea laskea vastuuta pienemmäksi, jolloin rahaa vapautuu. Mutta tuollainen edestakainen temppuileminen on nimenomaan ollut kiellettyä. Mutta tässä tehtiin juuri niin ja haastattelun perusteella ministeriön edustajan tieten.

Mielenkiintoista on myös se, mikä lausunnosta puuttuu. Puuttuu se näkökulma, että kyseessä on lakisääteinen veroasteeseen laskettava maksu, joka voidaan ulosmitata ilman oikeuden päätöstä. Ja vakuutusyhtiöillä ei ole oikeutta periä aiheettomia maksuja edes "työkyvyttömyysmaksuksi" naamioituna. Jos liikaa on peritty, on ylijäämä palautettava. Mistähän ministeriöön on syntynyt sellainen käsitys, että laittomasti perityn maksun palauttaminen on työmarkkinamiesten päätösvallassa oleva asia? Sehän on vain juridinen pakko.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

"Työeläkeasioiden toinen mahtitekijä, Suomen ammattijärjestöjen keskusliitto SAK, on sen sijaan sitä mieltä, että liikaa perityt sadat miljoonat pitäisi jättää eläkeyhtiöihin puskuriksi tulevaisuuden eläkemaksujen nostopaineita vastaan."

Voi taivas mikä kannanotto.

Olli Pusa

Kysymys on yhdeltä asiakasryhmältä eli pienyrityksiltä aiheetta perityistä maksuista. Voisi sanoa laittomasti perityistä maksuista. Toki virheitä voi sattua, mutta ne pitää oikaista ja palauttaa rahat pienyrityksille.

Eihän tuollaisesta asiasta voi päättää sen paremmin EK kuin SAK:kaan. Kysehän on lain noudattamisesta eikä noilla järjestöillä ole oikeutta antaa vakuutusyhtiöille lupaa rikkoa lakia. EK on suryhtiöiden orgabisaatio ja sitä ei pienyrityksille palautettava raha innosta. Mutta ilmeisesti asian julkinen vastustaminen on sille vaikeaa. Tässä SAK tarjoaa virka-apua vastustamalla pienyritysten rahojen palauttamista EK:n puolesta. Tuollainen "virka-apu" on sisäänlämpiävissä työmarkkina- ja työeläkepiireissä tavallista.

Palautettavaa on n. 1,5 miljardia. Jos yhden ihmisen työvoimakustannukseksi laskee sivukuluineen 40.000 euroa, summa vastaa liki 40.000 tuhannen ihmisen vuosipalkkaa. Ei olisi kovin ikävä asia YT-uutisten vaivaamassa maassa. Ja vain lakia noudattamalla!

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala Vastaus kommenttiin #39

Olen samaa mieltä.

Eläkevakuutusmaksuja on ilmeisesti tarkoitus jatkossa nostaa "kestävyysvajeen" paikkaamiseksi. Mikäli jollekin taholle palautetaan iso summa, niin jonkin tahon on maksettava iso summa, oletuksella, että nuo liikaa perityt rahat on jo yhtälöön laitettu. Korotus on sovittu maksettavan puoliksi työnantajan ja työntekijän tahoilta. Nyt vientiteollisuus sakkaa jo rajusti, joten sieltä lobataan varmasti, ettei sille taholle saa tulla lisämaksuja (siis isoille yrityksille). Kela-maksukin on jo poistettu. Kysymys kuuluukin, että mitä työnantajille luvataan vastineeksi korotuksista, ja kuka saadaan maksamaan tulevat korotukset. Itselläni on oma veikkaus, mutta en kehtaa sitä tähän laittaa. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata eläkemaksujen kehitystä.

Olli Pusa Vastaus kommenttiin #40

Tässä vaiheessa minua kiinnostaa ensisijassa tuo liikaa perittyjen työkyvyttömyysmaksujen asia.

Ensiksi ei yhdeltä asiakasryhmältä voida periä aiheettomia maksuja toisten hyväksi. Silloin koko järjestelmän pohja pettää. Ja lakeja on noudatettava, tai koko yhteiskunnan pohja pettää. Ei SAK:lla, EK:lla sen paremmin kuin sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehilläkään ole oikeutta antaa vakuutusyhtiöille lupaa laittomuuteen.

Kestävyysvajeen keskeiseksi syyksikerrotaan työvoiman määrän pienenmistä, mikä johtuu ikäluokkien pienenemisestä. Jos työttömyys kasvaa, tuo menettää merkitystään. Ja mitä Suomessa meneillään oleva YT buumi tosiasiassa merkitsee?

Liikaa perittyjen 1,5 miljardin palauttaminen pienyrityksille esimerkiksi kahden vuoden aikana, vastaisi vuositasolla 20.000 ihmisen työvoimakustannuksia. Ja pienyritykset ovat Suomessa nykyään ne, jotka ihmisiä työllistävät.

Jos noin ei tehdä, joutuu valtio taas ottamaan valtavasti velkaa elvytysyrityksiä varten. Noin teki Vanhasen / Kataisen hallitus 2008. Tuota kierrettä ei ole katkaistu vieläkään. Samoin eläkeyhtiöihin rahastoidut miljardien EMU-puskurit on käyttämättä. Ja taas valtio otti velkaa elvytykseen.

Kaikki tämä on seurausta siitä, että kukaan ei todellisuudessa valvo työeläkeyhtiöitä ja siitä, että ne pyörittävät poliitikkoja mielensä mukaan.

Käyttäjän PetriLariSalo kuva
Petri Salo

Kiitokset Pusan Ollille ja kommentoijille hyvästä sekä raikkaasta asiankäsittelystä. Toivottavasti vaikeita asiasisältöjä pystytään avaamaan jatkossa myös selventävin kaavioin. Kuten näytelmässä tehtiin Finnairin rahtiliiketoimintaan liittyvän ja Ilmarisen osaomistuksen (n. 11 prosenttia) veroparatiisikytkentöjen selvittelyssä.

Nostan kohteliaimmin vaihtarina esille arvion Eduskunta 2 - dokumenttinäytelmästä, joka arviona lukittuu työssään pysyvästi vammautuneiden tai sairastuneiden kohtaamaan todellisuuteen Suomessa.

← Vanhasen lista
Vanhasen lista 2 →

Eduskunta 2
Julkaistu marraskuu 9, 2012
https://suomi2017.wordpress.com/2012/11/09/eduskun...

Toimituksen poiminnat